Nuoskaa lunta

Vihdoin, voi vihdoin, ei enää pakkasta. No nyt on sitten märkää.
Poikanen halusi ehdottomasti lumiukon. Siitä tuli aika komea.Poikasesta se oli hassu.

Vasta muutama päivä siten Kirppunen oppi kunnolla konttaamaan. Nyt vain vilahdus käy, ja Kirppunen on jo hiippaillut muualle. Kun selän käännän, se on avannut laatikon. Tai räveltää dvd-soitinta. Tai nuoleskelee kenkää. Tai on pujahtanut keittiön pöydän alle mutustelemaan muruja (kyllä, meilä on muruja pöydän alla, imuri ei ole paras ystävämme.)

Mutta tänään. Kirppunen istui muitta mutkitta jaloillaan ja kurkotteli. Koitti jo sohvallekin kurkottaa. Voi sentään. Ei olisi kiirettä, en ole vielä edes sopeutunut liikkuvaan Kirppuseen.

Mihin minun pieni vauvani on kadonnut?

Pitkästä aikaa leivoin. Ei olisi pitänyt, nyt on sormet niin kipeät, ettei meinaa kirjoittamaan psytyä. (On niissä muutakin vikaa, ei pelkkä taikinan vaivaaminen niitä ihan näin kipeäksi saa.)
Ennen lapsia leivoin aina. Etenkin leipää ja sämpylää, meillä harvoin ostettiin leipää kotiin. Pitäisi ostaa taikinakone, niin tulisi taas leivottua kun ei minusta ole taikinan tekijäksi käsin enää. Edes litrasta en saa kunnolla alustettua.

Tuli muuten hyviä sämpylöitä. Bertie Bottin joka maun sämpylöitä. Kaikki pussinpohjat, porkkanan jämät ja muu käteen sattunut (sämpylään sopiva) päätyi taikinaan.

Lopuksi mieleni tekisi vielä hieman narista miesten ja naisten välisistä käsittämättömistä eroista, mutten taida viitisä. Se on vaan välillä niin kumma, ettei mies voi tehdä kuin jotain tarkoin valittua, kun nainen tekee samaan aikaan kolminkertaisesti asioita. Ja ettei sitä voi tajuta, kun sitten vaan valitetaan aina. Hmph.

Rakastan Kirppusen pieniä varpaita.
Se taitaa itsekkin tykätä niistä kovasti.

Kirppunen on ollut hirmuisen kärttyinen monta päivää. En yhtään tiedä mikä sillä on vikana. Tissiäkin hyljeksii, tunnen oloni todella onnettomaksi. Mitään en osaa auttaa.
Kiinteät eivät mene alas, yökkiminen ja oksentaminen alkaa olla sitä luokkaa, että kohta on lähdettävä lääkäriin, ennenkuin neuvolalääkärin aika on.


Tällä viikolla ollaan oltu kiireisä ja aikaansaavia.

Jätettiin Kirppuselle passihakemus, noin niinkuin varmuudeksi. Hieman tässä haaveilen lomamatkasta.

Käytiin loppujen lopuksi omyös hakemassa se sikainfluenssapiikki. Käsi on todella kipeä. Poikanen ei tunnu olleen millänsäkään, Kirppunen on äreä, syystä siitä tai muusta.

Poikasella oli kontrollilääkärikäynti nyt uudella lääkärillä. Päädyimme yhdessä siihen että vatsan tähystys tehdään. Myös allergiaverikokeet otettiin. Noin niinkuin varmuudeksi, kun iho on oireillut koko talven. Poikanen loukkaantui hyvin syvästä tätille joka otti verikokeen. Ja huusi niin, ettei kellekkään jäänyt epäselväksi mielipide. Onneksi unohtui myös nopeasti ja tarrankin sai.
Reippaan suoriutumisen kunniaksi Poikanen sai valita jonkun uuden legolelun itselleen. Valitsi roska-auton. Ja sen hienompaa lelua ei viimepäivinä ole ollutkaan. Aamulla ensimmäisenä ilmoittaa menevänsä alakertaan leikkimään uudella oranssilla roska-autolla.

Kahdesti olen käynyt kirpputorilla, enkä ole löytänyt mitään. Ollut siis huono viikko.
Lindeksillä tosin kävin rahojani sinne jättämässä, ostamassa ihania omppupaitoja molemmille pojille ja Kirppuselle fleecehaalarin.

Kävin tänään äitini kanssa mökillä pudottelemassa lumia katoilta. Olokin on sen mukainen. Sinne ei suinkaan pääse autolla perille, ensin piti hiihtää, sitten rämpiä pitkin pihaa, pudotella mökin ja saunan katolta lunta, jota oli paljon ja lopuksi suoriutua takaisin autolle. Tietää tehneensä jotain.

Tunnelmia mökiltä lumen keskeltä, kännykän kameralla, kun omaa kameraa ei ole vieläkään tullut takaisin. Eivät siis kestä lähempää tarkastelua.

Vattu sentään

Vittu tuota lunta. Piti vaan saada vähän tänne kiroilla. Jos sitä vielä perkele tulee enemmän niin...AARGH.

Ei muuta. Piti vain saada kiroilla vaikka näin kirjallisesti, kun ei voi ääneen kirota. Tein juuri kaksi tuntia lumitöitä, ja piha näyttää edelleen siltä että olisi kolalle työtä.

Vittu.

Tällanen arvonta

....löytyy täältä.

Ei sen sitten muuta.

töpöti-töp

Töp. Töp-töp. Töp-töp.

Kirppunen konttailee ympäriinsä. En malttaisi muuta tehdä kuin katsella, se on niin ihanan näköistä. Pientä töpsyttelyä vielä, käden hillitöntä nostelua ja nenälleen tuiskahduksia. Kamalaa möykkää kun ei onnistu ilmeisesti toivotulla tavalla...Ja ihastunutta hihkumista kun pääsee tavaran luokse, jota on himoinnut. Minä onnistuin, katsokaa kaikki, ihanaa.
Hyvin pääsee kaikkialle jo. (Voi minua.)


Käytiin tänään HopLopissa. Poikasella oli serkku kaverina auttamassa ja vahtimassa (Serkku on jo Eskarilainen). Viihtyivät vallan mainiosti.
Kirppunenkin pääsi pallomereen. Viihtyi myös vallan mainiosti.
Sinne pitää selvästi lähteä uudelleen, vaikka mielestäni olikin melko hintava paikka. Mutta eihän lapsen iloa voi rahassa mitata...Poikanen on sitäpaitsi mielestäni hieman (kuinka sen nyt kauniisti muotoilisin...) kömpelö ja ylivarovainen, tuollaiset paikat tekevät ihmeitä.

Äiti sai käydä siinä sivussa muutamassa vaatekaupassa kahmaisemassa muutaman vaatteen mukaan. Kirppuselle takki kevääksi. Ja molemmille merinovillaiset kaulurit (5€). Poikaselle Barbapapa paita.

Kirppunen kasvaa niin kovaa, ettei perässä kestä. Käytiin eilen ylimääräisessä neuvolassa, kun olen ollut huolissani noista syömisongelmista. No ei ainakaan kasvuun vaikuta 76 cm ja 9600g ja ikää ei ole edes 8kk vielä. Poikaselta on ensimmäisen vuoden mm. kengät ja välikausipuku tallessa, mutta saattaapi olla, että saa ne suoraan laittaa myyntiin. Ohi on jo Kirppunen kasvanut niistä.
Muttei neuvoja paljon sadellut, lääkäri saa katsoa nielun ja sen ettei siellä ole mitään fyysistä estettä. Mutta sekin vasta parin viikon päästä. Sitä odotellessa...

Hyvästi rauha ja istuminen

Kirppunen otti eilen ensimmäiset konttaus"askeleet". Nyt sitä sitten mennään. Konttaus on vielä vähän haparaa, paremmin pääsee eteenpäin puolittaisen ryömimisen ja konttausasennosta masulleen heittäytymisen  välimuodolla, mutta etenemisvauhti osaa yllättää. En muistanutkaan että vauvat jotka eivät varsinaisesti konttaa, menevät noin kovaa. Entäs sitten kun konttauskin on jo hallussa...

Kirppusella on kiire koko ajan. Jos nyt vaikka vähän viihtyisikin paremmin kun pääsee veljen perään halutessaan. Tosin seuraava harmistus tulee olemaan nuo kynnykset, niiden ylittämisessä oli ainakin Poiksella aikoinaan opettelemista.
Selällään sätkii ja potkii minkä ehtii, koittaa kai niinkin liikkua. Ja sukat Kirppunen kiskoo jaloista pois aina, kun vain saa otteen. Myös Poikasen sukkia kiskoo usein. Pomppimista Kirppunen rakastaa. Pitäisiköhän sille hommata hyppykiikku....?

Ja yölläkin kontataan, nukuta ei, ei tietenkään.

Ulkona on yök-kylmä ja tuuli. Ei taaskaan pääse ulos.
Mitattiin eilen keittiön lattian lämpötila. Oli vain 10 astetta. Ei siis ihme, että valitan kylmää. Ja kuljen kaksissa vilasukissa. Kirppunenkin makoili aina vilttikasan ja lampaantaljan päällä. Nyt se vaan ei kestä enää niillä...

Eilen sain minäkin järkevän idean päähäni. Kirppunen ei nuku sisällä ja ulkona on liian kylmä. Laitettiin vaunuihin sisällä tumput ja kypärämyssy ja eteiseen makupussissa vaunuissa, ja kumma, sehän nukkui. Kokonaiset kaksi tuntia. Ja tänään uudestaan. Olin kuullut vauvoista jotka luulevat olevansa ulkona pipo päässä sisällä vaunuissa ollessaan, mutta koska tämä ei hämännyt Poikasta aikoinaan, en tajunnut aikaisemmin koittaa Kirppuselle. Mutta nyt siis sisänukkuminenkin onnistuu tarpeen vaatiessa. Ainakin vähän paremmin.

Tulisi jo silti se kevät.

Voi räkä

Räkää riittää taas tässä perheessä, allekirjoittaneella etenkin. Miksi pitää aina olla kipeä, olisi kiva kyläilläkin joskus jossain...
Pää ei toimi sitten yhtään. Annoin eilen Kirppuselle Poikasen näkkileivän, ehti sitä jo imeskelemään (onneksi ei ollut kuin voita päällä...), laitoin Kirppusen puurohiutaleiden sijaan kahvipuruja sen puurolautaselle. Olen muutenin koomaillut minkä kerkiän, etenkin tietokoneen kanssa. Tää tarttis nyt lomaa.

Tämän postauksen aihe piti olla kuvat noista tehdyistä jutuista, mutten tiedä viittinkö edes laittaa niitä, kun on tuo kamala vanha kamera, sillä ei saa millään kunnon kkuvia (vaikka ennen ne oli niin hienoja, niin sitä tasovaatimukset vaan nousee...) Ainoastaan kirkkaalla ilmalla sillä saa jotain aikaan. No jos laitan ihan pienet kuvat, niin huono kuvanlaatu jää huomaamatta, kun pitää tihrustaa, että mitä siinä kuvassa oikein on...

Tein pienelle ystävän poijalle unirätin, tuossa pesun jäljiltä, täytyy varmaan vähän vielä silittää ennen antamista. Samaiselle pikkupojalle odottelee tuolla yksi pul-vaippa imuineen, josta ei nyt ole kuvaa, sekä muutamat bambuiset tumput.

Kirppuselle ihanaiset pöllöhaalarit, lahkeisiin pitäisi vielä laitta kuminauhat, mutta menee ne melkein jo noinkin, vaikk olin tekevinäni suuret. Seuraavat haalarit tehtävä siis vielä suuremmat...

 

Vaippoja, pääasiassa Kirppusen käyttöön, tosin Poikanen valitis mielestään hienoimmat ja ilmoitti niiden olevan hänelle. Vasemmalla sisätäyttövaippoja ja oikealla pul-taskuja.

  

Tässä vielä lopuksi Poikien huoneen uudet hyllyt. Saatiin tuossa ne seinälle, äitillä oli muita suunnitelmia niiden täyttämiseksi, mutta Poikasella oli erilainen näkymys;  laitetaan oravat hyllylle , no nyt niitä ei saa ottaa sieltä pois. Olin ajatellut sinne tavaroita, joita Poiksen ei tarvitse itse käsitellä, kuten saksia jne. Siksi hylyt laitettiin noin korkealle...No kunhan oravat muuttavat...

 

kamera

Kyllä digikamera on sitten ihana.

Vaikka rakastankin mustavalkokuvia ja filmiä, pimiön yököttävää hajua ja haparointia.

Mutta kun niitä kuvia voi ottaa ihan noin vaan. Ja sitten huomata koneelle ladatessa, että ottikin sata, vaikka luuli, että otti vain muutaman. Jännittyneenä käydä selaamaan niitä, löytyykö sieltä täydellisiä kuvia. Usein löytyy, jos ei muuten niin täydellisiä ilmeitä.

Lapsiahan minä kuvaan. Lähes ja usien ja joskus harvoin muuta.

Olen jopa ommellutkin hetken. Sitten hartioita alkoi särkeä liikaa. Ja sormia, kun nepitin vaippaa. Päätin, että keskeneräiset on saatava valmiiksi, kun on taas muutama kangas tulossa. Kuvaan kunhan saan äitiltä kameran lainaan, oma lähti säätöön, tai jonneen...

Mutta tämmöisen tein Poikaselle. Kirpparilta ostettu Marimekko, 2€, kutistunut napapaidaksi. Poikanen sis siitä hienon paidan. Käytin nappilistan ja kaulukset niihin kummemmin kajoamatta. Oikea pikaompelu.



Lopuksi Kirppusen tyylinäyte: Näin minä opettelen konttausasentoa. Ja karhukävelyä. Ja joogaa.

Tahtoo kevään

Ja tahtoo vihreää. Aurinko on jo pienesti paistellut ja luvannut kevättä.

Jostain äkkiä vihreää ja paljon. Jos se vaikka vähän piristäisi.


























Yritetty on ainakin.

Kirppiksistä

Koko päivän migreenissä horrostettuan,i nyt nukkumaanmenoaikaan ei sitten oikeastaan väsytä ja migreenikin on antamassa sen verran periksi, että koneelle uskalsin. Kirjotusvirheitä tosin luvassa melko varmasta. (Migreenissäni olen ihan puhevikainen, enkä näe kirjoitetun tekstin selviäkään virheitä, näin muutamista migreenini hankalista eritysipiirteistä mainitakseni.)

Ajattelin tässä illan ratoksi tarttua kierrelleeseen kirppishaasteeseen...

Kirppishaaste:

Kuinka usein kirppistelet?

Aina kun vain on mahdollista pistäytyä kirppiksellä; viikosta riippuen, mutta kerran parissa viikossa ainakin. Nyt taas ehkä useammin, kun kaupunkiin tuli taas kunnon kirppis. Ja kesällä naapurikaupungissa tulee käytyä useammin.

Mutta ilmeisesti melko usein, sillä mies viimeeksi kun kirpparille lähdin, tiedusteli että löytyisikö jostain anonyymit kirppisaddiktit tukiryhmää...Lupasin että jonain päivänä erustan sellaisen. Luulen että jäseniä siihen löytyisi helpolla.

Miksi kirppistelet?

Olisi ihana sanoa että vain ekologisista syistä, mutta....Ostan toki siksi kirpparilta, että sieltä saa halvemmalla ja tavara on hyvä laittaa kiertoon, miksi ostaa uutta jos voi ostaa sen käytettynä?

Yksi syy on kuitenkin ihan rehellisesti se, että rakastan kauniita tavaroita ja vaatteita ja kierellä kirpparilla. Kai sitä huonompiakin harrastuksia voisi olla.

Millaisilla kirppareilla käyt?

Kaikenlaisilla, joita matkalle sattuu. Täällä ovat lähinnä itsepalvelupöytäkirppareita (miksi niitä nyt sitten sanotaankaan...), kesäaikana on myös sellaisia, joissa voi oikeasti nähdäkkin myyjän...

Ostatko usein periaatteella kun “halvalla sai”?

Joskus, joo. En tosin tarpeetonta, mutta sellaista, jota ei nyt ehkä ihan välttämättä tärvitse. Joskus harvoin ostan myös myydäkseni edelleen voitolla...

Millainen kirppistelijä olet, pengotko tarkkaan vai vilkaisetko vain?

Sekä että. Yksi pengon usein, jos vain on aikaa. Lasten kanssa olen oppinut vilkaisemaan, mihin kannattaa mennä penkomaan.

Parhaat löytösi?

Muutamia ihania astioita, ihania lastenvaatteita ja itselle farkkuja. Nämä tulivat nyt ensiksi mieleen. Pitää koittaa huomenna laittaa muutama kuva tämän jutun höysteeksi, jos sitten vaika muistan muutakin. Ai ja joskus löytyy todella helmiä leluja lapsille.

Mitä yleensä ostat kirppareilta?

Vaatetta, kirjoja, leluja, astioita, kankaita. Joskus tarttuu muutakin mukaan.

Mitä haluaisit ostaa enemmän kirppareilta?

Huonekaluja ja sisustustavaraa, muttei sitä täällä olevilta kirppareilta juurikaan löydy. Muoviastioita himoitsen kanssa. Kauniita sellaisia tietenkin.

Mitä et osta kirppareilta?

Yleensä kaiken täytyy puhdistettavissa, ainakin jos on lapsille. Kirjoja nyt on vaikea tietysti puhdistaa...Vaatteet, lelut ym. täytyvät olla konepestäviä. Kenkiä ostan harvoin edes itselleni, tuskin koskaan lapsille, en ainakaan sellaisia josita näkee että ovat käytettyjä. Myöskään mitään kosmetiikaa tai alusvaatetta en osta.

Pidätkö itse kirppispöytää?

Kerran vuodessa äitin kanssa on ollut pari viikkoa pöytä ja hyvin on saanut lastenvaatteet ja tavarat kaupaksi.

Onko jotain, mitä et voisi viedä myyntiin?

On. Paljon. Monilla tavaroilla on minulle tunnearvoa, minussa on ikävä kyllä hieman hamstraajan vikaa...Nytkin Kirppusen pieneksi jäävistä vaatteista on vaikea luopua, vaikkei niille tule käyttöä enää, enkä nyt voi millään niitä kaikkia säilyttää...

Jos sinulla on lapsia, ostatko kaappin seuraavia kokoja odottamaan lapsen kasvua?

Ostan. Etenkin jos on kivoja. Useimmiten Poikaselle.Mutta yleensä siksi että kirppareilla on harvoin yli 90 senttisiä kunnollisia ja kauniita poikien vaatteita.

Sovitatko vaatteita vai ostatko kokeilematta?

En soivta, ellei ole joku tosi kallis.

Blogaatko kaikki kirppisostokset?

En. Parhaat vaan, jos niitäkään muistan tai ehdin. Eli harvoin.

Löytö jonka jätit ostamatta ja jälkeen päin harmitti?

Ei nyt tule äkkiseltään mieleen.

Löytö, jonka haluaisit vielä tehdä?

Tällä hetkellä haluaisin löytää Poikaselle muumitalon, koksa löysin paljon muumihahmoja, joilla Poikanen nyt leikkii paljon. Muumitalo tulisi siis tarpeeseen.
Itselle tietysti haluaisin paljon halpoja ja hyviä vaatteita ja tehdä loistavia antiikkiastialöytöjä...

ps. olen nyt lukenut tämän kymmenkunta kertaa ja tiedän että virheitä jäi. Mutta kun häiritsee, en voi sietää huonosti kirjoitettua tekstiä. Ja tekstin ulkoasuksin meni oudoksi. Olkoon. Ei piäisi copypastea.

Pienet kädet...

(Kevyellä kuvankäsittelyllä, kun nyt ollaan niin retro, niin tehdään sitten retrokuviakin. Oikeesti, kuva oli jo valmiiksi vähän huonosti valottunut...)


Pienet kädet on sitten nopeat. Ja ilmeisesti myös usein omistajansa hallitsemattomissa.

Poikanen purki, tuosta vain, pikkuautonsa ja itki pitkään ja hartaasti kun se on rikki. Ja äiti ei osannut korjata sitä. Poikanen nappaa Kirppuselta tavaransa käsistä ennenkuin kukaan ehtii väliin. Kirppunen ilmoittaa asiasta kovaan ääneen.

Poikanen ehtii käydä kääntämässä uunista lämmön pienemmälle. Ja pyykkikoneeseen ihan oman ohjelman, noin ohimennen.

Kirppunen se vasta nopea onkin. Sitä ei voi käsittää, kuinka lapsi jolla ei ole edes pinsettiote vielä kunnolla hallinnassa saa niin paljon kaikkea käteensä. Ja suuhunsa.

Kirppunen rakastaa villasukkia. Kenen vain. Ne ovat suurimpia aarteita ja niitä lojuu meillä kaikkiall,a kun Kirppunen niitä mukanaan kuljettelee. Poikanen kulkee usein eriparivillasukissa, kun pareja ei löydy.

Kun lähdetään ulos Kirppunen ehtii potkia tossut pois jalasta kun laitan rukkasia, ja kun laitan tossuja uudelleen, se imeskelee jommankumman tumpun jo märäksi. Haalaria äkkiä jalkoihin työntäessäni Kirppunen ehtii riisua molemmat tumput ja napata kypärämyssyn ja imeskellä sen.

Meidän uloslähteminen tuppaa aina välillä hieman kestämään. Ja Kirppunen ei edes vielä osaa kontata.

Syödessä Kirppusen pienet kädet kurottavat veljen lautaselle. Ja syöttäjän lusikkaa kohti. Vips, lusikka on Kirppusen kädessä ja ruoka -jos hyvin kävi, pöydällä.

Liikaa lunta

Ärsyttää tuo lumisade. Lumi kuuluu talveen, joo, en tosin tykkää talvesta juurikaan.
Nyt on taas ikävä kerrostaloon (vaikkei yleensä kyllä ole) -siellä nimittäin joku muu teki puolestani lumityöt. Meillä sattuu olemaan aika suuri piha. Ja tuota lunta vaan sataa. Ja sataa taas.

Olen muutaman lehtijutun ottanut lumimäärästä poikien vauvakirjojen väliin ja koittanut kuvata Poikasta penkassa. Voihan olla että kun pojat ovat aikuisia tällaiset lumimäärät ovat taakse jäänyttä elämää. Mistä sitä tietää. Ei ainakaan tällaista talvea ole ollut sitten minun lapsuuteni täällä seudulla, joten ei tämä nyt ihan tavanomasita varmaan tulevaisuudessakaan ole.


Kävimpä myös Me&I kutsuilla, tämmöinen ihanuus tarttui mukaan, ja tulihan sitä jotain tilattuakin...



Päätin värjätä kirpparilta ostamani Poikasen Ruskovillan paidan elintarvikeväreillä. Tulipa vähäsen ärsyttävän värinene...Hmmm. Pitäisi varmaan värjätä se uudelleen.



Poikanen oppi pukemaan itse eilen. Poikanen on hassu, se ei harjoittele kummemmin, sitten vain joku päivä alkaa tekemään. Hienosti se onnistuu. Toivottavasti innostuskin jaksaisi pysyä yllä.




Meillä on niin hieno Kirppunen, että syö vain design-porkkanasosettakin...