(Hei kertokaa joku, kuinka tuon kuvan saa käännettyä, kun aina välillä tää laittaa ne minusta väärinpäin. Koodia en jaksa käydä sorkkimaan, onko siihen joku muu tapa?)
Aamu alkoi mitä parhaimmin. Päätä saärki, selvää alkavaa migreeniä. Kirppunen huusi yön ja halusi vain leikkiä, ei nukkua aina tuonne puoli 2 saakka. Sitten torkahteli. Tästä häiriintyneenä Poikanen heräili myös jatkuvvasti, viideltä ilmoitti nyt on hyvä aika nousta ylös. Äitistä ei ollut. Aamu horrosteltiin jotenkin, minä kasvavan pääkivun kanssa.
Kun laitoin aamupalaa, Poikanen leikki lampullaan, joka tuossa kuvassa. Tuollainen pieni taskulamppu. Sanoin vielä ettei sitä saa antaa Kirppuselle, ajattelin lähinnä että jos menee poikittain suuhun. Hetken perästä katsoin, Kirppunen istui lamppu kädessä ja mutusteli sen patterikotelon korkkia. Joo. Jotain tuosta nyt näyttää puuttuvan...En tiedä, puuttuuko siitä yksi patteri vai kenties joku jousi. Sen saamme ehkä selville jossain välissä. Ihmettelen jos Kirppunen sai nieltyä siitä jotain, kun on niin kova kakomaan pienempääkin, tosin tuollainen pieni patterihan on aika liukas...Äkkiä sormella suuta kaivamaan, eihän siellä mitään ollut. Soitto miehelle, joka oli sitä mieltä että todennäköisesti jos lamppu toimii siitä ei puutu paristoa. No toimii se jotenkin, mutta kyllä siitä silti jotain näyttää puuttuvan. Koitin soittaa terveyskeskukseen ja kaivelin netistä myrkytystietokeskuksen sivuja. Lopputulos oli, että jos ei näytä aiheiuttavan ongelmaa, eikä jäänyt kurkkuun, ei Kirppunen ole myrkytysvaarassa, pitäisi tulla itsestään ulos. Nyt sitten odotetaan mitä sieltä tulee ulos. Vai tuleeko. Jos ei tule pariin päivään, pitää miettiä röntgeniin menoa siiten....Toivottavasti mies muistaa katsomalla että mitä tuosta puuttuu, en minä sitä niin tarkkaan ole koskaan syynännyt. Lamppu lähtee kyllä nyt hyvään jemmaan, sääli sinäänsä, se se on Poikasen lempitavaroita, minun pieni punainen taskulamppuni.
Migreenilääkettä naamaan ja lapsille aamupalaa. Kirppunen vaikuttaa ihan normaalilta ja söi, joten ei se jumissa ainakaan kurkussa ole.
Samaan aikaan tulee paikallisen marttayhdistyksen pj hakemaan vaippoja lainaan johonkin esittelyyn, soitteli niistä jo eilen, kun oli jostain kuulut että meillä käytettäisiin kestovaippoja, että jos niitä saisi lainaksi ihmeteltäväksi. Lupasinhan toki, olin vaan tässä hässäkässä unohtanut ne jo. Äkkiä pakkaamaan kassiin jotain, Kirppunen saa kauhean sätkyn tätistä ja huutaa kuin syötävä. Alkavaa vierastamista on ilmassa siis...
Lisää lääkettä pääkipuun ja kiroan sitä, että juuri eilen sanoin miehelle, että pitäisi hakea lisää lääkkeitä apteekista, etenkin pahoinvointilääkkeet kun ei niitä sitten ehdi hakea kun niitä tarvitsee. En kuitenkaan ehtinyt eilen apteekkiin. Olisihan se pitänyt tietää.
Joku voisi lahjottaa minulle himppasen hortonomin vikaa, ei elä nuo kukat tässä talossa.
Ihana puutarha olisi haave, pupujen ja etanoiden takia se ei onnistu kuitenkaan, tai ainakin niitä voi syyttää, kun en saa mitään kasvamaan. (Tosin niitä etanoita ja kotiloita on täällä niin paljon, että vaikeaa on saada mitään kestämään, samettikukatkin ne syö. Jos tämä superpakkasjakso olisi tehnyt niistä selvän...)
Tilasin Poikaselle uudet aurinkolasit, kun vanhat ovat enemän Kirppusen kokoa. Poikanen halusi oranssit, kun väriä kyselin. Joo, olihan nuo oranssit, nettikauppa ei viitsinyt mainita että ne olivat NEONoranssit. Kamalat, kuvassa eivät edes niin räikeät kun luonnossa ja pään ympäri menevä nauha on kirkuvan oranssi. En jaksa palauttaa kun niitä tarvitaan. saatan tosin joutua ostamaan toiset. Poikasesta niissä ei tietenkään ollut mitään vikaa.
Kirppusen viimeisimmät hahtuvapöksyt valmiina,tosin totesin, että niihin saa varmaan tehdä pian paikat polviin, tai jos ennakoisi ja tekisi valmiiksi jo vahvikkeet. Villahousut ja konttaus eivät sovi yhteen.
Päätin opetella virkkaamaan. Ei mitään taitoa, mutta tein tuollaisen jämälankapeiton pulkkaan pyllynaluseksi. Äitini, myös käsitöitä opettavana katseli sitä ja totesi ala-asteelaistenkin virkkaavan paremmin. Vaatii ehkä hieman harjotusta vielä...Koitin puolustella sitä että tuossa nuo vihreät on hatuvaa, ettei siitä saa kovin siistiä ja Kirppunen pöllytti sitä muutamaan otteeseen kesken tekemisen, siksi siellä on muutamia karanneita silmukoita. kai se lämmin kuitenkin on. Isolla koukulla oli kyllä hauska virkata, löysi CM :stä ihana paketin virkkuukoukkuja, niin värikkäitä ja kimalteisia...
Poikanen, minun pellavapääni (vai pitäiskö sanoa olkipääni, tukka on suora ja jäykkä kuin oljet), istuu sohvalla ja katsoo Maisaa. Ja huutaa juuri toinen Maisa!! Se minun ylevistä periaatteista, etteivät lapset katso telkkaria. Täytyy myöntää, että meillä katsovat. Tosin tarkkaan valittuja ohjlmia, lähinnä erinäisiä dvd:itä, joista tiedän mitä niissä on. Olisin onnellinen, jos en katsottaisi telkkaria, mutta aina ei jaksa. Minä siis. Ja sillä etenkin Poikasen saa kestämään paikallaan, Kirppunen koittaa aina mennä kokeilemaan telkkaria, joten se ei ole niin hyvä vaihtoehto. Joskus jaksaa hetken katsella.
Nyt jään jännityksellä odottamaan, mitä vielä tapahtuu, päivähän ei ole vasta kun alkuun päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti