Tänä iltana

Istun yksin hiljaisessa talossa. Poikanen ja Kirppunen nukkuvat, yhtäaikaa, ihme kyllä.
Mies lähti töihin.

Ja tää istuu tässä odottamassa että millon Kirppupieni herää taas ilmoittamaan että olis pienen unimaidon aika. Ja sitä se ilmoittelee yhä läpi yön.

Poikanen on itkeskellyt öisin ja valittanut että jaloissa on pipi. Voiko kasvukivut jo vaivata? Pitäisi tehdä pikkujalkojen kaurapussit, jos ne vaikka auttaisivat.


Kävin tänään tuhlaamassa vähiä rahojani. Poikaselle löytyi ale 50% ihana minymon ruskea anorakkitoppistakki ensitalveksi. Kirppuselle muutamia perusbodyjä joihin voi sitten koittaa vaikka aplikoida jotain kivaa. Monia muitakin projekteja on kesken, mitään en taas valmiiksi saa... Kirpputorilta löytyi ihana legon merileijona ja hauskaa lasten kangasta, muutama oranssi muovikulho, luulen että samoja taitaa olla mökilläkin, ne näyttivät lapsuudelta. Aiemmin viikolla ilahdutin Poikasta löytämällä toiselta kirpparilta FP kassakoneen kolikoineen. Kirppusesta se on myös tavattoman mielenkiintoinen. Kirjakaupan alesta löytyi Poikaselle kirja. Niitä on kyllä meillä kasapäin.
Mutta kun rakastan kirjoja. Toivon että se siirtyy lapsillekin. Jos ei, ei lukemisen ja kirjojen puutetta voi ainakaan syyttää.

Kirppunen osaa jo mennä sujuvasti konttausasentoon, siinä se sitten hihkuu innosta. Kädet eivät kyllä liiku vielä minnekkään, joten etenemistä ei nenäedeltä tuiskahtamista lukuunottamatta vielä ole tullut. Vierastamaankin on alkanut.

Poikasella on nyt ilmeisesti sitten vihdoin joku reagointi Kirppuseen, roikkuu minussa kaiken aikaa, ihan fyysisestikin. Pelkää jos äiti lähtee, ettei tule takaisin, eikä päästäisi minua mihinkään. Haluaa syliin jatkuvasti. Sanoo olevansa vauva ja haluaa samaa kohtelua Kirppusen kanssa.

Ymmärrettävää, mutta rasittavaa. Pitäisi varmaan koittaa antaa vielä enemmän kahdenkeskistä aikaa. Ennenkuin Kirppusen vierastus on pahimmillaan.

Kuviakaan ei ole tullut otettua, ompa ainkeaa. Tai kuvia on vain lapsista, niitä en tänne halua laittaa. Lapseni ovat minun, eivät muiden. Pelkään törmääväni vielä niihin kun tämä on jo kadonnut, kuviin siis. Tai mikä pahempaa, pelkään että lapseni törmäävät kuviinsa vielä vuosien päästä. Olen ehkä epäluuloinen, mutta....Vaikka olisi ihana näyttää kaikille kuinka hurmaavia pikkupoikia minula on.

Ja nyt taas jaarittelen. Palaan toivottavasti pian kuvien kanssa.

Viikon varrelta vol.2

Sanallisesti tällä kertaa.

Ulkona on jatkuvasti se -20 pakkasta, joten meillä Kirppunen nukkuu hetkiä sisällä, ei yhtään kunnon pätkää, joten itse en ehdi tehdä mitään. Poikanen kiipeilee seinille ja turhautuu kun ei pääse ulos. Talvi on kiva, joo, mutta saisi jo hellittää pakkaset. Kauankohan tätä jatkuu?

Onneksi kuitenkin Helsingissä oli nollassa ilma, joten päästiin Korkeasaareen. Reissu kaikkineen oli oikein piristävä irtiotto arjesta. Suurilta eksymisiltäkin vältyttiin, mitä nyt vähän piti seikkailla. Navigaattorikin hajosi...Ollaan miehen kanssa niin onnettomia suunnistamaan mihinkään, että meillä on pakko olla navigaattori autossa. Tunnustan että käytän sitä jopa kotikaupungissa välillä. Olen kuitenkin asunut tässä pienessä kaupungissa koko ikäni...
Kamala että Helsingissä on likaista. Täällä maalla on tottunut puhteeseen lumeen, mutta siellä se oli kaikkea muuta. Poikasen pukukin jouti koneeseen kotiin tultuamme.

Pitkästä aikaa tapasin taas ystäviäkin, oli oikein mukavaa. Pitäisi useammin saada aikaan lähteä kyläilemään, mutta kun ei jaksa tuota pukemisrumbaa jatkuvasti. Ja kovien pakkasten takia autokin on ollut miehellä, kun se normaalisti on minulla. Täältä meidän kyliltä ei noin vain kävelläkkään mihinkään...

Sairaalalla käytiin Poikasen sydäntutkimuksissa, mutta helpotukseksi siellä oli kaikki kunnossa. Poikanenkin käyttäytyi itsekseen sairaalakäynniksi tosi kiltisti.

Meinasin sitten liittyä Marttoihin. Mies on hihitellyt asiaa jatkuvasti, sen mielestä se on vain mummojen hommia. Pyh. Ja mitä sitten vaikka olisikin, meidän porukassa keski-ikä ei paljon 30 vuodesta kohoa. Minun suvussa ei marttahenkeä löydy, mutta pikkupoikien isomummo on kyllä marttaillut varmaan koko ikänsä...Kirppunen oli mukana ensimmäisessä tapaamisessa, joten pitäisikö sekin nyt lukea sitten pikkumartaksi...(Arvostaa varmaan tätä asiaa sitten teininä, hih.)

Ulkona olevat kovat pakkaset ovat saaneet tarkemmin suunnittelemaan ensikesän rahanmenoja. Olin haaveillut noin kuukauden reissusta Thaimaaseen tai sinne suunnalle, mutta saattaapa olla ettei reissu toteudu, koska nämä pakkaset ovat saaneet taas ymmärtämään, että lattiaremontti ja lämmöneristykset ovat ehkä matkaa tähdellisemmät. Samalla on melkein pakko sitten tehdä keittiöremontti, koska keittiön joutuu kuitenkin purkamaan. Meillä on niin kylmä lattia, etenkin keittiössä että vaikka villasukissa seisoo matolla, jalat palelevat. Mikä on ikävää, etenkin Kirppusen kannalta, joka lattiaa valloittaa.

Kirppunen liikkuu entistä enemmän, peruuttelee jo masullaan ja nostelee pyllyä ylös lupaavan näköisesti: Voi kumpa vielä vähän aikaa pysyisi aloillaan.
Ostettiin Kirppusellekkin oma syöttötuoli, joka on sen mielestä mahdottoman hauska. Viikon verran on pieni mies syönytkin jo oikeasti kiinteääkin ruokaa. Yksi päivä vain Kirppunen päätti alkaa avata suuta lusikalle, ja nyt maiskuttelee jo tyytyväisenä. Tai mussuttaa niinkuin Poikanen sanoo.

Poikasella on ihan uskomattomia juttuja, niille saa nauraa harvasen hetki.
Eilen pelleiltiin jotain miehen kanssa, Poikanen katseli ja totesi voi teitä ja kun räjähdimme nauramaan totesi vielä oikein vakavasti voi-voi.
Poikasella on legoleikkuupuimuri, johon kuului "heinäpaaleja" eli oransseja legoja. Totesin Poikaselle, että ota nuo heinäpaalit pois tuolta puimurin sisältä. Poikanen vastasi, kuule äiti, ne on legoja. No niinhän ne on, olipa äiti tyhmä...
Illalla Poikanen sanoi ihan vakavalla äänellä, että täällä sängyssä on niin paljon ystäviä (pehmoleluja, noin 10 kappaletta...), etten mahdu nukkumaan täällä. Mutta poiskaan niitä ei saa ottaa.

Viikon varrelta

Tämmönen pieni oli meidän pihalla, Poikanen totesi isi kato hiiri. (Kuvan on ottanut mieheni.)





Tämmöisiä oli Korkeasaaressa. Poikanen oli ihastuksissaan. Kirppunen nukkui.
(Tiikeri on myös miehen kuvaama.)



Ateneumissa käytiin Picasson taidetta ihailemassa, Kirppunen tosin otti unen kannalta. Poikanen jaksoi hyvin kierrellä ja oli erityisen kiinnostunut patsaista.



Tämmöstä tämä nyt työstää, Kirppunen on kasvanut ulos villahousuistaan, uudet pitäisi saada valmiiksi. Toisiinkin jo ostin langat, vaan kun ehtisi neuloa ilman apulaisia.


Kirppunen sai vaatteita ihanasta siilivillaneuloksesta. (Kyllä se saumuri on kätevä.) Kuvausolosuhteet vääristävät, kyseessä on siis sama kangas molemmissa, alempi on aika totuuden mukainen.



Mukifriikille tarttui muutama muki mukaan kaupoista.


Yhteen ruotsalaiseen sisustusihmeeseenkin eksyttiin. Läheinnä lastenhuoneeseen sieltä tarttui kaikkea ihanaa mukaan. Minähän siellä olisin mielummin viettänyt vaikka koko päivän, mutta aika ja miehen hyvä tahto olivat rajalliset.



Ulkona on edelleen ihanat ilmat, kaunista ja liian kylmää.






Ja lopuksi uusi rakkauteni, joululahja myöhässä. Minun ihana miniläppärini. Ei voinut jäädä kauppaan. Tarkoitus oli ostaa ihan tavallinen, mutta....Eihän tuollaista ihanuutta kauppaan voinut jättää.


Terveisiä vielä Poikaselta:
yguyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy iuuihihnuhi , m,0990m]mmmmmmmmmmmmmm k'å¨öp uiii bviivv v77vv7v7kj 7777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777
777777777777777777777777
bbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbb gmjhurhiru dryurrubn uyuuhhyysasashasdududb u8u jyuh iuk7666888888 6799670 ,7b6¨bbbbbbbbbu8n ,{io ,]]7

Näpertelyä

Aikaansaamiani juttuja tässä männäkuukaudelta....Kaikki ennen saumuria. Tämän jälkeen alkaa aika saumurin jälkeen.
Lähinnä nämä nyt ovat osuneet kameran eteen, loput ovat jo joko käytössä tai vielä odottamassa loppuun ompelua....

Ja nyt kun välineurheilua alettiin harrastamaan, kävin ostamassa myös kaksoisneulan.



Pienelle kolmevuotiaalle ystävälle kolmospupu lahjaksi. Poikanen auttoi valitsemalla kankaita ja istumalla koko ajan sylissä kun ompelin. Heiluvan lapsen kanssa ompelussa on pientä lisähaastetta, ehkä siksi pupu on hieman erilainen kuin oli tarkoitus. Poikasesta se oli hieno ja vaati itselleen myös samanlaista. Kunhan vain ehtisin.



Tähtihaalarit Kirppuselle. Näissä epäonnistui kaikki joka voi, takaa näyttävät paremmalle kuin edestä... Kauempaa katsoen kauniit.



Kirppuselle body, elämäni ensimmäinen ja viimeinen, oli sen verran monimutkaista tehdä, tai sitten tein jotenkin hölmösti. Kankaan voitin ikasyr-verkkokaupan arvonnasta lohdutuspalkintona.
Pieni mutusteleva kuvausapulainen oli oikein tehokas.




Poikasen paitaan painamalla Kössi Kenguru, saanut jo näköjään jogurttipesun jalkaansa...

Ja Kirppuselle aplikoiden, värit on kuvassa tosi surkeat ja aplikointikin aika onneton, vetää kaikkialla, olisi tarvinnut varmaan tukikangasta, pelkkä liimaharso ei riittänyt...



Lähdetään muutamaksi päiväksi melkein kuin lomalle. Ihanaa. Ja rasittavaa. Odotan vain että mies heräisi. Sitten lähdetään ajamaan.

Uusi ystäväni

Toivottavasti meille tulee hyvä ystävyyssuhde.
Vasta olemme tutustumisvaiheessa, mutta odotan jo paljon tältä ystävyydeltä.

Toivottavasti en pety.

Talvi

Niin kylmää. Ja niin kaunista.

Ja niin vaihtui vuosikymmen uuteen

Vuosi vaihtui. Samanlaista on kuin ennenkin.

Poikasen kanssa ammuttiin raketteja ja muista härvellyksiä. Poikanen oli innoissaan. Kirppunen ei. Onneksi pyysin Mummon avuksi, koska Kirppunen ei sietänyt olla ulkona katselemassa ilotulituksia ollenkaan. Saimme siis Poikesen kanssa ampua raketiti ihan kaksin. Poikasesta olivat hienoja. Loppuivat vain kesken. Koko lopun illan ehdotteli, että jos jostain vielä löytyisi lisää raketteja että voisi niitä mennä ampumaan. Ikkunasta muiden rakettien katselu ei ollut niinkään haluskaa, ei kärsivällisyys riittänyt odotella niitä.

Poltin vain kahteen sormeeni isot palorakkulat rakettia ampuessa.
Ja ranteeni pasteijoita uunista ottaessani.




Uusi vuosi on meillä alkanut jokseenkin hounosti. Toivottavasti ei enteile tämän vuoden kulkua.

Kirppunen on nukkunut tavallistakin huonommin, jopa meidän lasten mittapuulla erittäin huonosti. Eilen yhdet 20 min päiväunet, yöllä jatkuvaa heräilyä. Tänään passitin Poiksen Mummolle ja olen keskittynyt tuon Kirppusen nukuttamiseen. Muttei se nuku kuin hetkiä.

Ulkona on kamalan kylmä. Tänä aamuna mittari näytti -27 astetta. Ulos ei olla päästy. Poikanen kiipeilee seinille energisyydessään. Ja kiukuttelee.

Meillä on sisällä kamalan kylmä kovilla pakkasilla. Vanha talo, lattiat käytännössä eristämättä. Pitäisi tehdä remonttia, suunnitemissa on kesällä vaihtaa lattiapintaa ja laittaa lisälämmöneristystä, kun ne ovat rakennusvuodelta, eli 1920-luvun lopulta. Kummakos tuo, jos tuntuu etteivät edes kahdet villasukat riitä.

Itse olen ollut hyvin masentunut. Liekkö johtunee väsymyksestä. Ja siitä että olen ollut liian kauan kotona sisällä lasten kanssa. Minnekkään ei oikein voi lähteä kun on niin kylmä. Ja miehellä on auto. Ja kaikilla on omat joulujenajan perhetouhut. Paitsi meillä mies on töissä.

Mies tekee ainakin vielä tämän kuun kolmevuoroa. Inhoan sitä. Poikanenkin on ihan sekaisin. Aina kun isiä ei näy, ehdottaa että isi on töissä. Tänään sanoin Poikaselle, että huomenna isi on koko päivän kotona ei mene töihin. Poikanen vastasi tähän sitten isi nukkuu yläkerrassa.
Toivottavasti ei.

Mutta olen saanut edes pikkuisen ommeltua väleissä, Kirppunen kasvaa niin kovaa vauhtia, että kasvuvaralla tekemäni vaatteet ovat jo pieniä...Jos jaksaisin jossain välissä kuvailla mitä olen saanut aikaan, voisin niitä tännekkin laittaa. Nyt valmistumassa on haalari, minusta ainakin näyttää että siitä tulee hieno. Ellei hermot mene ennenkuin se on valmis.
Saumuri olisi kyllä ihana.

Tuossa nyt yhdet potkarit bambujoustiksesta Kirppusella, lähikuva vielä vauhtietanasta, jostain syystä vaan tämä bloggeri haluaa sen kuvan olevan sivuttain?? Etana ei ole minun omaa designiäni, olen melko varma että sen on tarttunut jostain minun mieleeni, joten kiitos sille, jonka ideaa olen lainannut.





Kun nyt Kirppunen nukkuu näköjään pienen hetken, lähdenkin tästä jatkamaan ompeluksiani. (Tätä kirjoittaesani olen kahdesti käynyt nukuttamassa heränneen Kirppusen takasin unille....)

PAH. Mihinkään mene, nyt se taas heräsi.