keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Lisää valmista


Poikasen keppiheppa. Tämäkin on ollut valmis jo hyvän tovin. Nykyään sillä on myös suitset.






Kirppusen hasssut haalarit. Tai epäonnen haalarit. Kaikki meni vähän pieleen taas näissä. Kangas ei tahtonut riittää, vaikka olin mittaavinani että riittää. Etu- ja takakappaleen kankaat ovat eriperin, joten niissä on pieni väriero. Raitoja oli tosi veemäinen kohdistella, eikä ne osuneet kaikki ihan kohdilleen. (Oli muuten viimeinen kerta kun teen mitään enää raidallisesta kankaasta...) Noin pienten kuvien yksityiskohtien aplikointi oli ihan syvältä. Näyttävätkin juuri sille, ettei jaksanut keskittyä. Mutta eipähän ainakaan tullut liian pienet. Olevinani teen aina kasvuvaraa, mutta sitten ovat juuri sopivat, eli melkein pienet. Nyt mahtuvat ehkä hetken...




Kirppuselle puolipotkarit lisää, kun se ei anna sukkien olla jakassa sitten millään.





Poikaselle paita ja housut, punaiset tietysti.


Materiaaleina on uutta ja vanhaa. Ostelen aina kirpparilta eteen sattuessa hyviä vaatteita ompeluksiin. Pyrin käyttämään mahdollisimman paljon kierrätyskankaita, resoreita ja vetoketjuja. Osa pitää tietysti ostaa uutena, mutta kaikki aplikoinnit mitä olen tehnyt, on kierrätyskankaita. Muutamat Poikasen housut odottelevat myös aplikointia. Minusta on turha ostaa materiaalia housuihin, jos kirpparilta löytyy hyvät housut noin eurolla, ja niihin psytyy aplikoimaan jotain, miksi ostaa kalliilla siis kangasta...
Taidankin lähteä istuksimaan taas ompelukoneelle. Mies lähti Poikasen kanssa hakemaan pajun oksia, kun ei olla vielä tehty edes virpomavitsoja, kun ei oltu kotona. Muutama virpominen on kai silti suoritettava tuossa tulevana viikonloppuna. Ei meillä kovin kyllä pääsiäiseen panosteta. Poikasen en anna kuitenkaan syödä niitä suklaamunia, eikä meille pääsisäisellä ole niin suurta merkitystä, että jakskaisi vielä panostaa. Ehkä sekin on edessä lähivuosina, muttei vielä ole niin tärkeää. En edes muistanut laittaa rairuohoa kasvamaan. Tai oikestaan en ole muistanut ostaa multaa. Eilen haettiin kuitenkin muutamia oksia sisään, jos ne alkaisivat vaikka vihertää...Poikanen kovasti kyselikin tuossa mikä pääsiäinen? Mitähän sille selittelisi....?

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Jokohan tänään...

No niin, nyt suostui ystäväksi.

Tällaisia olen valmiiksi saanut. Muutakin kyllä, muttei ole ehtinyt kuvaan saakka.





Nämä Poikasen haalarit on tehty omista vanhoista sammareista, jotka, jostain kummasta syystä, eivät mahdu enää jalkaan. Nämä olivat oikeastaan kokeiluversio, odottamassa on ruskeaa samettikangasta palanen, josta sitten tulee paranneltu versio. Vaikka näistäkin tuli ihan kivat.




Töksyttelin leppiksen, housut on kyllä olleet jo valmiina hyvän tovin.



Poikaselle tuli näistä lempihousut samantien. Heti aamulla kun vaatteita aletaan etsiä, joka aamu pyytää äiti laitan kirahvihousut. Ja voi sitä surkeutta ja vaikeutta niinä aamuina kun ne ovat pyykissä.





Kevättä ilmassa, pipoja ja hanskoja syntyy, tässä niistä muutamat...

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Höh

Meinasin laittaa kuvia tekosistani, kun joitain kuvailinkin, mutten saa niitä ladattua tänne. PAH.

Kirppunen on oppinut uusia hurmaavia taitoja. Kielen näyttämisen lisäksi Kirppunen vilkuttaa ja tuijottaa ihastuneena kättään joka liikkuu. Kiipeäminen on myös taas mennyt uusiin ulottuvuuksiin. Poikanen on myös vihdoin alkanut kiipeillä, ensimmäistä kertaa elämässään.
Keskenään ovat oppineet myös riitelemään. 
Lisäksi Kirppunen on oppinut tyhjentämään kuivausrummun ja ojentelemaan joskus minullekkin niitä pyykkejä. Usein linja on lattian ja Poikasen kautta vasta pyykkikoriin, mutta eipähän ole pahanteossa silloin.
Kirppunen on myös vihdoin alkanut nukkumaan kahdet päiväunet, max kesto on tosin puolitoista tuntia, eikä yöt ole yhtään parempia edelleenkään.
Poikanen leikkii hassuja leikkejä, sillä on mahtava mieleikuvitus ja ihan hassut jutut. Tänään taas kuuntelin pitkät tovit jutustelua ja koitin olla nauramatta. Äsken luettiin kirjaa, jossa on sisilisko, Poikanen totesi Se näyttää ihan isiltä. Hih, mahtaa mies ilahtua kun kerron...




perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kaukana kotoa

Tässä reissuillessa oppii kaikkea uutta.


Ei kannata lähteä ajamaan viiden tunnin päähän kotonta, Kirppunen ei siedä automatkailua jos ei nuku.

Kuinka rentouttavaa voi olla ajaa autoa, kun kaikki muut nukkuvat. Vielä kun musiikki saisi olla kovemmalla. Eikä tarttis ollenkaan kuunnella lastenlauluja. Vaikka Paukkumaissi menetteleekin... Ja tiellä ei olisi venäläisiä rekkoja. Eikä oikeestaan muitakaan autoilijoita.

Loppumatkasta, viisi tuntia ajettuanim ei mikään ollut enää rentouttavaa. En pysty istumaan lasten kanssa takana, koska voin heti pahoin siellä, etenkin kun meillä on autossa tummennetut takalasit. Joten jouduin ajamaan siis koko matkan. (Ei meillä lasten kanssa muuten takana istuta, mutta sitten kun hermot pettävät ihan täysin, on sinne pakko mennä...)

Muuten Kirppunen on äärettömän sopeutuvainen ja Poikanenkin on reipas.

Miehen kanssa pitää vääntää kättä vielä enemmän kaikesta täällä kun kotona. Kotona pääsee helmpommin kauemmaksi.

Navigaattori, vaikka uusikin, on epäluotettava, ajeltiin ihan lyhyttä matkaa ihan kamalan kauan, kun ei oikein navi tiennyt mihin johdatti, päädyttiin mm. umpikujaan ja Cittarin parkkipaikoille...Toisaaltaan, molemmat lapset nukkuivat, joten saivatpahan vähän pidemmät päikkärit.

Muuten tuo vehje on osoittanut olevansa hintansa arvoinen. Myös siksi, että sen avulla onnettomat suunnistajat (minä ja mieheni ja etenkin me yhdessä) löytää perille, mutta mikä parasta, navigaattori ilmoittaa ennakolta nopeusvalvontakameroista. Ja miksi...No se onkin toinen tarina.

Laspia on sitten mahdottoman helppo ilahduttaa.

Saatu taas muistutuksia siitä, kuinka ujo ja arka Poikanen oikeastaan on, ja kuinka sen kanssa pitäisi aina muistaa olla niin hitaalla vauhdilla kaikessa. Ja minä kun olen niin kärsimätön.


Tavallisella ateria-ruokaveitsellä voi saada verta vuotavan haavan käteen. Tai siis minä pystyn siihen. Miehen mukaan vain minä.


Kuinka ihanaa on, kun ei tarvite tehdä ruokaa. Saa vain valita mitä jonkun toisen tekemää ruokaa sitä söisi.


Ja tästä pääsenkin valittamaan aiheesta nakit ja ranskalaiset. Jostain syystä tämä näyttää olevan lapsien kansallisruokaa.Ja kaikki olettavat lapselle sitä tarjottavan. En tosin tajua miksi, kamalasti suolaa ja ravintoaineita juurikaan. Kyllähän Poikanenkin niitä varmasti söisi, jos sille niitä antaisi. Mutta miksi antaisi, kun Poikanen syö myös mielellän kiunnollista ruokaa, sallaatia ja hedelmiä. (Ja kyllä, meilläkin Poikanen saa joskus ranskalaisia. Harvoin, ja erityisissä tilanteissa.) Mutta miksi antaa niitä, jos muutakin on tarjolla ( kun vaikka seisovasta pöydästä illallista syödään.) Näin monien hakevan lapselle lautasen näitä "herkkuja", sanallakaan eivät ehdottaneet tai tarjonneet muuta.




Näin sekalaisesti siis terkkuja täältä.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Kuvitusta ja huvitusta edelliseen...




Ulkona oli ihanat varjot ja kimallus. varjoista tuli mieleen joku kapsuuden kirja, siinä puput maalasivat hangelle varjoja. Pitääkin mennä huomenna Poikasen kirjahyllylle etsimään se kirja.







Pupuista puheen...Pahuksen ristihuulet ovat käyneet tekemässä selvää jäkeä Kirppusen omppupuusta. Ja kuinkahan iso jänö on ollut kyseessä, kun tassunjäljet ovat noin valtavat.








Kirpparilta tarttui mukaan Ihanan kuvituksen omaava kirja; Mirri Manteli (Maijaliisa Kauppiinen). Tarinaa en edes ole vielä lukenut, ihan kuvien takia ostin.






Tässä odottaa seuraavia projektejani, kankaita leikattuja ja osittain ommeltuja, valmiit jo muualla. Mutta kuka antaisi vähän lisää aikaa?



Se ihana tuleva verho, kangas on mahtava, lätky vaan tässä kuvassa.




Ja niitä ostoksia ja kuvausapulaiseni.
Yllä Tuttapotkarit, Kirppusille joilla on pakkomielle kiskoa aina sukat jalasta.
Molemmille punaiset kesäpaidat. Hattu Kirppuselle (niinkuin en olisi niitä viimepäivinä tehnyt itsekkin, lapsilla on varmasti aina tarpeeksi hattuja. Melkein koko naapurustolle. Pitää olla valinnan varaa.) Päällä Kirppusella uusi Nuuskamuikkusbody, Kirppusille jotka kulkevat omia polkujaan.
Siniraitainen mörköspaita Poikaselle. Kirppunen antoi hyväksynnän napeille ja maulle.
Ihanat sammarilappuhaalarit Kirppuselle odottelemaan kesää kirpparilta (kengurun kuvalla).













Poikanen halusi tämän muumihupparin ehdottomasti. Ihana pieni pullea Poikasen käsi kokeilee juuri muumia. Pehmeä. (Sekä käsi että muumi.)
Nyt tuli iso tarve mennä halimaan Poikasta.

Ja tämä pinkka (josta itseasiassa jopa puuttuu muutama) tarttui mukaan kolmelta eri kirpparilta. Kerrankin löysin lapsille vaatteita, etenkin Poikaselle niiden löytäminen on vaikeaa.
Mukana muutama helmi; Pikkukakkos t-paita punaisena Poikaselle ja vihreä myyrä.
Norsupaita, joka tuolta myös pilkistää, oli pettymys, myyjä oli laittanut liimattavan hintalapun ison reijän päälle ja tämän huomasin vasta kotona. En olisi todellakaan maksanut 2 e reikäisestä paidasta. Törkeää.
Nielin kiukkuni ja paikkasin piadan. Pokanen ihastui siihen ikihyviksi. 



Seuraavat vaatekuvat toivottavasti ovat ompleuksista. Vaikka on tuossa noita ihania ostettujakin.

ps. Voi vittu, oon varmaan tunnin hionu noita kuvia, eikä ne soustu ystäviksi. Onko muillakin tämän bloggerin käyttö yhtä haasteellista, vai oonko vaan tyhmempi kuin luulinkaan.Tana.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Nämä hetket

Varastin aikaa. Ihan vain itselleni.
Aloin olla niin loppu ja jumissa kotiin, ettei mistään tullut mitään. Jos nyt jaksaisin taas poikien kanssa arkea hetken taas paremmin.

Vaikka rakastan olla kotona poikien kanssa, on se välillä liian kuluttavaa. Jopa minulle, jolla aina välillä on hieman liiallinen tarve pärjätä. Ilman apua.

Viimepäivinä olen

* Kierrellyt kauppoja ja kirppareita ja löytänyt ihania asioita, pojille lähinnä (näitä koitan kuvailla joskus päivänvalon aikaan).

* Käynyt miehen kanssa kahdestaan syömässä ja elokuvissa tuijottelemassa ihanaista Deppiä (mies tuskin samalla intensiteetillä sitä katsoi). Oli se elokuvakin ihan hyvä...Rakastan Burtonin elokuvamaailmaa, eikä Alice tarinanakaan ole pöllömpi, joten eläkuva oli melko vaikuttava, etenkin 3D lasien läpi katseltuna.
Todettiin miehen kanssa ettei olla käyty elokuvissa sitten Poikasen odotusajan jälkeen, jolloin muistan että jouduin käymään kesken elokuvan vessassa. Joka oli mielestäni elokuvateatterissa anteeksiantamatonta. Ja silloinkin taisi olla elokuvassa ihanainen Depp. Sparrow.

* Käynyt yksinäni kahvilla, joka oli jo elämys sinäänsä sekin.

* Käynyt kahdessa eri kangaskaupassa ja löytänyt muutamia ihania kankaita. Niistä en tosin ole ehtinyt vielä ompelemaan, tulossa on ainakin verhot (harmi vaan että oli pakan loppu, täytyy tyytyä verhokappoihin ainoastaan) sekä housuja Poikaselle. Tai Kirppuselle. En ole vielä päättänyt.

* Ommellut muutamia hattuja kevääksi. Ja lapasia. Ja tumppuja. Poikaselle kesäksi sammarihaalarit. Tehnyt yhden kokeiluhupparin Poikasta varten, nyt uskallan alkaa leikkaamaan parempiakin kankaita. Ommellut Poikselle ihanaiset punaiset huosut. Leikellyt muutamia kankaita odottamaan ompelua ja ideoinut sitäkin enemmän.

* Ajellut autolla ja kuunellut musiikkia niin kovalla kuin itse haluan. Eli niin kovalla kuin auton kaijuttimet antavat. (Autoillut siis asioilla yksin, en huvikseni.)

* Tehnyt ihanaa kasvis-juustolasagnea. Se on tällä hetkellä oma herkkuni. (Meillä ollaan kyllä sekasyöjiä, kasvispainotteisesti tosin, hyvin harvoin teen mitään varsinaista liharuokaa.) Se on tämänmoista.

Kasvis-juustolasagne

Kastikkeeseen
tomaattimurskaa (meillä sattui olemaan tetra luomu tomaatti-basilika pastakastiketta)
muutama sipuli ja valkosipulin kynsi
punaisia linssejä
valkoisia papuja (purkista tomaattikastikkeessakin käyvät ihan hyvin)
basilikaa
suolaa, mustapippuria, sokeria

Näistä tehdään kastike, määrät oman mieltymyksen ja sen hetkisen fiiliksen mukaan. Alkuun kuullottelen sipuleita, sitten muut ainekset perään ja mahdollisesti hieman vettä, annetaan kiehua hiljalleen sen aikaa kun muuta valmistellaan.

Juustokastike
litra kevytmaitoa
desi jauhoja
viherpippuria
reilusti juustoraastetta, yleensä itse laitan Valion pizzajuustoraastetta, jos olen raaskinut ostaa valmista raastetta

Näistä sitten valkokastike.

Lisäksi kaksi palloa mozzarellaan viipaloidaan ja tarvitaan myös lasagnelevyjä (meillä täysjyvää ja usein myös pinaattisia seassa) sekä päälle jotain vahvemman makuista juustoa, nyt oli emmentaalia.

Näitä sitten kerrosellaan, johonkin kerrokseen levitellään nuo mozzarellat.
Uunissa 175 asteessa puolesta tunnista eteenpäin, riippuu onko laitettu kuumilla kastikkeilla uuniin vai ei. Ja kuinka märkää haluaa. Ja kuinka nälkäisiä odottajat ovat.



* On ollut mukavaa olla vain yksikseen. Silti on ihana tulla kotiin, Poikanen juoksee halaamaan ja Kirppunen töpsyttelee kontaten syliin pyytämään. Painaa pään olkaa vasten. (Paitsi tänään puri olkapäästä. Tulkitsin sen moitteeksi.)
Hyvällä tuurilla mieskin sanoo jotain mukavaa. Joskus ainakin. Kuten eilen toivotti hyvää naistenpäivää. Kun sellanen oli kuulema joskus tässä ollut.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Toinenkin arvonta (näitä ihania riittää...)

Tämä löytyy täältä Elämällä Balloilusta.


*

On ollut niin kiire viettää laatuaikaa itseni ja vähän miehenkin kanssa, etten ehdi edes koneella. Palaan siis kun tipun taas erjen harmaaseen.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Tämmöttis arvonta

Loistava idea, kierrätysarvonta löytyy Tyylisuuntauksia blogista joten mene sinne.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Maailman sinisin taivas....






Kevät tulee.
Sen kuulee.
Sen haistaa.
Sen lämmön tuntee.

En vaan jaksaisi odottaa.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Voimia jostain tänne, kiitos.


(Hei kertokaa joku, kuinka tuon kuvan saa käännettyä, kun aina välillä tää laittaa ne minusta väärinpäin. Koodia en jaksa käydä sorkkimaan, onko siihen joku muu tapa?)


Aamu alkoi mitä parhaimmin. Päätä saärki, selvää alkavaa migreeniä. Kirppunen huusi yön ja halusi vain leikkiä, ei nukkua aina tuonne puoli 2 saakka. Sitten torkahteli. Tästä häiriintyneenä Poikanen heräili myös jatkuvvasti, viideltä ilmoitti nyt on hyvä aika nousta ylös. Äitistä ei ollut. Aamu horrosteltiin jotenkin, minä kasvavan pääkivun kanssa.

Kun laitoin aamupalaa, Poikanen leikki lampullaan, joka tuossa kuvassa. Tuollainen pieni taskulamppu. Sanoin vielä ettei sitä saa antaa Kirppuselle, ajattelin lähinnä että jos menee poikittain suuhun. Hetken perästä katsoin, Kirppunen istui lamppu kädessä ja mutusteli sen patterikotelon korkkia. Joo. Jotain tuosta nyt näyttää puuttuvan...En tiedä, puuttuuko siitä yksi patteri vai kenties joku jousi. Sen saamme ehkä selville jossain välissä. Ihmettelen jos Kirppunen sai nieltyä siitä jotain, kun on niin kova kakomaan pienempääkin, tosin tuollainen pieni patterihan on aika liukas...Äkkiä sormella suuta kaivamaan, eihän siellä mitään ollut. Soitto miehelle, joka oli sitä mieltä että todennäköisesti jos lamppu toimii siitä ei puutu paristoa. No toimii se jotenkin, mutta kyllä siitä silti jotain näyttää puuttuvan. Koitin soittaa terveyskeskukseen ja kaivelin netistä myrkytystietokeskuksen sivuja. Lopputulos oli, että jos ei näytä aiheiuttavan ongelmaa, eikä jäänyt kurkkuun, ei Kirppunen ole myrkytysvaarassa, pitäisi tulla itsestään ulos. Nyt sitten odotetaan mitä sieltä tulee ulos. Vai tuleeko. Jos ei tule pariin päivään, pitää miettiä röntgeniin menoa siiten....Toivottavasti mies muistaa katsomalla että mitä tuosta puuttuu, en minä sitä niin tarkkaan ole koskaan syynännyt. Lamppu lähtee kyllä nyt hyvään jemmaan, sääli sinäänsä, se se on Poikasen lempitavaroita, minun pieni punainen taskulamppuni.


Migreenilääkettä naamaan ja lapsille aamupalaa. Kirppunen vaikuttaa ihan normaalilta ja söi, joten ei se jumissa ainakaan kurkussa ole.


Samaan aikaan tulee paikallisen marttayhdistyksen pj hakemaan vaippoja lainaan johonkin esittelyyn, soitteli niistä jo eilen, kun oli jostain kuulut että meillä käytettäisiin kestovaippoja, että jos niitä saisi lainaksi ihmeteltäväksi. Lupasinhan toki, olin vaan tässä hässäkässä unohtanut ne jo. Äkkiä pakkaamaan kassiin jotain, Kirppunen saa kauhean sätkyn tätistä ja huutaa kuin syötävä. Alkavaa vierastamista on ilmassa siis...


Lisää lääkettä pääkipuun ja kiroan sitä, että juuri eilen sanoin miehelle, että pitäisi hakea lisää lääkkeitä apteekista, etenkin pahoinvointilääkkeet kun ei niitä sitten ehdi hakea kun niitä tarvitsee. En kuitenkaan ehtinyt eilen apteekkiin. Olisihan se pitänyt tietää.



Joku voisi lahjottaa minulle himppasen hortonomin vikaa, ei elä nuo kukat tässä talossa.
Ihana puutarha olisi haave, pupujen ja etanoiden takia se ei onnistu kuitenkaan, tai ainakin niitä voi syyttää, kun en saa mitään kasvamaan. (Tosin niitä etanoita ja kotiloita on täällä niin paljon, että vaikeaa on saada mitään kestämään, samettikukatkin ne syö. Jos tämä superpakkasjakso olisi tehnyt niistä selvän...)



Tilasin Poikaselle uudet aurinkolasit, kun vanhat ovat enemän Kirppusen kokoa. Poikanen halusi oranssit, kun väriä kyselin. Joo, olihan nuo oranssit, nettikauppa ei viitsinyt mainita että ne olivat NEONoranssit. Kamalat, kuvassa eivät edes niin räikeät kun luonnossa ja pään ympäri menevä nauha on kirkuvan oranssi. En jaksa palauttaa kun niitä tarvitaan. saatan tosin joutua ostamaan toiset. Poikasesta niissä ei tietenkään ollut mitään vikaa.



Kirppusen viimeisimmät hahtuvapöksyt valmiina,tosin totesin, että niihin saa varmaan tehdä pian paikat polviin, tai jos ennakoisi ja tekisi valmiiksi jo vahvikkeet. Villahousut ja konttaus eivät sovi yhteen.



Päätin opetella virkkaamaan. Ei mitään taitoa, mutta tein tuollaisen jämälankapeiton pulkkaan pyllynaluseksi. Äitini, myös käsitöitä opettavana katseli sitä ja totesi ala-asteelaistenkin virkkaavan paremmin. Vaatii ehkä hieman harjotusta vielä...Koitin puolustella sitä että tuossa nuo vihreät on hatuvaa, ettei siitä saa kovin siistiä ja Kirppunen pöllytti sitä muutamaan otteeseen kesken tekemisen, siksi siellä on muutamia karanneita silmukoita. kai se lämmin kuitenkin on. Isolla koukulla oli kyllä hauska virkata, löysi CM :stä ihana paketin virkkuukoukkuja, niin värikkäitä ja kimalteisia...



Poikanen, minun pellavapääni (vai pitäiskö sanoa olkipääni, tukka on suora ja jäykkä kuin oljet), istuu sohvalla ja katsoo Maisaa. Ja huutaa juuri toinen Maisa!! Se minun ylevistä periaatteista, etteivät lapset katso telkkaria. Täytyy myöntää, että meillä katsovat. Tosin tarkkaan valittuja ohjlmia, lähinnä erinäisiä dvd:itä, joista tiedän mitä niissä on. Olisin onnellinen, jos en katsottaisi telkkaria, mutta aina ei jaksa. Minä siis. Ja sillä etenkin Poikasen saa kestämään paikallaan, Kirppunen koittaa aina mennä kokeilemaan telkkaria, joten se ei ole niin hyvä vaihtoehto. Joskus jaksaa hetken katsella.



Nyt jään jännityksellä odottamaan, mitä vielä tapahtuu, päivähän ei ole vasta kun alkuun päässyt.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Hetkiä

Eilen Kirppunen päätti auttaa tiskien kanssa. Tuosta vaan, hupsis, se oli kiivennyt tiskikonnen luukulle ja viuh, nappasi sieltä juustohöylän.


Sitten se kiipesi muutaman rappusen. Ja nousi seisomaan keittiöjakkaraa vasten. Minun vauvani, joka ei vielä toissaviikolla osannut kontata.

Ja kaatui näitä ja muita joogaliikkeitä tehdessään noin sata kertaa.
Koitin siinä välissä tehdä tuokaa. Ei oikein onnistunut.

*

Ruokapöydässä Poikanen jäi miettimään hetkeksi ja sanoi sitten Tämä on oikein hyvää ruokaa, kiitos äiti. Harvoin jään sanattomaksi. Nyt jäin.

*

Poikanen myös avaa oven kohteliaasti. Kun ovi on auki, Poikanen sanoo Tulkaa sisään, olkaa hyvät.

*

Kirppunen oppii liikkumisen jälkeen uskomattomalla vauhdilla uutta. Ja pitämään puolensa Poikasta vastaan. Eilen aamulla oli Kirppunen riisunut itseltään yökkärrihousut. Ja paidan puoliksi. Luultavasti vahingossa, mutta silti.
Kaipaan päivä päivältä enemmän vauvaani. Ja toisaaltaan olen helpottunut, kun vauva-aika alkaa kohta olla ohi.

*

Kirppunen oksentaa vähintään yhden ruuan päivässä. Poikanenkin on oppinut jo sanomaan ja huomaamaan, äiti Kirppunen kakoo, äiti Kirppunen oksentaa.

*

Poikanen pyytää aina omaa pientä kameraa, haluaisi sellaisen. Lainattiin mummon vanhaa kameraa, tai siis meidän entinenhän se on. Poikanen oli innoissaan, kun sai ottaa kuvia. Suosittelen antamaan lapselle kameran, niistä kuvista aukeaa ihan uusi ulottuvuus huoneisiin ja katsontaan.
Suurimmaksi ongelmaksi tosin muodostui, että Poikanen halusi aina katsoa kun salama välähtää. Etupuolelta. Sitten se kurkkasi aina siitä kameran yli. Muutenkin tuossa iässä tuo koordinaatio on vähän heikkoa, mutta hauskaa oli ainakin.




*

Ulkona paistaa aurinko. Ihanaa. Sinne siis.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Ilman kameraa ja ilman aikaa

Kamera on EDELLEEN huoltoreissulla, on ihan outoa kun ei saa kuvia.

Aikaa on vähän, mie tekee taas erikoisia työpäivä ja vaihtaa hetkeksi vuoroon. Kirppunen ei anna hetkenkään rauhaa istua, se on jatkuvasti penkomassa siellä missä ei pitäisi. Tassuttelee ympäri asuntoa innosta hihkuen. Tai kiukusta jos johonkin ei pääse käsiksi, tai jää jumiin. Se on vallan hassu.

Poikanen ei tykkää siitä että Kirppunen konttaa. Ei pääse enää leleuineen karkuun, vaan Kirppunen yltää kaikkeen. Ja kiskoo Poikasta, kuin sanoen leiki kanssani. Välillä ne jopa näyttävät leikkivänkin yhdessä. Poikanen konttaa edellä ja Kirppunen seuraa innoissaan perässä.
Poiksella on niin vaikeaa. On varmaan hankalaa olla tuon ikäinen. En muista itse....Mustasukkaisuus alkaa nostaa päätä ja äitin huomio on edelleen Kirppusessa, etenkin ruokapöydässä on kamalaa nykyisin. Poikanen tekee kaiken mitä ei sais, varmaan kuomionhaussaan, mutta kun minun pitää koittaa saada Kirppusta syömään. Ja olemaan oksentamatta.

Kirppusella oli tänään neuvolalääkäri. Laittaa lähetteen lastenlääkärille. Mainittin se refluxikin, jota en edes halunnut ajatella. En jaksaisi toisenkin kohdalla samaa. Poikasella odotellaan lähetettä mahatähystykseen ja kirppunen menee nyt ensin lääkärille, ja varmaan jos sekin epäilee yhä, on sillä seuraavana edessä ph-mittaus. PLÄÄH. Täytyy sanoa, että minä olen kyllä onnellinen siitä että otettiin vakuutukset molemmille pojille.

Poikanen taantuu minusta, se varmaan liittyy jotenkin Kirppuseen, toivon ainakin niin. Puhe taantuu, jollain tasolla. Käytös taantuu. Eilen piti pitää vaippaa kotona, vaikka on ollut päiväkuiva jo iät ja ajat. Pitää syöttää. Vain äiti kelpaa tekemään monia asioita. asioilla ollessa ilmoittaa yhtäkkiä, ettei osaa kävellä, eikä suostu kävelemään enää. Huoh.

Kaipa tämä tästä.

Ja kaiken vielä jaksaisi ehkä jotenkin, jos joku antaisi minun joskus nukkua. Edes muutaman tunnin.
Poikanen on nukkunut nyt viikon verran omassa huoneessa, isojen poikien sängyssä. Ainakin osan yöstä. Kiltisti menee sinne nukkumaan, mutta jossain vaiheessa yötä kuuluu aina huuto tahtoo äitin. Ja sitten tahtoo kainaloon nukkumaan. Toisaaltaan kaipaan Poikasta nukkumassa vieressä, mutta olen niin väsynyt jatkuvaan heräilyyn, etten kestä enää Poiksen uni-itkeskelyjä, joihin se ei edes itse herää. Nyt kun nukkuu toisessa huoneessa, minä en herää niihin, eikä Poikanen herää niin helposti Kirppusen huutoihin. Ja Kirppunenhan huutaa. Ja heräilee. Ja huutelee vähän lisää. Ja lupsuttaa tissiä läpi yön, kun en väsymykseltäni jaksa muutakaan. Ei auta paljon silittelyt tai käden pitäminen päällä, sylikään ei auta.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Pikkukiiski arpoo....

...ihania kasseja täällä.

Ei muuta, Kirppunen kiitää paikasta toiseen niin lujaa, etten muuta ehdi kun seurata perässä.

Ihania