Kevät

Tänään ollaan oltu sairaalassa koko päivä Kirppusen kanssa. Tutkitaan refluxiepäilyä. Tylsää on, kun ei ole juttuseuraa, huomaan kuinka paljon kaipaan Poikasta ja sen jatkuvaa höpinää. Kirppunen on ollut reipas ja käyttäytynyt olosuhteisiin nähden vallan hyvin. Sekin on selvästi tosin kyllästynyt tähän huoneeseen. Ei paljon huvita mennä tuonne sairaiden joukkoon, kun kuitenkin ollaan terveitä. Huomenna aamupuolella vasta lähdetään kotiin.

Poikanen oli päivähoidossa Ukillaan. Ensimmäistä kertaa siellä. Ja miehen kertomuksien jälkeen kyllä toistaiseksi viimeistä.
Kai minä olen vain kamala äiti, mutta silti minun toiveita ja lapsen toiveita ja parasta soisi kunnioitettavan. Poikasemme jolle Pikkukakkonen on liian pelottava (annoin sen tuossa katsoa yhtenä päivänä, ja hetken päästä tuli sanomaan äiti, laita tekllari kiinni, se on liian pelottava) on sitten tuijottanut päivän mittaan tekllarista ties mitä. Pahoja unia on jo tarpeeksi ilman telkkariakin, Poikasen oma mielikuvitus riittää kyllä. Ja muuta, miutta se siitä.

Tänään olen ahdistunut kaikesta.

Inhoan sairaaloita, minä hoitoalan ammatilainen. Sain jo migreenin ja ihottuman tästä reissusta.

Olen kuljeskellut ulkona päämäärättä ympäri kaupunkia Kirppusen nukkuessa vaunuissa.Tämä kaupunki ei siis ole koti, vaan isompi. Tässä kaupungissa isäni on syntynyt. Ja Mummoni eli kaiken sen ajan jonka tunsin hänet.
Olen tänään kävellyt Mummoni talon ohi. Ja isäni kantakapakoiden, joihin en ole jalallani astunut.
Olen kävellyt samaa reittiä kuin ammattikouluaikoina koulusta silloiseen kotiini ja tuntenut oloni haikeaksi.
Olen kävellyt ohi lukuisten baarien ja räkälöiden, joissa tuli istuttua.

Olen kävellyt kaupungilla ja nähnyt joka paikan täynnä vitun isoja vitun venäläisiä autoja.(Anteeksi.)
Kaupungilla on teinejä laumoittain. Niitä katsellessa ja kuunnellessa tunnen itseni niin vanhaksi. Ja väsyneeksi. Mutten tippaakaan kateelliseksi.
En etenkään vaatteiden suhteen. Siitä kai tietää että on oikeasti vanha, kun voi sanoa, ettei ymmärrä nuorison pukeutumista.En koskaan ole ollut kovin muotia seuraava, mutta nyt olen onnellinen ettei tarvitse. Mutta sen sijaan omistan tervettä itsekriittisyyttä, ja tiedän mihin vaatteisiin kroppani on liian suuri. Toisin kuin monet.
....öh, ikäkriisi kenties?

Olen myös istunut uimarannalla joka on veden vallassa piknikillä. Kirppunen nukkui ja minä söin ihanaa patonkia ja kahvia. Nälissäni söin tosin vähän patongin käärepapaeriakin huomaamattani. Olikohan se patonki sittenkään niin hyvää, jos en edes huomannut paperia syöväni?
Kaksi kanadanhanhea (saattoivat tosin olla muitakin, minun lintutietämys ei juuri kehumisen aihetta anna) koitti päästä osingolle. Heitin niille muutaman oliivin, joita joku oli hävyttömästi piilottanut muuten loistavaan patoinkiin. Näytti kelpaavan.

Ja ennenkaikkea olen pirun väsynyt. Huomenna vielä enemmän. Sen lisäksi että joudun olosuhteiden pakosta valvomaan, olen myös tavattoman huonouninen. Täällä on meteliä.
(Valittaa todellinen prinsessa...)
Kirppunenkin on herännyt jo kahdesti, vaikkei ole edes tuntia ollut nukkumassa.

Mutta kevät, ihana kevät, se saapuu. Ja lämpö.