(Kevyellä kuvankäsittelyllä, kun nyt ollaan niin retro, niin tehdään sitten retrokuviakin. Oikeesti, kuva oli jo valmiiksi vähän huonosti valottunut...)Pienet kädet on sitten nopeat. Ja ilmeisesti myös usein omistajansa hallitsemattomissa.
Poikanen purki, tuosta vain, pikkuautonsa ja itki pitkään ja hartaasti kun se on rikki. Ja äiti ei osannut korjata sitä. Poikanen nappaa Kirppuselta tavaransa käsistä ennenkuin kukaan ehtii väliin. Kirppunen ilmoittaa asiasta kovaan ääneen.
Poikanen ehtii käydä kääntämässä uunista lämmön pienemmälle. Ja pyykkikoneeseen ihan oman ohjelman, noin ohimennen.
Kirppunen se vasta nopea onkin. Sitä ei voi käsittää, kuinka lapsi jolla ei ole edes pinsettiote vielä kunnolla hallinnassa saa niin paljon kaikkea käteensä. Ja suuhunsa.
Kirppunen rakastaa villasukkia. Kenen vain. Ne ovat suurimpia aarteita ja niitä lojuu meillä kaikkiall,a kun Kirppunen niitä mukanaan kuljettelee. Poikanen kulkee usein eriparivillasukissa, kun pareja ei löydy.
Kun lähdetään ulos Kirppunen ehtii potkia tossut pois jalasta kun laitan rukkasia, ja kun laitan tossuja uudelleen, se imeskelee jommankumman tumpun jo märäksi. Haalaria äkkiä jalkoihin työntäessäni Kirppunen ehtii riisua molemmat tumput ja napata kypärämyssyn ja imeskellä sen.
Meidän uloslähteminen tuppaa aina välillä hieman kestämään. Ja Kirppunen ei edes vielä osaa kontata.
Syödessä Kirppusen pienet kädet kurottavat veljen lautaselle. Ja syöttäjän lusikkaa kohti. Vips, lusikka on Kirppusen kädessä ja ruoka -jos hyvin kävi, pöydällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti