keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulu

Meillä joulun tekee moni asia, tässä niistä muutamia.

Paljon lunta.
Poikanen oli niin onnellinen päästessään ulos lumeen pitkän sairastelusisälläolon jälkeen. Ja sitä lunta oli ihanasti. Nyt saisi jo riittää, ei tarvitse enempää minun puolestani sataa.





Paketit sain vasta tänään paketoitua.
Joululahjojen ostelu jäi viimetinkaan ja retuperälle sairastelun takia.

Lapsille olisi ihana ostaa vaikka mitä. Vaikka tuota tavaraa on kyllä muutenkin jo tarpeeksi. Omille muksuille kaikki lahjat hankin kirpparilta.



Joulukuusen tuoksu. Mies hankki kuusen, joka mielestäni oli kyllä melkoisen harva, mutta tuoksuu silti ihan oikealta. Poikanen oli haltioissaan koristelemisesta, hyppi ja tanssi ympäri olohuonetta ja oli niin onnellinen. Ja ihastunut kuuseen.
Kirppunen katseli ihmeissään koko touhua. Ihaili loistavia valoja ja heiluvia palloja. Maistoi muutamaa. Poikanen hihkui innosta, kun pallot pomppivat pitkin lattiaa kun pienellä oli niin kiire niitä laittaa.




Joulukortteja ollaan laitettu seinälle Poiksen kanssa. Muistettiin itsekkin suurin osa lähettää.



Joulukuusen alle kuuluu aina sama ihana matto.



Joulumanetlit ja pähkinät.
Kirppunenkin on nyt joulun kunniaksi saanut maistella ruokaa. Tosin ei pähkinöitä. Ikää on kohta puoli vuotta, joten pitäisi aloitella pikkuhiljaa syömään maidon lisäksi muutakin. Kirppunen ei ole kovinkaan ihastunut ajatukseen. Ilmekkin sanoo, äiti, mitä ihmettä sinä koitat minun suuhuni työntää? Ja kun jotenkin ei tahtoisi äitikään, en halua että pieni vauva kasvaa ihan niin nopeati. Kun se kuitenkin on minun viimeinen vauvani.
Iso poika joka on kiinnostunut kaikesta. Pyörii kuin väkkärä lattialla, vaikkei vielä ryömikkään, kummasti silti pääsee jo vaihtamaan paikkaa. Tai pyörimään.



Poikasella ja Kirppusella on kivaa yhdessä. Makaavat lattialla vierekkäin ja hihittävät. Minä tunsin kateuden piston. Nyt niillä on jo oma maailma, mihin äiti ei enää kuulu. Ja toisaalta olen niin onnellinen että niillä on toisesna. Itse sisaruksettomana en koskaan ole tuollaista kokenut.

Poikanen on joka aamu innolla odottanut mitä tonttu on töppöseen laittanut. Kirppunen on innolla auttanut mutustelemaan joululahjapapereita.

Meillä jouluun eivät kuulu kaappien kuuraukset ja kahvinkeitinten pesut. Joulusta ei oteta stressiä, nautitaan herkuista ja ollaan. Aatto vietetään Mummon luona. Voi olla haikeaa, ilman Pappaa. Minulle ja mummolle lähinnä.

Näin siis tahdon toivottaa hyvää joulua kaikille jotaka paikalle osuvat. Nautitaan yhdessäolosta. Me ainakin, kunhan mies huomenna töistä kotiin ennättää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihania