Pimeneviin iltoihin

...mahtuu paljon Poikasen pelkoja. Silksipä meillä on valoa kaikkialla.
Ja piakkoin varmaan vieläkin jättimäisempi sähkölasku, kuin nyt jo on. Sähköyhtiöt kiittävät.




Poikanen on siis ruvennut pelkäämään pimeää. Luulen että suuri syy on mahtava ja erittäin lennokas mielikuvitus, joka selvästi häiritsee myös yöunia.
Kirppunen ei pimeästä piittaa. Se meuhoaa nukkumisen sijasta, oli piemää tai valoisaa. Poikanen nukkui aina niin huonosti ettei kehitysaskeleiden mukaan tulo enää huonontanut unta. Kirppusella selvästi uudet taidot menevät heti uniin häiritsemään.

Uudessa vauvalehdessä oli juttua lapsista jotka eivät nuku päiväunia ("kunnolla"). Meillä on niitä kaksi. Tuntui lohdulliselta lukea, ettei se ehkä sittenkään ole kehitystä jarruttavaa. Tiedä häntä. Olen aina pelännyt että lapsiltani jää jotain pois aivojen kehityksestä, kun valvovat kaiken aikaa.
Ja minua on aina ihmetety, suoraan tai epäsuoraan, kun olen sanonut etten ehdi oikein koskaan mitään. En siivota, tai tehdä ylipäänsä mitään. ..

Poikanen nukkuu vuorokaudessa 9-10 tuntia yöunta, jona aikana herää noin viidesti. Poikanen on vähän päälle kaksi vuotta.
Kirppunen nukkuu yöunta noin 10 tuntia, jonka aikana syö ainakin 5 kertaa, usein useammin. Päiväunia ottaa yleensä 3-4, kestoltaan 20 minuuttia, joinain päivinä yhdet unet näistä saattavat kestää jopa vajaan tunnin. Kirppunen on 4 kuukautta vanha.

Minä nukun, jos koskaan pätkissä enkä kunnolla. odotan aikaa, kun molemmat lapset selviävät ilman minua yön ja pääsen nukkumaan. Eli noin vuoden päästä aikaisintaan.


Ja oli kuulema joku isänpäiväkin tänään.
Omat tunteet olivat surulliset, viikolla ehdin jo ajatella että mitä sitä isälleni vien. Ja sitten taas muistin, että niin. Ei ole enää isää jolle mitään vien.
Mieskin on ollut lähes koko päivän töissä. Yksinäistä, vaikka lapset seurana ovatkin.

Poikanen maalasi isälleen hienon paidan.
Herra tyylitietoinen tuskin sitä pitää julkisesti, Poikasella oli kuitenkin mahtavaa kun sai maalata paitaa luvan kanssa. Ja kun silitettiin kangasväri kiinni paitaan. Ja kun paketoitiin lahja.


Poikanen vei paketin aamulla isälleen. Ojentaessaan lahjaa kertoi sen sisällön ylpeänä.

Korttikin tehtiin. Siitä tuli suloinen.
(Kuvasta ei niinkään, rajailin kameralla, kun en jaksanut käydä kikkailemaan käsittelyjä. Laiska olen.)


Pienet vauhtinorsut. (Ja tässä tulee paljastettua että katson Strömsöötä...)