Nämä hetket

Varastin aikaa. Ihan vain itselleni.
Aloin olla niin loppu ja jumissa kotiin, ettei mistään tullut mitään. Jos nyt jaksaisin taas poikien kanssa arkea hetken taas paremmin.

Vaikka rakastan olla kotona poikien kanssa, on se välillä liian kuluttavaa. Jopa minulle, jolla aina välillä on hieman liiallinen tarve pärjätä. Ilman apua.

Viimepäivinä olen

* Kierrellyt kauppoja ja kirppareita ja löytänyt ihania asioita, pojille lähinnä (näitä koitan kuvailla joskus päivänvalon aikaan).

* Käynyt miehen kanssa kahdestaan syömässä ja elokuvissa tuijottelemassa ihanaista Deppiä (mies tuskin samalla intensiteetillä sitä katsoi). Oli se elokuvakin ihan hyvä...Rakastan Burtonin elokuvamaailmaa, eikä Alice tarinanakaan ole pöllömpi, joten eläkuva oli melko vaikuttava, etenkin 3D lasien läpi katseltuna.
Todettiin miehen kanssa ettei olla käyty elokuvissa sitten Poikasen odotusajan jälkeen, jolloin muistan että jouduin käymään kesken elokuvan vessassa. Joka oli mielestäni elokuvateatterissa anteeksiantamatonta. Ja silloinkin taisi olla elokuvassa ihanainen Depp. Sparrow.

* Käynyt yksinäni kahvilla, joka oli jo elämys sinäänsä sekin.

* Käynyt kahdessa eri kangaskaupassa ja löytänyt muutamia ihania kankaita. Niistä en tosin ole ehtinyt vielä ompelemaan, tulossa on ainakin verhot (harmi vaan että oli pakan loppu, täytyy tyytyä verhokappoihin ainoastaan) sekä housuja Poikaselle. Tai Kirppuselle. En ole vielä päättänyt.

* Ommellut muutamia hattuja kevääksi. Ja lapasia. Ja tumppuja. Poikaselle kesäksi sammarihaalarit. Tehnyt yhden kokeiluhupparin Poikasta varten, nyt uskallan alkaa leikkaamaan parempiakin kankaita. Ommellut Poikselle ihanaiset punaiset huosut. Leikellyt muutamia kankaita odottamaan ompelua ja ideoinut sitäkin enemmän.

* Ajellut autolla ja kuunellut musiikkia niin kovalla kuin itse haluan. Eli niin kovalla kuin auton kaijuttimet antavat. (Autoillut siis asioilla yksin, en huvikseni.)

* Tehnyt ihanaa kasvis-juustolasagnea. Se on tällä hetkellä oma herkkuni. (Meillä ollaan kyllä sekasyöjiä, kasvispainotteisesti tosin, hyvin harvoin teen mitään varsinaista liharuokaa.) Se on tämänmoista.

Kasvis-juustolasagne

Kastikkeeseen
tomaattimurskaa (meillä sattui olemaan tetra luomu tomaatti-basilika pastakastiketta)
muutama sipuli ja valkosipulin kynsi
punaisia linssejä
valkoisia papuja (purkista tomaattikastikkeessakin käyvät ihan hyvin)
basilikaa
suolaa, mustapippuria, sokeria

Näistä tehdään kastike, määrät oman mieltymyksen ja sen hetkisen fiiliksen mukaan. Alkuun kuullottelen sipuleita, sitten muut ainekset perään ja mahdollisesti hieman vettä, annetaan kiehua hiljalleen sen aikaa kun muuta valmistellaan.

Juustokastike
litra kevytmaitoa
desi jauhoja
viherpippuria
reilusti juustoraastetta, yleensä itse laitan Valion pizzajuustoraastetta, jos olen raaskinut ostaa valmista raastetta

Näistä sitten valkokastike.

Lisäksi kaksi palloa mozzarellaan viipaloidaan ja tarvitaan myös lasagnelevyjä (meillä täysjyvää ja usein myös pinaattisia seassa) sekä päälle jotain vahvemman makuista juustoa, nyt oli emmentaalia.

Näitä sitten kerrosellaan, johonkin kerrokseen levitellään nuo mozzarellat.
Uunissa 175 asteessa puolesta tunnista eteenpäin, riippuu onko laitettu kuumilla kastikkeilla uuniin vai ei. Ja kuinka märkää haluaa. Ja kuinka nälkäisiä odottajat ovat.


* On ollut mukavaa olla vain yksikseen. Silti on ihana tulla kotiin, Poikanen juoksee halaamaan ja Kirppunen töpsyttelee kontaten syliin pyytämään. Painaa pään olkaa vasten. (Paitsi tänään puri olkapäästä. Tulkitsin sen moitteeksi.)
Hyvällä tuurilla mieskin sanoo jotain mukavaa. Joskus ainakin. Kuten eilen toivotti hyvää naistenpäivää. Kun sellanen oli kuulema joskus tässä ollut.