Tänään...

Aamulla silmät avatessani näin Kirppusen masullaan vieressäni keskittyneenä mutustamassa peittoani. Peiton märkyydestä päätellen oli tehnyt sitä jo hyvän aikaa. Kun huomasi äitin heränneen, soi äitille pienen hymyn ja jatkoi peiton syömistä.
Selän takaa kuului Poikasen ääni: äiti heräsi!
Ihanat lapset, eivät herätä äitiä turhaan....

*

Ulkona käveltiin katselemaan lähitallin heppoja.
Poikanen: Äiti, missä heppojen potta on?
Äitit: Hepat ei käykkään potalla...
P: Entäs varikset?
Ä: No ei nekään.
P: Entäs harakat? Kissat? Koirat?
Ä: Ei, ihmisten lapset käy vaan potalla.
Poikanen miettii vähän aikaa : Variksella ei ole pippeliä?
Ä: ööö...Kyllä poikavariksilla varmaan on...(mietin kuumeisesti lintujen anatomiaa...)

*

Sisällä Poikanen kysyi jokaisesta esineestä jonka käteensä otti : Kuka tämän on tehnyt? Kuka antoi tämän? (Kyselee ja taas kyselee....Äitiltä loppuvat vastaukset paljon ennen kuin Poikaselta kysymykset.)

Ruokapöydän keskustelu.
Poikanen: Kuka teki lautasen?
Äiti: Äiti osti kaupasta, sen on tehnyt joku joka tekee työkseen lautasia...
P: Kuka teki haarukan jne. keskustelu jatkuu astioista ruokaan.
P: Kuka teki porkkanan?
Ä: Porkkanoita ei tehdä, ne kasvavat maassa siemenistä, sitten ne poimitaan ja auto vie ne kauppaan, josta äiti osti ne.
P: Mutta kuka ne siemenet teki?
Ä: Hmmm....Ne nyt vaan on. Ei äiti tiedä kaikkea.
P: Minä tiedän!

*

Ehdotin Poikaselle, että maalataan taulu Mummolle, kun Mummolla on huomenna synttärit, Poikanen sanoi että äiti piirtää ensin, hän maalaa sitten.
Ä: Mitä äiti piirtää?
P: Puun.
Ä: Mitäs muuta?
P: Juna. Tohon (Näyttää oksaa.)
Ä: Luuletko että Mummo kuitenkin tykkäisi enemmän jos oksalla olisi vaikka lintu.
P: Juna ja savua savupiipusta.
Ä: Jos äiti piirtäisi kuitenkin vaikka pöllön?

*

Illalla sängyssä.
Äiti: Kuuntele, nyt isi lähti töihin.
Poikanen: Isillä on eväät mukana.
Ä: On jos se muisti ottaa ne.
P: Isi tulee kohta kotiin?
Ä: Ei isi tule vasta kun aamulla kotiin. Isi on koko yön töissä.
Poikanen on hiljaa jonkun aikaa.
P: Isi mutustaa eväitä töissä koko yön (ja leveä hymy, eväät on melkein parasta mitä Poikanen tietää).
Ä: No kyllä se isi välillä siellä korjaakin jotain.
P: Savupiipun. Ja rakentaa isomman. Ja vaihtaa palikoita.
Ä: Niin se varmaan tekee.
P: Ja syö porkkanaa.
Ä: Hmm... no jos se otti evääksi porkkanan, äiti vähän luulee kyllä että se otti muuta evästä.