kaikki tai ei mitään

Rakeita satoi tänään maan valkoiseksi. Poikanen halusi mennä tekemään kakkuja niistä. Kirppunen on torkkunut koko päivän, se jaksaa varmaan taas sitten ensiyön jutella, etten saa nukuttua. Vaikka en juurikaan muutenkaan nuku. En, koska kumpikaan lapsista ei nuku kunnolla. Enkä koska olen niin surullinen, yön tunnit ovat pahimmat.

Lisää vastoinkäymisiä tuli tänään, loppuvatkohan ne ollenkaan?

No, posti toi kuitenkin ihanan kankaan tänään minulle. Synkälläkin taivaalla on siis vaaleita pilviä.. Verhoksi tuota haavelin, saa nähdä.

Pitäsi alkaa suunnittelemaan lapsille hautajaisiin vaatetta, joskos jotain saisin kasaan kyhättyä. Kirppuselle haalarin tai mustat villahousut, Poikaselle sopivia vaatteita onneksi löytyy kaapista.

Itse en mahdu mihinkään vanhoihin vaatteisiini.

tänään ei olla onnellisia

Lasten Pappa, minun isäni siis, on nyt poissa. Suru on käsittämätön. Mutta kuinka kaksivuotiaalle Poikaselle osaa selittää sen miksi Pappaa ei enää löydy mummolasta? Kirppunen on onneksi niin pieni, ettei huolehdi asioista, korkeintaan maidosta. Kirppusella tuli tänään täyteen 3 kk.

Liikaa liian lyhyessä ajassa.

ihana syksy

Värikkäät vaahteranlehdet on sitten kauniita. Kuljeskeltiin Poikasen kanssa pitkin pihaa etsimässä kauniita lehtiä. Kirppunen nukkui vaunuissa. Sieniäkin löytyy vielä pihalta.

Rakastan syksyä, silloin on niin kaunista. Toisaaltaan syksy on haikeaa aikaa, nyt olen vielä entistäkin surullisempi. Luopuminen on vaikeaa.







Etataa. Monta. Näitä meilä on nii-in paljon, että inhottaa. Ne kiipeilevät pitkin talon seiniä ja jättävät sotkua. Ne syövät kaiken mikä eteen tulee, näköjään myös nokkoset, mikä ei kyllä ole niin paha asia. Kukkia ei tarvitse paljon pihalle haaveilla. Että jos joku haluaa etanoita, meiltä saa, vaikka ämpärillisen. (Jotain kotiloitahan nämä siis oikeasti ovat, en nyt nimeä muista.)

Poikanen jakson alkukesästä olla ihastunut aina kun näki etataan. Nyt korkeintaan saattaa todeta; äiti ota etataa pois.




Muutama omena on vielä puussa. Melkein kaikki tippuivatkin yhden erittäin tuulisen päivän seurauksena. Pitäisi lähteä mummolasta hakemaan talviomenoita kellariin ja jos nyt jaksaisin renkaitakin tehdä. Poikanen tykkää niistä kovasti. Itse ilmoittaa syövänsä omppurenkaita hyvin mielellään.



Niin pinetä vesilätäkköä ei löydy, ettei poikanen siinä kävisi pomppaamassa. Onnistuttiin löytämään muutama lätäkkö kun oltiin Kirppusen nukutusvaunulenkillä.

Vaikka rakastan syksyä ja rakastan Poikasta, inhoan yhdistelmää kurainen Poikanen. Joka paikka tuntuu sisälläkin olevan hiekkaa täynnä, se kulkeutuu kaikkialle. Syynä voi myös olla laiska imuroija ja neliön kokoinen eteinen. Poikanen kyllä imuroisi vaikka joka päivä. Seiniä ja tavaroita. Kirppunen katselee silmät suurina kun imuri hurisee ja hymyilee.

:D Meillä asuu pieni puunhalaaja. Kuulema äitiinsä tullut. En nyt muista ihan lähiaikoina puita itse halailleeni.

ihania punaisia asioita tarttui mukaan viimeeksi kirpparireissulta

Ihana tarjotin
...ja toinen, jonka Poikanen oikopäätä omi leikkeihinsä.


Lisäksi kulahtanut body Kirppuselle, mutta kangas oli niin kaunis, etten raaskinut jättää sitä sinne.

kukka

Pihalla ruiskukat alkavat vasta kukkia....Liekkö istutin ne vähän turhan myöhään? Tai ainakin tämä kertoo että on ollut lämmin syksy.
Kukkasipuleita on kanssa tuolla odottamassa, jos saisin ne maahan. Kolmatta kertaa koitan nyt narsisseja istuttaa, koskaan ei ole vielä yhtään narsisssia pihalta noussut. Tulppaanit ja krookukset sen sijaan ovat menestyneet hyvin. Meillä taitaa olla hyvin laatutietoisia myyriä, kelpuuttavat vain narsissit.

Olen kamalan surullinen, etenkin nyt kun lapset nukkuvat.

Kirppunen nauroi tänään ensimmäistä kertaa ihan oikeaa naurua. Silloin ei sureta niin kovasti. Poikanen halaili tänään kovasti ja lauloi pikkuveljelleen leppäkerttu- ja sammakkolauluja.

ei kahta ilman kolmatta

Aamulla oli aivan ihana syksyinen aurinkoilma. Lähdettiin leikkipuistoon, tosin tultiin aika pian takaisin koska Kirppunen halusi vain huutaa vaunuissa. Sitä se sitten jatkoikin melkein viiteen saakka iltapäivällä.

Poikanen kaatui rappusissa ja löi päänsä. Minun sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Meillä on pitkät ja jyrkät raput, itsepäinen Poikanen ei ole koskaan niitä kontallaan kulkenut.

Molemmat lapset halusivat kyydin rappusia alas. Selästäni kuului epämääräinen poksahdus ja nyt se on melko kipeä. Minun pienet eivät siis ole enää niin pieniä. (Kirppunen punnittiin muuten eilen, 7,2 kg ja ikäähän on ensiviikolla jo 3kk :) Poikanen painaa kait jotain 14kg hujakoilla...)

Lasten pappa on sairaalassa, ollut jo vähän aikaa. Tänään tuli todella huonoja uutisia, olen koko päivän pohtinut voiko Poikasen viedä vielä pappaa katsomaan, ja kuinka sitten aikanaan selität 2 vuotiselle ettei pappaa ole?

PAHA PÄIVÄ SIIS -nyt mietinkin uutta sananlaskua, ei neljää ilman viidettä, kai se vielä jotain tulee.


No onneksi päivää piristämään löytyi aivan mahtavaa kangasta oleva tutan body - ihania onnuja sanoo Poikanen.

minä kun muutkin....

Nyt se sitten on.
Myös minulla on blogi.


Poikasen kanssa löydettiin eilen yksi pieni karvalaukku, jota ihailtiin. Poikanen oli hyvin epäluuloinen, eikä meinannut uskaltaa edes koskea. Hassu.

Kirppusella oli nyt ensimmäiset tutkimukset sydämen sivuäänestä. Hyvältä näyttää, toistaiseksi. Kirppuen inhosi paineiden mittausta ja huusi koko pienen kroppansa voimasta.
(Minä inhoan sairaalaa.)
Kävin myös kirpparilla samalla reissulla Kirppusen kanssa. Minä tein ihania löytöjä ja pikkuinen nukkui rankan aamupäivän jälkeen.