Ei lunta, kiitos

Ei tarviaisi vielä sataa lunta, piha ei ole valmis sitä varten. Nurmikko on leikkaamatta ja tooosi pitkä, kukaan laiska ei ole jaksanut sitä ajaa. Tai ehtinyt. Kukkalaatikoista oli krassit vihdoinkin paleltuneet, pakkasta on siis ollut yöllä enemmänkin jo.
Eiliseltä lenkkeilyltä Kirppusen kanssa tarttui mukaan tällainen kuva, vaikka oli iltapäivä ja aurinkokin paistoi, vesilätäkkö oli jäässä, ei siis riitteessä vaan ihan jäässä.


Hautajaiset olivat ja menivät, kamalaa oli kaikin puolin. Poikaselle koitin kertoa että Pappa oli niin pipi että sen täytyi lähteä tähtien luokse, että voidaan iltaisin katsella sitten taivaalle ja vilkuttaa Papalle. En tiedä oliko se paras ratkaisu, mutta kun ei tuota uskonnollista vakaumusta ole, niin ei ole suoria vastauksia, joita kirjasta katsoisi.


Kirppunen on oppinut kääntymään ja harjoittelee sitä nyt kovin. Jää jumiin hassuihin asentoihin ja mölyää kiukkuisena sitä. Poikanen meni eilen nenä kiinni Kirppusen nenään ja totesi vaan "kuules sintti". Äiti nauroi vedet silmissä.
Lasten suusta kuulee kyllä omat sanansa. Aina ei muista varoa mitä sanoo. Pitäisi kyllä.

No niin nyt sitä lunta sitten sataa.