Vettä sataa taivaan täydeltä.
Ruoho kasvaa silmissä, mutta kuka sitä ehtisi leikata.

Kirppunen ottaa ensiaskeliaan, jopa  seitsemänkin askeleen pituisia pyrähdyksiä. Ja on niin mahdottoman innoissaan.
Niin innoissaan ettei kykene nukkumaan, myllää vain ympäri sänkyä.
Pitää kai luovuttaa toivo katsella hetki telkkaria ja mennä viereen. Jos se siitä rauhoittuisi.

Poikanen on kiukkuinen jatkuvasti ja kovin uhmakas.

Kirppusella oli tänään kontrollilääkärikäynti, lääkitystä jatketaan ainakin kesän yli, ellei oirehdinta helpota.
Nyt ovat molemmat sitten virallisesti reflixilapsia ja lääkkeillä, tosi eri lääkkeillä.

Mies on koko viikon työmatkalla ja minua väsyttää niin etten meinaa jaksaa kirjoittaa. Silti istun tässä.

Keittiö ei tunnu etenevän mihinkään.Laskuja kyllä tulee tasaiseen tahtiin.
Löysin aivan ihanan vitriinikaapin, joka sopii täydellisesti. Nyt se on Poikasen huoneessa paketissa, kun ei muualle mahtunut.

Ystäviäkin olen saanut aikaisiksi nähdä. On ollut todella piristävää saada puhua aikuisten kanssa ja Poikanen etenkin on tykännyt leikkiä muidenkin kanssa.
Vaikka alkavat jo hetkittäin leikkiä yhdessä Poikanen ja Kirppunen, se on sitten ihanaa. Ja hetkessä on ilmiriita ja kirkuminen päällä. Mutta ne pienet hetket ovat suloisia.

Tänään paistettiin lettuja, kauramaidosta (mummolassa, en ole innostunut letunkärystä olohuoneessa). Kirppunen sai ensimmääiset lettunsa. Poikanen söi aivan mahdottoman monta.

Minulla odottaa iso pino uusia pestyjä kankaita silitystä ja ompelua. Kaikkea ihanaa. Kunhan mies tulee kotiin, aijon varastaa itselleni ompeluaikaa. Viime sunnuntaina tein molemmille pojille kesähatut ja Kirppuselle yhdet pöksyt, niistä lisää tuonnempana. Kunhan saan ompleuksia tehtyä, koitan kkuvata ne muistoikisi.


Omenapuut kukkivat. Sireenit ja kielotkin melkein. Ovat aikaisessa.

Tule takaisin aurinko ja lämpö.