Hammas

Voi minun pientä Kirppustani, pienelle miehelle puhkesi eilen ensimmäinen hammas.
(Muutamana viimeyönä onkin nukkunut vielä tavallista huonommin, ja syykin selvisi nyt.)

Ei se silti vaikuta kovasti kipeälle, suu siis, kuolaaminen on mahdoton, muuten vaan naureskelee. Eilenkään illalla ei halunnut alkaa nukkumaan, makasi sylissä ja naureskeli. Ja jutteli pienellä äänellä. Miten siinä sitten harmistumaan siitä ettei Kirppunen käynytkään nukkumaan niin että minä saisin edes hetken omaa aikaa.

Vaikka sitä omma hetkeä ja lämmintä suihkua kaipasinkin.

Mutta onhan ensimäinen hammas silti jotain. Suloista. Niin kauan ennenkuin puraisee ensimmäisen kerran.

Ylpeä äiti ja haikea. Kohta se jo syö muuta kuin tissiä eikä enää nyhjää sylissä kaikkea aikaa. Mihin minun vauvani on katoamassa?

Kirppunen kasvaa aivan liian nopeasti. Poikanen ei tuntunut kasvavan niin nopeasti. Tosin nyt aina välillä huomaa että kuinka iso Poikanen on. Seisoo kädet taskussa ja katsoo pää kallellaan äitiä. Haluaisin suklaata kaupasta, se sanoo. Ja äiti heltyy. Yksi pala tummaa suklaata, Fazerin tietysti. Poikanen on onnellinen ja hyvin suklainen.