Puoli vuotta sitten olin väsynyt. Kirppunen oli syntynyt yöllä.
Tänään olen yhä väsynyt. Mutta todella onnellinen silti.
Ja haikea. Pieni kasvaa niin kovaa vauhtia. Aika kuluu pelottavan nopeasti ja fyysisestikin Kirppunen kasvaa Poikasta nopeammin, vaikka Poikanenkin kasvoi melko yläkäyrillä.
Puin Kirppuselle eilen päälle Poikasen vanhan yökkäripuvun. Se oli sopiva Poikaselle silloin kun opetteli kävelemään. Ja Kirppuselle siitä on nyt jo melkein lahkeet lyhyet.
Päätä särkee.
Meni sitten uuden vuoden juhlinnan suunnitelmatkin uusiksi. Mies meneekin töihin. Miten minä nyt poikien kanssa raketteja ammun? Onko halukkaita viettämään uutta vuotta meidän kanssa. Voin tehdä seuraa vastaan ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti