Poikanen on kovasti puhunut Papasta, kun se meni tähtien luokse. Tuleeko lumi sieltä? Papan luonta? Oli tämän päivän kysymys.
On vaikea puhua Poikaselle Papasta kun on itse yhä niin surussa. Mutta kuitenkaan en halua että Poikanen unohtaa Papan. Kirppunenhan ei Pappaan edes ehtinyt tutustua.
Kirppunen kävi tänään neuvolassa, iso poika jo 8800g ja rapiat, 71cm. Käytiin kaksin. Poikanen oli huolissaan, eihän pikkuveljelle tule siellä pipiä? Tuleehan se kotiin?
Halasi pientä kovasti kun tultiin kotiin.
Ovat niin ihania nou minun poikani. Vaikka ovat väsyttäviä ja usein myös Poikanen uhmassaan todella hankala, kaikki tuo unohtuu kun katselee sylissä hihittävää lasta. Tai nukkuvaa.
On vain onni.
Nukkuvaa lasta voi katsoa kuinka kauan vaan, siihen ei kyllästy koskaan. Se on kauneita mitä tiedän. Paitsi, kun niitä on kaksi vierekkäin, omia molemmat.
Pitäisiköhän syreenissä olla näin suuret ja vihreät silmut näin joulukuussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti