perjantai 9. lokakuuta 2009

Paistaa se aurinkokin joskus

Kaiken tämän katastrofaalisen arjen keskellä täytyy kyllä olla onnellinen noista lapsista. Ne piristävät kummasti arkea. Etenkin nyt.

Poikanen osaa hienosti parkkeerata lelunsa. Seinää ei kannata huomioida. Meillä onkin nyt tiedossa suunniteltua enemmän remonttia...
Poikanen on ihan hassu. Silloin kun ei saa raivokohtauksia. Keksii omia leikkejä ja lauluja jatkuvasti, mielikuvitus on loistava. Tahtoisi että Kirppunen leikkii hänen kanssaan. Lukee kirjoja Kirppuselle. Ja halailee tätä kovasti.


Kirppusen housut, vaatepino odottaa silitystä, huomenna on hautajaiset.
En uskalla edes ajatella huomista, enkä jaksa. Alkaa vaan itkettämään.


Kaunis takkauunimme. Ei ole vielä saumattu.


...Ja saa nähdä, saumataanko sitä koskaan. Kun nyt kaiken jälkeen paljastuikin ettei se toimi. Muurariparka koittaa kovasti selvittää kuinka sen saisi toimimaan. Tähän liittyen puolet alakerran vessasta on purettu, lavuaari hajosi siinä samalla. Ratkaisua ei löytynyt. Tämänhetkinen tuomio on, että takkaa ei saada toimimaan. No kiva, se on jo muurattu olohuoneeseen. Siellä piti olla vapaa hormi, johon takka laitettiin. Se vain tuntuu nyt kadonneen jonnekkin.
Asiaa tutkitaan.

Lavuaari olisi kiva löytää samanlainen uusi, ei muuten niin väliä, mutta kun se pöytä, jossa lavuaari on, on tehty mittojen mukaan tälle lavuaarille. Eiköhän sekin osottaudu mahdottomaksi löytää. En ihmettelisi ollenkaan.

Vituttaa niin ettei sanat riitä.


Eilen illalla oli mahtava kuutamo, suuri oranssi syksykuu. Harmi ettei kamerata löydy linssiä, jolla ihanan kuun voisi tallentaa. Niin että se näyttäisi joltain.

Maa oli aamulla taas jäässä, silti sitkeät krassit kukkivat vieläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihania