Viime yö

Poikanen nukahti  illalla 20.30 aikaan, Kirppunen hieman myöhemmin.

Kirppunen heräsi puolen tunnin päästä, nukahti kuitenkin pienellä taputtelulla. Sitä ennen piti tosin vaihtaa kuulumisia unilelun kanssa ja purra äitiä käteen.

Heräsi uudelleen noin 23 aikaan. Nukahtaminen kesti ja aiheutti paljon meteliä. Nukahti kuitenkin noin puolessa tunnissa. Samaan aikaan kävin itsekkin nukkumaan.

Kirppunen nukkui. ihme kyllä 1.40 asti. Sitten vaati kovaan ääneen syömistä. Ja sai. Imuutteli vähän, lopetti itse ja palautettiin omaan sänkyyn. Seurasi juttelua, päristelyä, seisomaan nousemista x 1000, huutoa, kiukkua ja raivokohtauksia.

Tämä jatkui ja jatkui. Katsoin kelloa kun Poikanen huusi äitiä. Kello oli 3.11. Menin Poikasen luokse, jolla oli peitto huonosti. Valvoin siellä puoli tuntia koittaen saada Poikasta takaisin nukkumaan. Lopulta paleli ja sovin Poikasen kanssa että äiti menee omaan sänkyyn ja Poikanen käy nukkumaan. Se sopii, Poikanen vastasi.

Kirppunen protestoi yhä. Kävin vessassa, kello näytti 4.40, mies sai Kirppusen vihdoin nukahtamaan.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Poikanen huusi isiä. Tarvitsi kuulema halin. Liekkö oli valvonut koko aijan.

Viisitoista minuuttia myöhemmin Kirppunen heräsi erittäin vihaisena. Päätin antaa maitoa, jotta edes saisin maata ja muut nukkua. Kirppunen takertu tissiin ja torkuin takiainen kiinni tississä aina meihen kellon soimiseen (kahdella torkulla), jolloin Kirppunen heräsi. Kello oli jotain yli 6. Vaihdoin Kirppusen toiselle puolelle ja se nukahti. Nukkui kokonaista 20 minuuttia, jonka jälkeen heräsin siihen että Kirppunen antoi monta märkää pusua poskelleni. Kello oli puolen 7 maissa. Kirppusella oli aamu.

Poikanen onneksi nukkui 8 asti.

Minä en ole nukkunut, juurikaan. Ja koska Poikanen ei nuku päiväunia, en voi nukkua päivälläkään.
Aina vaan jaksan jankuttaa miehellekin, että tarvitsisin unta. Mutta kun milloin sitä kerkiäsi nukkua?

Eilen oli muuten minun synttärit, mies kysyi mitä haluan lahjaksi. Omaa aikaa ja unta oli vastaukseni.
Kumpaakaan ei ole vielä näkynyt.

Ja tämä on vielä melko normaalia yön kulkua. Tosin usein Poikanen tassuttelee meidän sänkyyn, sen sijaan että huutelisi omasta sängystä. On muuten melkein maailman hellyttävin näky, kun Poikanen tulee unisena ystävät  ja tyyny kainalossa ja kömpii viereen. Tuli äitiä ikävä, sanoo.