mökillä

Pihalla on hirmuisesti pieniä sammakoita. Pojat tutkivat niitä innoissaan. Kirppunen oli hyvin närkästynyt niille, jos ne eivät loikkineet tarpeeksi.
Myös kellarissa majailee suurempi sammakko. Se säikäyttää minut joka kerta kun haen kellarista jotain.

Pimenevät illat tuovat jo syksyn tuoksun, elokuun kuukin näyttäytyi pellon takana minulle.
Syksy, ihana syksy. Pian.
Vaikka rakastan kesää ja lämpöä, on syksy kuitenkin se minun vuodenaikani. Se sopii omaan melankoliaani parhaiten.Ja syksyllä on niin kaunista.

Poikanen ihmetteli kovasti öljylamppuja.

Mökillä näyttää lähes samalta kuin minun lapsuudessani. Sinne sisältyy niin paljon muistoja, että välillä tuntuu kuin pakahtuisin. Toivottavasti onnistun pojillekkin siirtämään onnea siinä paikassa.
Toisaalta ne muistoni kummittelevat minulle. Edesmenneet mummoni ja isäni. Tuntuu välillä kuin molemmat olisivat läsnä.
Kuulen välillä isäni neuvoja yhä. Joskus jopa tunnen isäni olevan lähelläni.Mummo on jo kadonnut kauemmas, joskus hetkittäin tunnen tuoksuja lapsuudesta, joihin mummo liittyy.

Ja pojat uivat, polskivat ja läträsivät vedellä sydämensä kyllyydestä. Vesi n pikkujärvessä yhä niin lämmintä, ettei edes illalla tunnu vilvoittavalta.

Kattokin tuli maalattua, lihakset kipeäksi ja migreeni.