Tänään haiskahtaa kiireelle.

Niin kiireelle etten oikeesti ehdi mitään. Kaikki kasaantuu tälle viikolle. Vähän ensikin.

Lauantaina on ensimmäinen työpäiävä.
Pelottaa, jos en osaa enää olla aikuisten kanssa. Jos en muista miten se tapahtuu.
Kodin ulkopuolella.

Poikanen täyttää 3.
Aikaa menee ja minä vain ihemttelen, mihin se hävisi.
Iso poika.
Uskalsi viimein ratsastamaan kyläjuhlilla. Oli niin onnellinen.

Käytiin ihanassa Loviisassa vakoilemassa muiden ihania taloja.
Nyt on pää taas täynnä remottisuunnitelmia.

Mies ärsyttää tavallistakin enemmän.Olen epäkiitollinen, ikävä kyllä.

Pitäisi leipoa.

Sain vihdoinkin tänään villat rappujen alle, ettei tulisi niin paljon kylmää sieltä.
Lattiat muualla kuin keittiössä palelevat sukan läpikin. Pojilla ei voi pitää villasukkia, eivät ne kestä pystyssä. Etenkään Kirppunen.

Pihalla on kaikki rempallaan.

Hajanaista ja kuvatonta. Ei ehdi nyt muuta.