Huomaan päivien kuluvan nopeammin kuin ehdin mukaan.
Vaikka sataa vettä, aika kuluu silti nopeaan.
Mies viettää kesälomaa ja koitetaan tarjota lapsille vaihtelua. Ollaan käyty katsomassa eläimiä ja Hevisauruksia.
Mies on leikkinyt paljon lapsten kanssa. Se vaan kun ei tunnu tajuavan, että sillä on kesäloma, mutta milloin minulla on?
Kirppunen on ollut hirvittävän pahantuulinen päiväkausia. Huutaa äänensä käheäksi ja itsensä oksennuksen partaalle.
Kävelee jo huimaa vauhtia, kynnyksetkin selvittää hienosti. Touhuaa vallan mahdottomasti.
Tällä viikolla vien Kirppusen minikesämuskariin.
Poikaselle ei kerrota sitä, koska se haluaisi kanssa (Poikanen on käynyt koko talvikauden muskarissa, nyt on pikkuveljen vuoro....)
Keittiössä on jo puoli lattiaa. Odottelen taas remonttimiehiä tulevaksi, olisi asiaa.
Tapetin tilasin, sen ihanimman josta olen haaveillut.
Ollaan saatu koko kylälle viihdettä, ja etenkin lapsille remontin myötä, hajonneiden vesirunkolinjan osien kautta tuli kaivuri ja autoja miehineen kadun täydeltä. Poikanen oli kaivurista haltioissaan. Minä en niinkään vedettömyydestä, tuskin naapuritkaan.
Kaikki mikä voi mennä vaikeimman kautta tässä remontissa, menee varmasti.
Ehkä se kuitenkin valmistuu vielä tänä kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti