Eilen

Eilen oli kuuma.
Mentiin aamulla aikaisin leikkipuistoon, kun oli vielä siedettävän lämmin.
Tehtiin hieno hiekkalinna.
Kerättiin kulhollinen vattuja.
Näin kahta ystävää pitkästä aikaa.

Kirppunen pieni kärsii helteestä. Pää märkänä leikkii, nukkuu.
Poikasella käy kanssa johonkin tuo helle, on niin kärttyinen, saa raivokohtauksia. Eilen illalla raivosi tunnin aivan järjettömästi nukkumaan käymistä. Ei yhtään Poikasen tapaista, vaikkei se suosiolla nukkumaan yleensä käykkään...

Nyt pakataan auto, minä, pojat ja Mummo ja lähdetään mökille. Siellä meitä odottaa suorastaan kuuma järvivesi, Mummon herkut ja minua saunan peltikaton maalaus.

Hyviä helteitä kaikille!

Viikko katosi taas johonkin?

Tallasin kimalaisen päälle. Sattui niin perkeleesti.
Nyt olen ihan vainoharhainen, etteivät lapset vaan tallaa, kun pihalla niitä on paljon. Kun ovat juitenkin paljain varpain.
Tässä yksi päivä piti laittaa saappaat jalkaan. Molemmat kompuroivat enemmän, kuin onnistuivat kävelemään. Ovat tainneet tottua vähän liiaksi kengättömyyteen.

Uimassa ollaan käyty, kävelemällä ja pyöräilemällä.
Kirppunen keksi vihdoin myös että huiminen on huippua. On vaan vähän hankalaa olla yksin poiskien kanssa, kun Kirppunen ryntää ilman tolkkua veteen ja Poikanen haluaa syvemmälle ja sukeltaa...

Ihanat pelargoonit kukkivat rappusilla.

Löydetty vähän mustikoita ja vaapukoita. Ostettu mansikoita. Herkuteltu niillä paljon.

Omanan raakileet on jo noin isoja. Tosin vain yhteen puuhun näyttää tulevan omenoita tänä vuonna.

Salaatit ovat hieman villiintyneet.

Miehellä oli syntymäpäivät. Tein ihanan lakritsikakun. Vieraat ainakin kehuivat, tai sitten eivät kehdanneet muutakaan. Reseptin löysin ihanaisen Kinuskikissan blogista.
Siellä oli niin paljon ihania kakkuvaihtoehtoja, että haluaisin tehdä ne kaikki. Ikävä kyllä koitan nyt vähän hallita tuota painopuolta, jotta mahtuisin joskus vielä omiin vaatteisiini. Kaappi on pullollaan liian pieniä vaatteita. Luonto ei anna periksi myydä niitä kirpparilla ja ostaa uusia. Niihin on vielä mahduttava.

Lapset viihtyvät mainiosti marjapuskissa. Syöttävät toisiaan, Kirppunen syö viinimarjat rankoineen päivineen.
Ikävä kyllä myös räksyt näyttävät viihtyvän pihalla liiankin hyvin. Kohat pitää varmaan laittaa verkot karviasipuskiinkin. Viimekesänä menetin kaikki karviaiset, ennen kyspymistä, räksyille, luulen.

Järeät on työkalut pikkumiehellä. Ihme kyllä, rengas tuli vaihdettua pienten apulaisten avusta huolimatta.

Lumpeita ja lämmintä vettä

Mökkeiltiin viikonloppuna, minkä keittiön järjestämiseltä ehdittiin. Keittiö alkaa olla aika valmis ja tavarat paikoillaan. Muutamat sähkötyöt puuttuvat vielä. Ja yksi kaappi ja työtaso. Mutta sitten se on valmis. kauan kesti ja paljon maksoi. Hyvä siitä kuitenkin tuli.
Oli mukava rentoutua mökillä. Tai no ei se ihan rentoutumista ollut, rakennettiin uudet laiturin kannatinarkut, Joten sahattiin ja naulattiin puoli päivää. Se on kun tälläinen neiti käy oikeisiin hommiin, niin käsi on heti täynnä rakkuloita...

Yhdellä torikirpparillakin ehdin matkalla käydä pikaisesti, kun pojat kävivät jäätelöllä isänsä kanssa. Ostokset olivat melko mitättömät, liekkö olin liian myöhään liikkeellä. Pitäisi joku sunnuntai lähteä omiakin tavaroita myymään, kun noita lasten vaatteita tuppaa vintti olemaan puolillaan....Jotenkin kummasti niitä tuntuu riittävän...

Poikanen olisi ollut koko päivän vedessä, lopulta kukaan aikuinen ei enää jaksanut. Ja mikä vedessä ollessa, vesi oli niin lämmintä, mökki kuin on tosi pienen järven rannalla. Vaikka uimassa kävi, ei se juurikaan virkistänyt, hiki oli heti kun vedestä nousi. Poikanen opetteli kovasti potkuttelemaan ja sukeltamaan.
Kirppunen rakastaa vettä. Mutta vain pienessä muodossa. Niikuin ämpärissä, vadissa tai suihkussa. Ei järvessä. Järvessä se kiipeää kauhuissaan heti syliin. Kirppunen nautti vedestä sitten laiturilla soikossa.

Sudenkorennot ovat aina olleet meilestäni jotenkin pelottavia, ja nyt kun tuota kuvaa tarkemmin katsoo, niin ei tuota kovin herttaiseksi voi sanoa. Ja ne purevatkin. Niinkuin ne miljoona paarmaa, jotka mökillä olivat.

Sisilisko paistatteli päivää laiturilla.

Muurahaiset purivat Poikasta monta kertaa jalasta.
Itikat sövät Kirppusta.
On sitten ihana tämä suomen kesä.
Mutta en valita, mielummin otan helteet, kuin tämän vesisateen.

pieni muliseva tiikeli ja pieni pilkullinen leopaati

Viinimarjat on kohta kypsiä, väristä päätellen ainakin. Kamalan aikaiseen.
Mökillä syötiin jo mustikoita, pitäisi lähteä pakkaseen keräämään.Kanttarellejakin voisi lähteä katselemaan, jos jaksaisi. Ne olisivat sitten hyviä.
Otin voiton kahdesta mansikkalaatikosta ja sain ne pakastettua.
Sekä pussilliset tilliä ja persiljaa.
Basilikakin alkoi sitten vihdoin kasvaa, epäilemättä helteiden ansiosta. Ensimmäinen vuosi kun saan basilikan kasvamaan siemenestä asti.
Salaattia ollaan syöty koko kesä jo omista purkeista, retiisit kasvavat vain vartta, maan alla ei ole mitään. Sipulit hävisivät jonnekkin rikkaruohojen sekaan, eikä perunoistakaan näytä tulevan mitään. Kesäkurpitsaa en edes jaksanut enää yrittää, kotilot syövät sen kuitenkin ennätysvauhtia. paprikat kasvavat hitaasti mutta varmasti, tuskin tuottavat mitään, pitää katsoa jos yhden syksyllä pelastaisi sisälle ruukkuun, mitähän siitä tulisi.

Ollaan ulkoiltu edelleen. Poikasen uusi suosikkileikki on että hän on pieni muliseva tiikeli. Poikanen osasi sanoa R- kirjaimen jo kaksivuotiaana, nyt on jättänyt sen kokonaan pois. Ei toivoakaan edes yrityksestä...

Lämmintä on ollut ihan riittämiin. Viimeyönä satoi kaatamalla. Nyt on kamalan kuuma ja kostea.

Ollaan löydetty lähipoluilta metsämansikoita monen monta heinällistä. Ja niin mahdottoman isoja, etten muista sellaisia ennen edes nähneeni. Ja makeita. Ollaan herkuteltu niillä päivittäin. Nyt alkavat kyllä olla kohta kaikki syöty.

Ja se pieni pilkullinen leopaati (Poikasen nimitys Kirppuselle). Kirppuselle nousi kuume, sitten löytyi korvatulehdus (ensimmäinen kummallakaan lapsella) ja antibiootin myötä muuttui Kirppuunen ihan pilkulliseksi. Allergiareaktio siis varmaan. Ollaan käyty moneen otteeseen lääkärissä ja apteekissa. Nyt alkaa jo Kirppunen olla oma itsensä, lähes, näppyjä näyttää tosin kutittavan vielä kovin. Korvaa ei enää valita. Tällä helteellä sairas, sylissä itkevä ja ainoastaan siinä viihtyvä lapsi on kyllä...tuskaa. Muutenkaan kun eivät kumpikaan nuku yöllä, olo on itsellä kun jyrän alle jääneellä.


Mutta keittiö, se on niin valmis, että pääsen pesemään sitä ja laittamaan tavaroita paikoilleen. Vähän vielä puuttuu, muutamia sähköjä, yksi pöytätaso ja muuta pientä, mutta vihdoinkin.

Minutti ja toinenkin

klo 9.02  laitan puhelimen pois

klo 9.03  lapset katsovat telkkarista Tuomas Veturia, Kirppunenkin.

klo 9.04  aurinko paistaa ikkunasta silmiin. ikkuna pitäisi pestä, siitä ei kohta näy ulos. hämähäkin seitit ovat verhoilleet sen kauttaaltaan.

klo 9.05  inhoan hämähäkkejä.

klo 9.06  Kirppunen tulee ja punkee syliin. sillä on ollut korvaulehdus ja se on vielä ihan syliteltävissä.

klo 9.07  kah-kah sanoo Kirppunen ja osoittaa kahvimukiani. aamulla se sanoi harkhhh ja näytti kämmenellä harakka huttua keittää leikkiä.

klo 9.08  meinaakohan pieni käydä jo puhumaan?

klo 9.09  remonttimiehet juttelevat keittiössä. toinen lupasi, että perjantaina kaikki on valmista.

klo 9.10 pitäisi mennä valittamaan kaikista epäkohdista joita on sattunut silmään. ja alkaa miettiä astioiden paikkoja. ja valaisimia. ja mattoja. kohta minulla on taas koko keittiö käytössä. sitä voi olla onnellinen pienistäkin. niinkuin astianpesukoneesta.

klo 9.11 pitäisi lähteä pukemaan pojat, laittamaan aurinkorasvat (vaikka en oikein tiedäkkään siitä) ja painua pihalle leikkimään. hikoilemaan.

klo 9.12 etsin vielä jonkun kuvan tähän loppuun. eipä sen kummempaa tänä aamuna.

klo 9.13 ei löytynyt mitään kivaa kuvaa. pitäisi siis kuvata enemmän. Kirppunen yletti ottamaan itse vesipullonsa ruokapöydältä. tarjosi sitä myös veljelleen. söpöä.


Tähän minut innoitti muutamakin blogi. Anteeksi, kun en muista teitä, mutta kiitos innoituksesta.

Voi aika, pysähdy hetkeksi

Kesä menee kohisten ohi, en edes tänne ehdi.
Keskikesän juhlat vietettiin mökillä itikoiden ruokana. Serkkuja oli leikkikavereina mökillä ja pojat viihtyivät.

Kirppunen, pikkuiseni täytti vuoden. Juhlat pidettiin Mummolla, koska meidän keittiö ei ole vieläkään valmis...Juhlimassa oli vain muutama lähisukulainen. Poikanen oli kamalan kateellinen Kirppusen lahjoista ja yritti omia ne. Vaikka sai omiakin lahjoja. Kirppunen sai aivan liikaa, vaikka olin pyytänyt tuomaan vain jotain pientä. Käytännöllisiä vaatelahjoja tuli onneksi. meillä miehenpuolen sukulaiset eivät voi käsittää, että myös kierrätyslahjat olisivat ihan ok. Eihän nyt käytettyä voi antaa. Miehen isän vaimolla menee muutenkin aina yli. Se on kai sitä karjalaista luonnetta, mutta en voi jaksaa käsittää, kun mikään ei riitä. Jos pyydän tuomaan pinen lahjan, vaikka paidan, on lahjoja viisi kuitenkin.


Surettaa pikkuisen, minulla ei ole enää vauvaa. Vain kaksi hurmaavaa pikkupoikaa.

Ollaan nähty Poikasen riemuksi monta kaivuria ja käyty ystävällä ihailemassa traktoreita, joihin Poikanen sai mennä istuksimaankin. Mahtavaa siis.

Mattoja ollaan pesty urakalla, pojat etenkin ovat olleet hyvin innoissaan. Minä en niinkään. Iso talo, paljon mattoja, vielä muutama pitäisi käydä pesemässä. Mattolaiturilla hirveä vahtiminen, etteivät pojat mene laidalle.  Koita siinä sitten rennosti pestä. Haaveilin, että js pääsisis joskus vaikka yksin, ottamaan aurinkoa, uimaan ja siinä samalla pesemään mattoja. Ehkä ensikesänä sitten.

Leikattiin pojille kesätukat. Kirppusesta, pikkuisesta tuli ihan ison pojan näköinen, kun hapsottava tukka hävisi. Poikasen tukka on niin paksu, että raukalla on aina pää märkänä hatun alla. pitäis leikata varmaan vielä lyhyemmäksi.

Ollaan nautittu helteestä. ja oltu nauttimattakin. Leikitty ulkona ja rannalla. Kaiken aikaa.Lutrattu vedellä ja hiekalla. Syöty pakastemarjoja ja leikitty eväsretkeä.

Poikanen sai uuden kulkupelin. Ja on todella onnellinen siitä. Kirppunen kantelee omaa pyöräilykypäräänsä aina päähän laitettavaksi. haluaisi kanssa ajaa.

Miehen kanssa vietettiin 10-vuotispäivää. Käytiin juhlistamassa sitä uusien "sormusten" merkeissä. Otettiin tatuoinnit sormusten tilalle. Ollut pitkään puhetta siitä, kun molemmilla on vaikea pitää sormusta töissä. Nyt ei tarvitse siitä huolia. Vietettiin muutenkin muutama tunti laatuaikaa käyden syömässä. Pojat olivat mummolla sen aikaa. Pojilla oli ollut hauskaa, Mummo oli ihan väsynyt.
Poikasta jaksoi tatuointi ihmetyttää monta päivää.

Kirppunen on pieni elohopea, ei hetkeäkään paikoillaan, tutkii koko ajan kaikkea ja menee kaikkialle.
Puhua höpöttää omaa kieltään ja on yleensä mahdottoman iloinen.
Poikanen on vakavampi, mutta rohkaistunut tänä kesänä huomattavasti. Uskaltaa jo välillä puhua, jopa viereillekkin ihmisille. Esittää ja pelleilee. Silti meiluiten leikkii omia leikkejään, vaikka muitakin lapsia on paikalla.

Ihana kesä, kunpa se ei loppusi ikinä.