Tallasin kimalaisen päälle. Sattui niin perkeleesti.
Nyt olen ihan vainoharhainen, etteivät lapset vaan tallaa, kun pihalla niitä on paljon. Kun ovat juitenkin paljain varpain.
Tässä yksi päivä piti laittaa saappaat jalkaan. Molemmat kompuroivat enemmän, kuin onnistuivat kävelemään. Ovat tainneet tottua vähän liiaksi kengättömyyteen.
Uimassa ollaan käyty, kävelemällä ja pyöräilemällä.
Kirppunen keksi vihdoin myös että huiminen on huippua. On vaan vähän hankalaa olla yksin poiskien kanssa, kun Kirppunen ryntää ilman tolkkua veteen ja Poikanen haluaa syvemmälle ja sukeltaa...
Ihanat pelargoonit kukkivat rappusilla.
Löydetty vähän mustikoita ja vaapukoita. Ostettu mansikoita. Herkuteltu niillä paljon.
Omanan raakileet on jo noin isoja. Tosin vain yhteen puuhun näyttää tulevan omenoita tänä vuonna.
Salaatit ovat hieman villiintyneet.
Miehellä oli syntymäpäivät. Tein ihanan lakritsikakun. Vieraat ainakin kehuivat, tai sitten eivät kehdanneet muutakaan. Reseptin löysin ihanaisen Kinuskikissan blogista.
Siellä oli niin paljon ihania kakkuvaihtoehtoja, että haluaisin tehdä ne kaikki. Ikävä kyllä koitan nyt vähän hallita tuota painopuolta, jotta mahtuisin joskus vielä omiin vaatteisiini. Kaappi on pullollaan liian pieniä vaatteita. Luonto ei anna periksi myydä niitä kirpparilla ja ostaa uusia. Niihin on vielä mahduttava.
Lapset viihtyvät mainiosti marjapuskissa. Syöttävät toisiaan, Kirppunen syö viinimarjat rankoineen päivineen.
Ikävä kyllä myös räksyt näyttävät viihtyvän pihalla liiankin hyvin. Kohat pitää varmaan laittaa verkot karviasipuskiinkin. Viimekesänä menetin kaikki karviaiset, ennen kyspymistä, räksyille, luulen.
Järeät on työkalut pikkumiehellä. Ihme kyllä, rengas tuli vaihdettua pienten apulaisten avusta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti