Vuosi vaihtui. Samanlaista on kuin ennenkin.
Poikasen kanssa ammuttiin raketteja ja muista härvellyksiä. Poikanen oli innoissaan. Kirppunen ei. Onneksi pyysin Mummon avuksi, koska Kirppunen ei sietänyt olla ulkona katselemassa ilotulituksia ollenkaan. Saimme siis Poikesen kanssa ampua raketiti ihan kaksin. Poikasesta olivat hienoja. Loppuivat vain kesken. Koko lopun illan ehdotteli, että jos jostain vielä löytyisi lisää raketteja että voisi niitä mennä ampumaan. Ikkunasta muiden rakettien katselu ei ollut niinkään haluskaa, ei kärsivällisyys riittänyt odotella niitä.
Poltin vain kahteen sormeeni isot palorakkulat rakettia ampuessa.
Ja ranteeni pasteijoita uunista ottaessani.
Uusi vuosi on meillä alkanut jokseenkin hounosti. Toivottavasti ei enteile tämän vuoden kulkua.
Kirppunen on nukkunut tavallistakin huonommin, jopa meidän lasten mittapuulla erittäin huonosti. Eilen yhdet 20 min päiväunet, yöllä jatkuvaa heräilyä. Tänään passitin Poiksen Mummolle ja olen keskittynyt tuon Kirppusen nukuttamiseen. Muttei se nuku kuin hetkiä.
Ulkona on kamalan kylmä. Tänä aamuna mittari näytti -27 astetta. Ulos ei olla päästy. Poikanen kiipeilee seinille energisyydessään. Ja kiukuttelee.
Meillä on sisällä kamalan kylmä kovilla pakkasilla. Vanha talo, lattiat käytännössä eristämättä. Pitäisi tehdä remonttia, suunnitemissa on kesällä vaihtaa lattiapintaa ja laittaa lisälämmöneristystä, kun ne ovat rakennusvuodelta, eli 1920-luvun lopulta. Kummakos tuo, jos tuntuu etteivät edes kahdet villasukat riitä.
Itse olen ollut hyvin masentunut. Liekkö johtunee väsymyksestä. Ja siitä että olen ollut liian kauan kotona sisällä lasten kanssa. Minnekkään ei oikein voi lähteä kun on niin kylmä. Ja miehellä on auto. Ja kaikilla on omat joulujenajan perhetouhut. Paitsi meillä mies on töissä.
Mies tekee ainakin vielä tämän kuun kolmevuoroa. Inhoan sitä. Poikanenkin on ihan sekaisin. Aina kun isiä ei näy, ehdottaa että isi on töissä. Tänään sanoin Poikaselle, että huomenna isi on koko päivän kotona ei mene töihin. Poikanen vastasi tähän sitten isi nukkuu yläkerrassa.
Toivottavasti ei.
Mutta olen saanut edes pikkuisen ommeltua väleissä, Kirppunen kasvaa niin kovaa vauhtia, että kasvuvaralla tekemäni vaatteet ovat jo pieniä...Jos jaksaisin jossain välissä kuvailla mitä olen saanut aikaan, voisin niitä tännekkin laittaa. Nyt valmistumassa on haalari, minusta ainakin näyttää että siitä tulee hieno. Ellei hermot mene ennenkuin se on valmis.
Saumuri olisi kyllä ihana.
Tuossa nyt yhdet potkarit bambujoustiksesta Kirppusella, lähikuva vielä vauhtietanasta, jostain syystä vaan tämä bloggeri haluaa sen kuvan olevan sivuttain?? Etana ei ole minun omaa designiäni, olen melko varma että sen on tarttunut jostain minun mieleeni, joten kiitos sille, jonka ideaa olen lainannut.
Kun nyt Kirppunen nukkuu näköjään pienen hetken, lähdenkin tästä jatkamaan ompeluksiani. (Tätä kirjoittaesani olen kahdesti käynyt nukuttamassa heränneen Kirppusen takasin unille....)
PAH. Mihinkään mene, nyt se taas heräsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti