Kylmä

Ulkonä on. Tosi kylmä. Siitä huolimatta ollaan käyty laskemassa mäkeä.
Niin kylmä, että jouduin siirtämään lopulta Kirppusenkin nukkumaan sisälle, kun ei se mahdu toppavaatteissa enää makuupussissa rattaisiin nukkumaan. Liian pitkä. Rattaisiin siis. Sopivan mittainen muuten.

Sisällä on kylmä.
Olen kaivanut vintistä lähes kaikki meidän matot lattioille. Sisustuksesta ei juurikaan voi tässä talossa puhua. Tai sen kauneudesta ja tyylikkyydestä ainakaan.
Iloisen sekaväriset räsymatot riitelevät keskenään kaikkialla ympäri lattioita.
Pääasia, ettei lattiapintaa juurikaan näy. Silti, viimeyönä lattianrajassa ollut lämpömittari näytti vain 14 astetta.

Lämpöpattereista toimii vain osa. Kolmen vuoden jälkeen mies sai vihdoin vessan patterin takaisin seinään kiinni noin sadan pyynnön jälkeen. Ei se kyllä toimi. Ainakaan nyt. Yllätys.

Puen lapsille älyttömiä vaatemääriä päälle. Vaikkeivät ne juurikaan palele, eivät ainakaan niin paljon kuin minä.
Kävin ostamassa itselleni älyttömällä summalla vaatteita.
Merinovillapaita ja lapaset, toppahousut, nahkarukkaset. Villalankaa kaulaliinaan ja pipoon.
Lapsille odottaa tuossa kankaita, paksumpia talvipaitakankaita, merinovillaa, bambua, osa valmista, osa pitäisi saada ommaltua.

Lapset ovat terveitä. Minä taidan tulla nyt kipeäksi.
Pitäisiköhän työntää valkosipuli nenään Strömsön tyyliin....

Tavararöykkiöt kasaantuvat, vieressä odottaa laatikollinen pieneksi jääneitä vaippoja ostajaa. Mistähän se ilmestyisi? Toinen laatikollinen Kirppusen pieneksi jääneitä vaatteita odottaa lajittelua, mutta kun en tunnu saavan mitään aikaisiksi.

Ulkona paistava aurinko näyttää kauneuden lisäksi karun totuuden, pölyn ja sen, että ikkunat taisivat sittenkin jäädä pesemättä. Tekosyy, mutta kun niitä on niin paljon, niissä on niin paljon ruutuja ja niitä on niin hankala pestä ja jostain syystä se olen aina minä, joka ne pesee, enkä minä ole ehtinyt. Eikä niitä enää voi pestä. Ellei sitten viinalla pese.

Joulukalenteri pitäisi lapsille mennä kaivamaan vintistä. Alkaa paniikki sikeä, minulla ei ole vielä läheskään kaikille päiville joulusukkiin täytettä. Jotain pitäisi keksiä, ja nopeasti...Joulu tulee, enkä ole uhrannut juurikaan ajatusta sille.
Joululahjoja en ole miettinyt juurikaan.

Mummo oli huolissaan, kun Poikanen oli todennut sille ihastuneena enkelin nähdessään, että katso Mummo, keiju, kuulema jonkun pitäisi huolehtia meidän lasten uskeonnollisesta kasvatuksesta. Mutta koitin vakuuttaa, että eiköhän sitä ehdi myöhemminkin vielä. Minua huvitti, äitiäni ei niinkään, vaikkei hänkään kovin uskonnollinen ihminen ole.

Tässä sitten vielä kuvia meidän kauniista kaaoksesta. Kuvauassistenttina toimi Poikanen, sanoi mistä äiti ottaa kuvan ja äiti otti. Poikanen on myös innokas valokuvaaja, järkkäri on vaan vähän liian painava, mutta pienellä kameralla saa kuvata itse, niistä ehkä joskus myöhemmin, ovat melkoisen hauskoja nekin.

...

...kirjotin tähän pitkän selityksen mutta delasin sen, kun luin sen läpi, kun se oli niin kauhee.

Mitäpä tässä.

Minulla on maailman ihanimmat umpiräkäset lapset.
Ihana mies joka ottaa päähänn niin saatanasti.
Ittellä tuntuu että taivas tippuu niskaan, luminneen päivineen, jota päätti vihdoinkin tänään alkaa sataa täällä. Johtuneeko sitten lasten kanssa valvomisesta vai omasta uudesta lääkitysksestä.
Pomo ja työ on perseestä ja nyt ne vaatii suorittamaan vielä jotain vitun työturvallisuuskorttia. Skruujuu ja silleen.

Eipä tässä muuta.

Tai oli paljonkin, mutta se osoittautui painokelvottomaksi.

Mahtiarvonta

 

Kannattaa katsoa MrsAgathalla

(huomasin tuossa juuri, kun hienosti kommetoin siihen blogiin Kirppunen sylissä, että pienillä kirjotusvirheillä tuli kommentoitua :D heh...Lukihäiriöisen elämä ei voi kauas kantaa...)

Kun on aikaa

No ei ole, mutta kun ei jaksa tehdä mitään oikeasti aiheellista niin voihan sitä kahvin juomisen lomassa tyhmääkin tehdä. Niinkun eilen luin Tuksun blogia. Oikeesti. Ei ehkä pitäisi edes tunnustaa.

Harrastan blogiseikkailua, nappaan aina joskus jostain mukaani jotain. Nyt sattui nii-iin loistava kysely matkaan, että oli pakko ottaa se tähän kyytiin ja vastailla....kun en ole kai varsinaisesti itsestäni kertonut, niin tässäpä tulee. Tämä on varmaan jostain teinien kiertokirjeestä lainattu. Muutaman kohdan kyllä otin ihan pois, koska en edes jaksanut koittaa keksiä niihin vastausta.

Kielineekö tämä sitten lähestyvästä ikäkriisitä, että pitää alkaa teineilemään?

HIUSTEN VÄRI: purkkimusta
LÄVISTYKSET: umpeutuneita reikiä useampi, eli ei enää
TATUOINNIT: on ja lisää tulee kun on joskus rahaa
KORUT: harvoin, joskus kaulassa, korvikset unohdan aina laittaa takaisin töiden jälkeen, eikä ne yleensä päädy korviin ennen seuraavaa työvuoroa (vaikka reikiä korvissa on yhteensä ainakin viisi, en minä yleensä pidä kuin muutamaa korvista)
SILMIEN VÄRI: siniharmaahko
KENGÄNKOKO: 39 paikkeilla
MIELIALA: väsynyt
TUOKSU: tuoksuton tai vanilja (jostain luin muuten että miehet inhoavat vaniljan tuoksua naisilla...)
MITÄ VAPAUS ON? oman elämän elämistä
OIKEA VAI VASEN: en ikinä erota toisista
USKOTKO RAKKAUTEEN: totaalisesti
OLETKO KOSKAAN SÄRKENYT KENENKÄÄN SYDÄNTÄ?: ikävä kyllä
ONKO KUKAAN SÄRKENYT SINUN SYDÄMESI: ei sitten teinivuosien (ja senkin vakavuudesta voi olla monta mieltä)
OLETKO KOSKAAN IHASTUNUT YSTÄVÄÄSI: useinkin
PELKÄÄTKÖ SITOUTUMISTA: en
ONKO SINULLA KOSKAAN OLLUT SALAISTA IHAILIJAA: olisiko se ollut salainen jos olisin tiennyt?
USKOTKO RAKKAUTEEN ENSI SILMÄYKSELLÄ: kyllä, tietyllä tapaa, en varsinaiseen rakkauteen, mutta tietämiseen ensihetkestä, vierasta on vaikea rakastaa, mutta vieraasta voi vaistota paljon
MILLAINEN RAKASTETTUSI PITÄÄ OLLA: ehdottoman rehellinen
RAKKAUS VAI RAHA: rakkaus, tosin rahaakin tarvitaan, rakkautta ei voi syödä
VIINA,OLUT VAI SIIDERI: kaljaan en koske, muu käy
HEDELMÄ VAI SUKLAA: suklaa tietysti, hedelmätkin on kyllä hyviä
YHDEN YÖN JUTTU VAI SUHDE: riippuu millon, nyt suhde
PEPSI VAI COLA: samapa tuo, kunhan on sokeritonta
VILLIT ILLAT VAI RAUHALLISET KOTI-ILLAT: molemmat on kivoja, jostain syystä viimeset reilut kolme vuotta on ollu vaan noita jälkimääisiä (en ole siis käynyt missään sen jälkeen kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi...)
VÄRILLISET VAI MUSTA-VALKO-VALOKUVAT: mv, mielellään itse tehdyt vielä
PUHELIMESSA VAI KASVOTUSTEN: jos voisin, haluaisin elää ilman puhelinta, inhoan niin paljon puhelimessa puhumista, ja etenkin vieraille soittamista
MESE VAI S.POSTI: kaikki käy, en ole kyllä juurikaan meseä aikoihin käyttänyt
OLETKO KOSKAAN KÄYNYT NAKU-UINNILLA: jep
OLETKO TEHNYT JOTAIN JOTA KADUT: olen, mutta pyrin olemaan murehtimatta asioita, joihin ei enää voi vaikuttaa jälkeenpäin
OLETKO NUKKUNUT KOSKAAN VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN SÄNGYSSÄ: heh, olen
OLETKO KOSKAAN SYÖNNYT LITRAN JÄÄTELÖÄ KERRALLA: tuskin
OLETKO KOSKAAN HALUNNUT JOTAKUTA NIIN ETTÄ SATTUU: jep
OLETKO ITKENYT KATSOESSASI ELOKUVAA: usein, etenkin raskauksien aikoihin saatoin itkeä jopa emmerdalea katsoessani (noloa, joo...)
OLETKO KOSKAAN LENTÄNYT ULOS BAARISTA:en vaikka syytä olisi ehkä ollutkin
KAIPAATKO JOTAKUTA TÄLLÄ HETKELLÄ: kaipaan
PUHUTKO KENENKÄÄN KANSSA: nytkö? en
OLETKO TYLSISTYNYT: en ikiknä nykyisin
TYKKÄÄTKÖ JOSTAKUSTA TÄLLÄHETKELLÄ: joo
HOROSKOOPPIMERKKI: oinas
SUKLAA VAI LAKU: suklaa taas
SYÖTKÖ USEIN PIKARUOKAA: liian usein iltaisin (kun lapset on menneet nukkumaan)
KESÄ VAI TALVI: kesä
SYKSY VAI KEVÄT :syksy
ONKO SINULLA YSTÄVIÄ: on
LEMPPARIBIISI: ne vaihtuu vuodenaikojen ja mielialojen mukaan, mutta juuri viimeisin, jota kuuntelin autossa repeattina oli Mokoman Marras
SUORASANAINEN VAI KIERTELIJÄ: hyvinliian suora
OLETKO UJO: kaukana siitä
sitten tässä on liuta kysymyksiä tekstareihin ja puheluihin liittyen, mutta ei jaksa kiinnostaa.
MISSÄ NUKUIT VIIMEKSI KUN ET NUKKUNUT OMASSA SÄNGYSSÄSI: laspen sängyssä (oli vähän lyhyt)
OLETKO VAHVA: aika, sekä henkisesti, että fyysisesti, henkisesti ehkä vähän vielä vahvempi
PAIDAN VÄRI JOKA ON NYT PÄÄLLÄSI: musta (98% paidoistani on mustia)
PALJONKO RAHAA PUSSISSA TÄLLÄ HETKELLÄ: jotain kolikoita töihin kahviautomaattiin, ei juuri koskaan käteistä
MILLOIN OLIT VIIMEKSI TOSI VIHAINEN: en muista, mutta melko varmasti se oli miehelle
VIIMEISIN HENKILÖ JONKA NÄIT: Poikanen
HENKILÖ JOTA HALASIT: Poikanen
KAPPALE JONKA KUULIT:  äsken kuuntelin jotain Ytubesta, viimosin taisi olla joku Katatonian kappale
TAVOITELTU HUMALATILA: on siitä aikaa, ihan oikiasta humalatilasta
MISTÄ ET PIDÄ: kylmästä, jos näin lyhyesti ensimmäinen mieleen tuleva nyt otetaan
HALUAISIN: lämpimään, Aasiaan mielellään, vaikka näin aluksi koko talveksi
ONKO/OLETKO
ITSEPÄINEN: erittäin
ILKEÄ: usein, ikävä kyllä
VIISAS: tahtoessani
TYLSÄ: en usko
ONKO SINULLA TAPOJA: hyviä jonkun verran, jos vaan muistan ne, huonoja liian paljon
YKSINÄINEN: tarkottaako tämä että oletko yksinäinen?  Tähän voisi sanoa, että kumpa olisinkin joskus...
LAUSE JONKA SANOIT VIIMEKSI: "pää tyynyyn nyt" tai jotain vastaavaa

Hitsi, tää olikin aika pitkä, ei riittäny edes kaksi kahvikuppia. Mukia (á 3dl). Huonot tavat, joo.

Harmaa päivä

Käytiin mökillä. Päivä oli harmaa mutta siitä huolimatta oli ihan mukavaa.
Paitsi Kirppusella, joka kirkui lähes koko mökkireissun ajan.
Ehkä miehellä ei myöskään ollut niin mukavaa, Kirppusta kantaessaan. (Kaikki paha mitä miehestäni aina jurputan, pitäisi kyllä kuittautua sillä, kuinka hän on tunnista toiseen, ensin Poikasta ja nyt Kirppusta jaksanut, kantanut huutavaa ja itkevää lasta, hermostumatta, valittamatta. Anteeksi pahat sanani. Mitä sitten jos et siivoa. Minä en kestä tunteja itkevää lasta.)

Mutta Pokasella oli kivaa, minustakin oli ihan hasukaa. Tehtiin tuli ja syötiin eväitä. Pojat saivat pillimehua ja pullaakin tajusin ottaa mukaan. Ehdin kierrellä kameran kanssa. Kiivettiin suurelle kivelle Poikasen kanssa, koska sinne pääsi, kun vesi oli niin älyttömän matalalla.

Ihmeteltiin miehen kanssa, että kuinka silloin ennen, ennen lapsia saatiin aika kulumaan kahdestaan?

Lukihäiriöinen täällä päivää
(nyt vasta huomasin edellisen otsikoinnin oikeinkirjoituksen....Eh, en jaksa useinkaan tarkastella kirjoituksiani ja vaikka kuinka niitä tuijottelen, en niitä virheettömiksi saa....)

Ajattelimpa nyt väläyttää muutamia aikaansaannoksiani, kun olen, ihan oikeastai, saanut jotain aikaankin. Ompeluinto vaan katosi nyt johonkin, kun tuo saumuri ei toimi, ei jaksa pelkällä koneella suhrata....
Mutta pyykkikone toimii. Ja maksoi paljon. Korjaus siis. Mutta toimii. Ei enää käsipyykkiä. Kiitos, ei koskaan mielellään. Kaikki kunnioitus muinaisille kanssasisarille, jotka avannoissa vaatteet pesi, ei olisi minusta siihen. Eikä edes helpompaan käsipyykkiin.

Luulen että noissa kuvan laaduissa olisi vähän toivomisen varaa.
Kuvaajassa ja valossa ainakin olisi, kamerasta en voi valittaa. Kuvien käsittelijästä en edes mene mainitsemaan. Mutta joo, tässä on jotain, mitä sattui käsille, muutakin on tullut tehtyä.

Poikaselle sukellusveneet ja Kirppuselle suursuosikki paitaan, eli KRAAA. Meinas vaan mennä vähän turhan alalaitaan...

Pipoja oon tehny paljon ja monia ja kaikenlaisia ja paksusia ja kaikista jämistä ja....Miehen mielestä niitä on liikaa, Poikanen haluaa pitää aina vain yhtä ja samaa. Tässä on vaan muutama, niitä on oikeesti varmaan kymmenkunta...

Kuvia villahousihin, siilipöksyt omplein kirpparilta ostamastani miesten villatakista, sammakko tuli jo aikaisempiin housuihin ja tuo pupu tuli reijän paikaksi ikivanhoihin hahtuviin. Yhdet uudet huopaspöksytkin sain aikaan neuloa, niihin uupuu vielä joku kuva pyllyyn. Kun meillä housuista pitäs kuulema pystyä näkemään, että kumpi on takapuoli (Eh toi sammakko meni kyllä oikeesti etupuolelle, mutta haitanneeko se, nyt se on taus....)

Sitten metristä viidakkoa tuli molemmille vaatteita, toi on niin ihanaa kangasta, melekin tekisi mieli hommata sitä vähän lisää vielä, jos vaikka vielä jotain tarttis tehdä...No ei, kyllähän nuo riittää oikeesti. Ylimmästä piposta puuttuu vuori vielä, siksi näkyy sauma alareunassa.

Epäonnen paita. Tässä on Kirppuselle hihat ja Poikaselle loput. Ei voi tajuta, mitä oon mennyt säätämään tätä tehdessä, että tuli pieni virhe...Tai siis iso. En tiedä, pitäskö sielle vielä tehdä jotain, vai pitää tollasena, hieman pitkänä Kirppusella. Kun poikanen ei sitä halua pitää, kun hihat on liian lyhyet (ei ne edes ole kamalan lyhyet, se on vaan tottunu, että hihat on liian pitkät....Niinkuin minäkin.)

Palasin tänne, kun homasin että jotain puuttui. Ja kirjoitin jo hienot pätkät.
Ja vipsi, kaikki katosi. Ei vittu?

Ei mene hyvin. Ei sitten mikään, ei tänään ei eilen.
Kaikki, pieni tai suuri tekeminen tuntuu menevän katastroofin alkeiksi.
Kaaos kulkee kannoillani.

No niin. Ne kaksi puuttuvaa kuvaa, koitetaan siis uudelleen.


Löytyi kirpparilta ihana naisten aamutakkiasuste, mikälieneekään, velourin tapaista. Siitä tuoraan hihoista Kirppuselle housut ja taskukohdista Poikaselle taskuhousut (taskuttomat eivät kelpaa nykyisin....)
Kangasta jäi vielä reilusti, siitä vielä saa vaikka mitä. Kun vaan tekee. Joku. Joskus.
Väri on jotain ihan muuta kuin kuvassa, mikähän tuohonkin on iskenyt. Taustan maton pitäisi olla musta. Resorit ovat ihan tavallinen oranssi ja limen hillitty vihreä. Joo, ja tuo kangaskin on kauniin vihreä.
Miksikähän viitisn edes laittaa tämän kuva?

Ajattelin sitten että kun tuo aplikoiminen on niin aikaavievää ja välillä hermoja raastavaa, niin teenpä kangasväreillä välillä. 
Just. Ei pidä kuvitella että osaa.
Molemmille pojille Maisapaidat ja Myyräpaidat. Tossa on värit karannut, ja ottaneet vähän itseensä, kun mies kerkisi senkin työntää jo kuivausrumpuun. Ja Poikasen Maisasta tuli parempi, mutta se on pyykissä.
Myyrät eivät ole edes julkaisukelpoisia.

Taidan kuitenkin pitäytyä aplikoinnissa. Kaikessa vittumaisuudessaankin sillä tulee siistimpää jälkeä.


Pitäsköhän lopettaa keuliminen epäonnistumisilla ja mennä vaan nyyhkimään nurkkaan hiljaan itsekseen.
Tai leikkimään piilosta Poikasen kanssa (kolmevuotiaan kanssa piilosen leikkimisessä on sitä jotain....päivän piristystä, jos ei muuta. )

Kekskellä kaikkea

Tämä näyttää taas toimivan jotakuinkin kuin pitäänkin.
Pesukone ei.

Poikanen piirsi kuvan, jossa oli koko perhe. Tärkein asia oli muistaa piirtää isille pippeli. Sitten Poikanen piirsi sen äitillekkin. Kun sanoin, ettei äitillä ole, Poikanen kertoi piirtäneensä sen varmuuden vuoksi. 

Kirppusella alkaa olla suorastaan raivostuttava minä itse kausi. Harmi vaan että taidot eivät riitä tahdon kanssa samaan. 
 

Tutkin vähän mitä rapuista löytyy muovimaton alta.Ei maalia?
Ja kuinka monta kerrosta maalia voikaan yhteen oveen maalata vuosien saatossa.
Eipä silti, nyt on ehkä kuitenkin kaikki rahaa vaativat remontit jäässä ja haaveillaan ihan muusta rahanmenoerästä.

Kävijälaskurissa on kiva luku. Siltikään en tiedä keitä te olette,. jotka täällä pistäydytte?

Ei minulla aikaa ole nyt, pitää käydä tökkäämässä ruoka uuniin ja lähteä töihin loppupäivää viettämään. Jospa ehtisin kuitenkin kirpparin kautta.

Ja apteekista pitää käydä hakemassa uudet lääkkeet.