Tai sitten syy oli se että kirppunen antoi minun nukkua viimeyönä muutaman tunnin yhtäjaksoisen pätkän.
Sain Poikaselle valmiiksi vaatteita. Tämä iki-ihanasta kettu-karhujoustiksesta tehty paita nousi heti omaksi suosikikseni. Kirppusellekkin leikkelin muutamia kankaita odottamaan omepelua.
Minulla on aina kaikkea puolivalmiina, olen huono saamaan niitä loppuun. Nyt päätin, että kaikki keskeneräinen on saatava loppuun ennen yhdenkään uuden aloitusta.
Muista ei sitten kuvia ehtinytkään ottaa. Myöhemmin.
Edellisellä naapurikaupungin kirppiskäynnillä (ikäväkseni todellisella läpijuoksukäynnillä) tarttui mukaan Kirppusta odottamaan ihana sisäkeinu, vanhalta näyttää. Ja likainen. Ja narujen vaihdon tarpeessa. Mutta todella sympaattinen.
Illalla leivottiin poikasen kanssa mussinsseja. Mustikalla ja banaanilla. Poikenen olisi syönyt vain niitä iltapalaksi. Viisi, ilmoitti hän kaksivuotiaan varmuudella.
Mussinsseista tuli todella hyviä, itse saatoin syödäniitä viisi. Ja miksiköhän nämä rasjauskilot eivät häviä?
Mutta kun täytyy syödä, kun Kirppunen tarvitsee hyvää ja ravitsevaa maitoa, jotta kasvaa.
Tai sitten se on vaan tekosyy jolla saan syödä kokonaisen suklaalevyn.
Loppuun vielä kuva Poikasen ja isänsä kauppareissun tuomisista.
Pyysin, että ostaisivat Poikaselle uuden hammastahnan. Nämä tulivat kotiin.
Uskaokaa, mutta tuossa hammastahnassa on kimalletta. Ja se lemuaa niin äklön mansikalle, ettei mitään rotia. Mutta Poikanen toetaa ihastuneena, maistuu mansikalle. Parempaa kuin hakkarainen.
Ja hammasharjassa, vaikkeivät taida näkyä, on pieniä palloja tuon varren sisällä. Poikanen helistelee sitä ja sanoo, hammasharjalla voi soittaa mamma marakassia.
Isänsä puolusteli tuomisia. Poikanen pyysi hammasharjaa, kai nyt lapselle voi ostaa ihan millaisen hammasharjan se haluaa. Kun se pyysi vain hammasharjaa, ei karkkia tai mitään lelua.
Onhan asia noinkin.
En minä tuomitakseni, minun Pojat saavat olla niin tyttöjä tai poikia kuin haluavat. Hetken silti nuo ostokset huvittivat. Poikanen vaan nyt sattuu pitämään punaisesta. Sen kaikista sävyistä.
Välillä tunnen itseni hyvin rajoittuneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti