Ei kannata lähteä ajamaan viiden tunnin päähän kotonta, Kirppunen ei siedä automatkailua jos ei nuku.
Kuinka rentouttavaa voi olla ajaa autoa, kun kaikki muut nukkuvat. Vielä kun musiikki saisi olla kovemmalla. Eikä tarttis ollenkaan kuunnella lastenlauluja. Vaikka Paukkumaissi menetteleekin... Ja tiellä ei olisi venäläisiä rekkoja. Eikä oikeestaan muitakaan autoilijoita.
Loppumatkasta, viisi tuntia ajettuanim ei mikään ollut enää rentouttavaa. En pysty istumaan lasten kanssa takana, koska voin heti pahoin siellä, etenkin kun meillä on autossa tummennetut takalasit. Joten jouduin ajamaan siis koko matkan. (Ei meillä lasten kanssa muuten takana istuta, mutta sitten kun hermot pettävät ihan täysin, on sinne pakko mennä...)
Muuten Kirppunen on äärettömän sopeutuvainen ja Poikanenkin on reipas.
Miehen kanssa pitää vääntää kättä vielä enemmän kaikesta täällä kun kotona. Kotona pääsee helmpommin kauemmaksi.
Navigaattori, vaikka uusikin, on epäluotettava, ajeltiin ihan lyhyttä matkaa ihan kamalan kauan, kun ei oikein navi tiennyt mihin johdatti, päädyttiin mm. umpikujaan ja Cittarin parkkipaikoille...Toisaaltaan, molemmat lapset nukkuivat, joten saivatpahan vähän pidemmät päikkärit.
Muuten tuo vehje on osoittanut olevansa hintansa arvoinen. Myös siksi, että sen avulla onnettomat suunnistajat (minä ja mieheni ja etenkin me yhdessä) löytää perille, mutta mikä parasta, navigaattori ilmoittaa ennakolta nopeusvalvontakameroista. Ja miksi...No se onkin toinen tarina.
Laspia on sitten mahdottoman helppo ilahduttaa.
Saatu taas muistutuksia siitä, kuinka ujo ja arka Poikanen oikeastaan on, ja kuinka sen kanssa pitäisi aina muistaa olla niin hitaalla vauhdilla kaikessa. Ja minä kun olen niin kärsimätön.
Tavallisella ateria-ruokaveitsellä voi saada verta vuotavan haavan käteen. Tai siis minä pystyn siihen. Miehen mukaan vain minä.
Kuinka ihanaa on, kun ei tarvite tehdä ruokaa. Saa vain valita mitä jonkun toisen tekemää ruokaa sitä söisi.
Ja tästä pääsenkin valittamaan aiheesta nakit ja ranskalaiset. Jostain syystä tämä näyttää olevan lapsien kansallisruokaa.Ja kaikki olettavat lapselle sitä tarjottavan. En tosin tajua miksi, kamalasti suolaa ja ravintoaineita juurikaan. Kyllähän Poikanenkin niitä varmasti söisi, jos sille niitä antaisi. Mutta miksi antaisi, kun Poikanen syö myös mielellän kiunnollista ruokaa, sallaatia ja hedelmiä. (Ja kyllä, meilläkin Poikanen saa joskus ranskalaisia. Harvoin, ja erityisissä tilanteissa.) Mutta miksi antaa niitä, jos muutakin on tarjolla ( kun vaikka seisovasta pöydästä illallista syödään.) Näin monien hakevan lapselle lautasen näitä "herkkuja", sanallakaan eivät ehdottaneet tai tarjonneet muuta.
Näin sekalaisesti siis terkkuja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti