Sitten kun on kesä, ei tarvitse pitää sukkia. Eikä housuja. Lippis pitää olla. (Poikanen muistutti tänään äitiä.)
Minulle on onnekseni sattunut varsin hassut pojat.
Poikasen kanssa käveltiin meidän takametsässä Kirppusen nukutuslenkillä. Maassa oli pienehkö lehtikasa, ihmettelin sitä Poikaselle ääneen, että kukahan sen on tehnyt (samanlaisia kasoja on sinne ilmestynyt usein ennekin). Poikanen vastasi hetkeäkään epäröimättä sarvikuono. Naurultani kun kykenin, koitin sanoa, että ehkä kuitenkin joku muu eläin, ehkä vaikka joku kotoisampi ja pienmpi. Poikanen totesi siihen että varmaan hirvi on käynyt haravoimassa ne lehdet siihen. Mitääpä siihen lisäämään, etenkin kun en tiedä kuka ne siihen on kasannut.
Kirppusen uusinta huvia on auttaa pyykkien koneesta ottamisessa. Se on kiva, ja avuliastakin. Kestää melko kauan. Etenkin, koska Kirppusen täytyy niistää nenänsä jokaiseen koneesta ottamaansa pyykkiin. Siiten virnistetään koko pinen naaman leveydeltä ja ojennetaan ylpeänä pyykki äitille. Paitsi ne pyykit, joilla täytyy myös äitin nenä pyyhkiä.
Meidän keittiön lattia. Nyt siellä on suuren suuri monttu, joka vie maahan. (meillä on siis sellainen rossipohjatalo.) Milloinhan siinä on taas lattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti