Vappu ja sen jälkeinen elämä

Molemmat pojat rakastuivat ilmapalloihin. Serpenttiinit ja vappuhuisku jätettiin väliin, Kirppusen suunnattoman paperiruokahalun takia.
Kirppunen purasisi ensimmäisen ilmapallonsa puhki ja säikähti aivan kamalasti. Ei koittanut enää uudelleen.
Poikanen valitsi ihan itse suuren autopallon. Se on sitten ollut mahtava.
Sääli ettei enää saa samanlaisia vappupalloja kuin minun lapsuudessani.

Munkit kelpasivat Poikaselle, vaikka syömistä hankaloittikin se, että sokeri naamasta piti pyyhkiä pois koko ajan. Sain itseäni niskasta kiinni ja paistoin munkit itse.
Simaa Poikanen ei suostunut maistamaan. Sitten monen päivän päästä vihdoin halusi maistaa. Hörppäsi ja alkoi kiljumaan. meni kuulema nenään. Voi sentään. Ja maitoa päälle. Sen jälkeen on muistanut sanoa kun minä tai mies juodaan simaa, että en tykkää simasta, maito on parempaa.

Vihreyttä ikkunalle, Kirppunen rakastaa herneenversoja.

Kirppusen syöminen onnistuu vihdoinkin, lääkekokeilun alettua ruokakin on mennyt alas. Edelleen haluaa syödä itse mieluiten. Eikä se muuten mitään, mutta sotku on aivan järkyttävä. Eikä sekään muuten mitään, mutta kun meillä on nyt keittiön pöytä puolen metrin päässä sohvasta. Nokkamuksitakin osaa jo juoda itse.

Nämä tuholaiset ovat palanneet, ei paljon pakkaskausi näyttänyt hetkeuttavan. niitä on nyt jo piha puolillaan.
Ensimmäisen itikankin tapoin sisältä eilen.
Kyllä kesä on sitten ihana.
Löydettiin kastematoja Poikasen kanssa. Poikanen katsoi ja lähti karkuun. Älä tuo äiti niitä tänne, minä en halua. Todellinen maalainen siis. Meidän hienohelma.

Mies katseli kuvia noista raparperin lehdistä, ja totesi niiden näyttävän aivoilta.
Minä katselin raparperejä ja suunnittelin jo ensimmäistä raparperipiirakkaa pienistä varsista.
Tosin ei ole liettä, pitää mennä jollekkin kylään paistamaan piirakkaa. Kohta, kauaa ei enää mene.

Käytiin katselemassa taas heppoja. Poikanen on ihastunut eläimiin nyt toden teolla, kiitos Ti-Ti Nallen dvd:n jossa niitä näkyy roppakaupalla. Tänään sanoi, äiti voisitko ostaa minulle pienen vuohen kaupasta, että voisin silitellä sitä? Koitin selittää ettei se ehkä onnistu. Mutta minä haluaisin. Ja menin lupaamaan että kesällä mennään johonkin katsomaan vuohia ja muita eläimiä. Kunhan keksisin missä niitä näkisi.
Toisaaltaan vuohi olisi vallan ihana tuossa pihalla. Jos jostain saisi lainaan kesävuohen? Saakohan sitä pitää pihalla, kun nyt taajamassa kuitenkin asutaan...

Kirppunen, pienoinen, täytti juuri 10 kuukautta. Oli ylimääräinen neuvola, jättiläinen tuo pikkupoika. Painoa reilut 10 kg ja pituutta 78 cm. Reipas, hyvin kehittynyt touhukas ja äänekäs poika, lukee neuvolakortissa.

Touhukas juuri. Vähän liikaakin. Melko omatoiminen myös, opetteli juuri eilen riisumaan paidan itseltään. Myös tahto on kova ja kärsivällisyys mitätön. Ja näihin liittyvä ääni on korvia huumaava.
Rakastaa imuria. Ja kaikkea mistä lähtee kova meteli. Keittiössä kun alkaa poran tai sahan ääni kuulua, Kirppunen lähtee innosta kiljuen kohti keittiötä.
Rakastaa kutittelua ja kurkkimista. Ja veljeään. Poikanen jaksaa aina välillä leikkiä Kirppusen kanssa, välillä lukee sille kirjaakin. Se tosin yleensä päättyy riitaan kirjasta.

Keittiätä laitetaan maan tasalle. Tai lattian. Kaadetaan seiniä. Remonttimiehet on ihan mukavia, mutta vittu kun ne kiroilee niin kamalasti (olipas surkea vitsin yritys). Poikasella karttuu varmasti sanavarasto tämän remontin myötä.
Tämä viikko on purkua tehty, ja yksi kosteusvaurio on jo löytynyt. Sekä muutama muu rakennus- ja asennusvirhe. Pelottaa mitä vielä löytävät, remontti paisuu yli pudjetin näillä tavoin varmasti. Vaikka kyllähän se tiedettiin, että mitä vain voi löytyä. Talo on kuitenkin 80 vuotias ja edellinen omistaja oli todellinen tee-se-itse-ja halvalla-insinööri.

PS. Kaikista hauskinta noissa meidän remppamiehissä on se, että ne kutsuu minua ROUVAKSI. Ei ole ennen kukaan kutsunut. Rouva tosin en edes ole. Enkä sellaiseksi itseäni tunne.
Ja se on hieman pahaenteistäkin, kun kuuluu Rouva, tuletko katsomaan, se tarkoittaa jotain epämääräistä tai vialla olevaa.
Mutta tuo rouvittelu tuppaa kyllä huvittamaan, ensimmäisillä kerroilla en edes osannut vastata kutsuun.