Viikon varrelta vol.2

Sanallisesti tällä kertaa.

Ulkona on jatkuvasti se -20 pakkasta, joten meillä Kirppunen nukkuu hetkiä sisällä, ei yhtään kunnon pätkää, joten itse en ehdi tehdä mitään. Poikanen kiipeilee seinille ja turhautuu kun ei pääse ulos. Talvi on kiva, joo, mutta saisi jo hellittää pakkaset. Kauankohan tätä jatkuu?

Onneksi kuitenkin Helsingissä oli nollassa ilma, joten päästiin Korkeasaareen. Reissu kaikkineen oli oikein piristävä irtiotto arjesta. Suurilta eksymisiltäkin vältyttiin, mitä nyt vähän piti seikkailla. Navigaattorikin hajosi...Ollaan miehen kanssa niin onnettomia suunnistamaan mihinkään, että meillä on pakko olla navigaattori autossa. Tunnustan että käytän sitä jopa kotikaupungissa välillä. Olen kuitenkin asunut tässä pienessä kaupungissa koko ikäni...
Kamala että Helsingissä on likaista. Täällä maalla on tottunut puhteeseen lumeen, mutta siellä se oli kaikkea muuta. Poikasen pukukin jouti koneeseen kotiin tultuamme.

Pitkästä aikaa tapasin taas ystäviäkin, oli oikein mukavaa. Pitäisi useammin saada aikaan lähteä kyläilemään, mutta kun ei jaksa tuota pukemisrumbaa jatkuvasti. Ja kovien pakkasten takia autokin on ollut miehellä, kun se normaalisti on minulla. Täältä meidän kyliltä ei noin vain kävelläkkään mihinkään...

Sairaalalla käytiin Poikasen sydäntutkimuksissa, mutta helpotukseksi siellä oli kaikki kunnossa. Poikanenkin käyttäytyi itsekseen sairaalakäynniksi tosi kiltisti.

Meinasin sitten liittyä Marttoihin. Mies on hihitellyt asiaa jatkuvasti, sen mielestä se on vain mummojen hommia. Pyh. Ja mitä sitten vaikka olisikin, meidän porukassa keski-ikä ei paljon 30 vuodesta kohoa. Minun suvussa ei marttahenkeä löydy, mutta pikkupoikien isomummo on kyllä marttaillut varmaan koko ikänsä...Kirppunen oli mukana ensimmäisessä tapaamisessa, joten pitäisikö sekin nyt lukea sitten pikkumartaksi...(Arvostaa varmaan tätä asiaa sitten teininä, hih.)

Ulkona olevat kovat pakkaset ovat saaneet tarkemmin suunnittelemaan ensikesän rahanmenoja. Olin haaveillut noin kuukauden reissusta Thaimaaseen tai sinne suunnalle, mutta saattaapa olla ettei reissu toteudu, koska nämä pakkaset ovat saaneet taas ymmärtämään, että lattiaremontti ja lämmöneristykset ovat ehkä matkaa tähdellisemmät. Samalla on melkein pakko sitten tehdä keittiöremontti, koska keittiön joutuu kuitenkin purkamaan. Meillä on niin kylmä lattia, etenkin keittiössä että vaikka villasukissa seisoo matolla, jalat palelevat. Mikä on ikävää, etenkin Kirppusen kannalta, joka lattiaa valloittaa.

Kirppunen liikkuu entistä enemmän, peruuttelee jo masullaan ja nostelee pyllyä ylös lupaavan näköisesti: Voi kumpa vielä vähän aikaa pysyisi aloillaan.
Ostettiin Kirppusellekkin oma syöttötuoli, joka on sen mielestä mahdottoman hauska. Viikon verran on pieni mies syönytkin jo oikeasti kiinteääkin ruokaa. Yksi päivä vain Kirppunen päätti alkaa avata suuta lusikalle, ja nyt maiskuttelee jo tyytyväisenä. Tai mussuttaa niinkuin Poikanen sanoo.

Poikasella on ihan uskomattomia juttuja, niille saa nauraa harvasen hetki.
Eilen pelleiltiin jotain miehen kanssa, Poikanen katseli ja totesi voi teitä ja kun räjähdimme nauramaan totesi vielä oikein vakavasti voi-voi.
Poikasella on legoleikkuupuimuri, johon kuului "heinäpaaleja" eli oransseja legoja. Totesin Poikaselle, että ota nuo heinäpaalit pois tuolta puimurin sisältä. Poikanen vastasi, kuule äiti, ne on legoja. No niinhän ne on, olipa äiti tyhmä...
Illalla Poikanen sanoi ihan vakavalla äänellä, että täällä sängyssä on niin paljon ystäviä (pehmoleluja, noin 10 kappaletta...), etten mahdu nukkumaan täällä. Mutta poiskaan niitä ei saa ottaa.