tiistai 28. syyskuuta 2010

perjantai 24. syyskuuta 2010

tiistai 14. syyskuuta 2010

Parepaa etsimässä

Leivottiin sämpylöitä. Kirppunen söi innoissaan raakaa taikinaa ja Poikanen lihvasi sen pöytään. Söivät myös innolla valmiita. Pitäisi leipoa enemmän lasten kanssa, huono omatunto siitäkin. En edes muista milloin olen pullaa viimeeksi leiponut. Enkä jaksaisi...
Ajatuskin näyttää kulkevan jotenkin nurinpäin, edes normaalia lauserakennetta en näytä pystyväni muodostamaan.



Kaunis syksy tulee, ja meinaa jäädä minulta huomaamatta. Ilo on kadoksissa. Olen ottanut sadoittain kuvia, kaikki huonoja. Osaksi syytän tosin optiikkaa, mutta jotenkin väsymys ja synkkyyskin paistavat läpi kuvissa.






Viikonloppuna suoritettiin salaojitusurakkaa, tai miespuoliset suorittivat. Olin niin kipeä lauantain töistä, että pääasiassa katselin vain. No sekin on nyt tehty.


Putskista puheen, putkareiden lasku tuli viimein, ikävä kyllä ja oli niin iso että kirosin ääneen. Poikasen kuullen.
Aina kun juuri luulen, että talous alkaa jossain pienessä tasapainossa olla, tulee vielä jotain. Katselen ympärilleni miettien, mitä vielä voisin myydä, kun jostain se raha on tultava. Lapset tarvitsevat kenkiä, vaatteita. Ehkä minulla on liian kovat standardit niihin. Pitäis tyytyä rumempaan ja huonompaan.
Ja sitten, olen vielä lyhyen ajan sisällä ostanut itselleni kolme takkia, en siis yhtä, vaan kolme. Puolustuksekseni on kyllä sanottava, että kaikki tulivat tarpeeseen, syksyyn ja talveen, pihalle ja julkiseen esiintymiseen. Enkä ole moneen vuoteen yhtään ostanut. Mutta silti....Ei niihin ylimääräistä rahaa olisi ollut.



Päätä särkee. Eilen kävin taas sairaalassa viettämässä laatuaikaa itseni kanssa, reilulla lääkityksellä oli hyvä nukkua ihan rauhassa tarkkailussa puoli iltaa. On ne kotiäidin ilot pienet, kun voi rehellisesti sanoa, nauttineensa unista sairaalassa...Ei kukaan ollut häiritsemässä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Vitutuksen aakkoset (nekin puutteelliset)

A -aamut. vihaan aamuja.
haluan nukkua. inhottaa herätä. inhottaa kun lapset herättävät liian aikaisin. vituttaa kun koskaan ei saa nukkua pitkään, ja nyt lauantaityön takia edes silloinkaan ei ole toivoa. En kykene mihinkään aamulla, en ajattelemaan, saatikka sitten toimimaan. aamu alkaa vasta muutaman perusrutiinin jälkeen, joihin kuuluu tärkeimpänä kahvi. ilman sitä ei ole minua. en yöskään puhuisi aamusta mitään jos saisin valita. vituttaa keskustella heti herättyä jonkun kanssa. lasten jutut vielä jotenkin menettelee.


B -bloggeri. vittu tää mitään koskaan toimi.


D - d-vitamiinit. vittu että ovat kalliita.


E - epäehelliset huutonetin myyjät. lopetan huutonetistä ostamisen tähän. jos kuvaus on, että käytetty hieman kulumaa, ei sen pitäisi sisältää puhkikulunutta ja reikäistä kangasta. sitten vielä kehtaa mussuttaa, että voit ostaa uutta kaupasta jos ei kelpaa. siitähän tässä olikin kyse.


F -facebook. 
perversio vahtia toisten elämää. tunnustan. käyn ihmettelemässä usien, etenkin niitä, joille se on selkeä paikka päteä paremmuuttaan ja kaiken aikaan saavuuttaan.


G -tähän en edes sano mitään, painokelvotonta.


H - hammaslääkärit. eilen aamulla ei vielä ollut mitään ongelmaa.
sitten menin hammaslääkäriin. siitä asti on ollut puoli naamaa kipeänä. joo-o. tehokasta jos mikä tuo hoito.


I -isä.
kuolemasta kohta vuosi. oman isäni siis. elämä on yhtä sekaisin kuin vuosi sitten. syitä on vaikea erotella. terapian tarpeessa?


J -AAARGH.


K- koti. ahistaa.
sekasotku kun kukaan ei siivoa. seinät kaatuu niskaan kolmen vuoden jälkeen.


L -lomat. no ei oo. vittu siitäkin.
ei ole eikä tule.


M -mies. tekee kuulema koko ajan jotain, eikä saisi valitta ettei tee mitään.
mitä jos opettekisi tekemään jotain itsenäisiesti ilman käskyä ja ohjetta ja opettelisi pitämään silmällä Kirppusta, ettei se satuttaisi itseään ja rikkoisi kaikkia minun astioita. myös se, että pesisi pyykkiä olisi kiva. eikä laittaisi minun mustia (tai muitakaan) farkkuja kuivausrumpuun.


N -nikotiini.


O -ompelikone.
tossa se on rikkinäisenä ja ei -kumma kyllä- kävele itse korjaajalle.


P-perse. aina se on liian suuri.
vaikka vastusta laihuuden ihannointia, en voi sille mitään. vielä vähän ja sitten on hyvä. 
kuin muka.


R - remontointi.
niin vitusti pitäisi tehdä, mutta rahaa ei ole. velkaa on jo liikaa. mies ei innostu remontoinnista eikä edes taida paljoa osata. minä tekisin, jos olisi varaa. ja aikaa. eipä ole.


S -sikainfluenssarokotus.
soimaan itseäni kai ikuisesti, että annoin kääntää pääni sen ottamiseen lapsille. pitkään olin vastaan, mutta sitten annoin pesiksi. koskaan en enää anna.


T -talvi. kohta sekin tulee. yök. kylmä on kamalaa. kylmä talo on masentava.


U -unen puute.
Vituttaa kun väsyttää. Vituttaa kun lapsiakin väsyttää, kun eivät suostu nukkumaan. minä suostuisin.


V -venäläiset. anteeksi vaan. tai oikeastaan venäläiset suomessa.
asun kaakkoissuomessa. kaikki venäläisten tänne ryntäilyn tuomat lieveilmiöt. vituttaa kun menee vaatekauppaan ja ei saa palvelua suomeksi, vaan myyjältä jonka puhetta ei ymmärrä. tai kun menee lääkäriin, olisi kiva teitää että minua ymmärretään. tai kun ajaa autolla olisi kiva, että kanssa-autoilijoista suurempi osa osaisi suomen liikennesäännöt. nimim. tänään vanteen paskaksi ajanut venäläisen ajotaidottoman kuskin takia. onneksi meni vain vanne. toisn sekin oli alu.


X -xylitolit
lapset saavat ruuan jälkeen xylitolipastillin. Kirppunen ei malttaisi edes syödä kun papa vaatiminen alkaa. ja jatkuu koko päivän. ja kun ei saa karjuu naama punaisena.

Ä -äitisuhde.
onneksi on vain poikia. en kestäisi samaa kuin oman äitini kanssa.


jossei tullu vielä selväksi niin vittu mikä päivä. lisää tämmösiä kiitos.
seuraava osoite on oma entinen työpaikka. tällä menolla.


toivoa täynnä huomiseen.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Katsokaas....


Minne katosi päivät....

Poikasen kolmannet synttärit juhlittiin menestyksekkäästi monella otoksella. Virallisena synttäripäivänä käytiin kaikki kylpylässä uimassa, joka oli Kirppusesta vähintään yhtä hauskaa kuin Poikasestakin.

Sunnuntaina oli sukua ja ystäviä ja vielä maanantainakin vierata kävi.

Lahjoja Poikanen sai liikaa, liian hienoja leluja ja turhia, pitäisi kyllä vähän taas katsoa noita leluja vähemmäksi. Muutama oikein toivottu lahjakin tuli, niinkuin rumpu (voi minun korvaparkani), Mummo toi ilauskesta Muumi pussilakanan ja sakset ja saatiin myös ihana pikkuautopussi, hyödyllistä siis. Meidän sukulaisille on mahdotonta ymmärtää, ettei lahjan taritse olla kallis ja uusi, pieni kierrätettykkin käy loistavasti.

Ja tuossa  kuvassa se turhakkein näkyykin, radio-ohjattava auto, jota Poikanen ei oikein osaa ajaa, josta Kirppunen on liian kiinnostunut, jonka takia Poikanen räyhää Kirppuselle ja aihekkin autossa on minulle kyseenalaine, mikä Buzz tuo nyt olikaan, en edes muista (vaikka olen joskus sen Toy Storyn nähnytkin...)

Poikasestahan se tottakai on mahtava.


Kakunkin sain aikaaa, launatain pitkäksi venähtäneestä työpäivästä huolimatta, kuvan siisteys ei kyllä ole sitä mitä toivoin, mutta en jaksanut. Toinen täytekerroskin tahtoi karata kakusta, kun tein ilman liivatetta (Viimeinen kerta kun jätän liivatteen pois paksuvälitäytteysestä kakusta...) Pintakin jäi ihan muhkuraiseksi, mutta hyvälle maistui. Tässäkin suuri kiitos taas Kinuskikissalle, jonka blogista hain täytteisiin innoitusta.

Muutkin leipomukset onnistuivat kohtuullisesti ja mummo oli leiponut Poikasen kanssa eläinpipareita minun taistellessa painepesurin kanssa...

(Kuva on miehen ottama, en ehtinyt itse edes kakkua kuvaamaan...Kiitos siis kuvan lainasta...)

Kaiken kaikkiaan hienosti meni, huolimatta minun perjantaina alkaneesta ja yhä pahenevasta flunssasta ja lauantain koko päivän työvuorosta, jonka jälkeen olo oli kuin uitettu jyrän alle jäänyt.

Syksykin kuulema tulee. Piti koittaa laittaa lämmöt päälle taloon, kun alkoi olla niin kylmä. Sehän meni oikein tyypillisesti, ensin ei patterit lämmenneet, puretaan termostaatteja ja hakataan venttiilejä (löin vasaralla sormeen ja Kirppunen minua jalkaan). Ei auttanut. Tutkitaan tosi asiantuntevina lämmityskattilaa ja väännellään kaikkia mahdollisia kytkimiä. Ja niin ne patterit lämpenee. Nyt vaan pari termostaattia näyttäs olevan niin rikki, että piti vääntää sulut kiinni pattereista, ettei nyt ihan kuumaksi mene. Joka syksy miehen kanssa puhutaan,e ttä heti sitten ensikesän alusta pyydetään joku korjaamaan nuo patterit ja vaihtamaan venttiilit ja ...Ja joka syksy todetaan, että joo, joku pitäs kutsua. Kun ei oikeen toimi tuo lämmitys niinkuin pitäis.
(Mutta keittiössä on lämmin.)

Sain yhdet villahousut valmiiksi Kirppuselle, toiset on puikoilla. Nämä tuli sopivat, toiset näyttäs tulevan jättisuuret. Minähän en mallitilkkuja tee.
Mutta noista tuli kauniit.



Meidän Kirppusella on uusi rakkaus, Maisa. Koko ajan vaaditaan MA-MA. Ja tuo kirjoja, jos ei lue heti, lyö kirjalla. Päähän, jos ylettää. Tekee asiansa selväksi. Kaukosäätimellä hakkaa telkkaria ja hokee ma-ma-ma. Joo, meillä lapset katsovat telkkarista valittuja ohjelmia. Eli lähinnä dvd:itä. Ikävä kyllä. poikasen ollessa pieni, pystyin pitämään vielä kiinni periaatteestani ettei meillä lapset katso telkkaria. Nyt katsovat. Mutta vain minun valitsemiani lastenohjelmia. Aikuisten ohjelmat katson itse tallennettuna.
Inhoan mennä kylään muutamille tutuille, joilla on telkkari koko ajan päällä (eräillä ihan aina, vaikka olisi jonkun syntumäpäivät, jouluaika, ihan mikä vaan). Kyllähän nuo meidänkin pojat siihen jumittuvat. Sitten katsotaan kieroon, kun uskallan ehdottaa telkkarin sulkemista, kun ei sitä kukaan varsinaisesti katso...



En tajua mihin aika katoaa, päivissä on paljon ohjelmaa, paljon pakollisia menoja, vähän harrastuksia, miehen työt, minun työt, vaikka ovatkin lomittain. Silti ihmettelen, että kuinka sellaiset perheet ehtivät mitään, joissa molemmat on päivätöissä. Meillä ei ainakaan ehdittäisiin koskaan olemaan vain kotona, jos minäkin olisin päivätöissä...
Työstä vielä, saa nähdä mitä siitä tulee. En nyt vielä aijo hanskoja tiskiin lyödä, vaikka lähellä oli jo lauantaina. Katellaan. Kyllä tuli taas mietittyä, että kaikkeen minäkin itseni laitan.
Työtähän hain siksi, ettei joutuisi tinkimään elintasosta ihan niin paljon. En ole henkisesti valmis siihen. Haluan voida ostaa tavaroita. Olen niin materialisti. Ikäväkseni. Haluan voida ostaa kaupasta juuri sitä ruokaa mitä haluan itselleni ja lapsilleni tarjota. Niin juustoa kuin luomuakin. Hedelmiä ja vihanneksia. Vaikka haluaisin ajatella ilmastonmuutosta kovasti, koska sekin vaikuttaa lapsiin, olen pyrkinyt laittamaan kuitenkin lasten tämän hetken ensimmäiseksi ja sen jälkeen lopulla koitan vaikuttaa muuhun. Välillä se on vaikeaa.
haluan ostaa talvellakin kurkkua Poikaselle joka sitä pyytää. Haluaisin tehdä sen tuntematta hirmuisen huonoa omatuntoa siitä. Ja kuinka se sitten onnistuu?
Vaikeaa on ihmisen elämä.

torstai 2. syyskuuta 2010

3


Kun on kolmevuotias, elämä on aika vaihtelevaa.

Osaa pukea ja riisuutua. Paitsi silloin kun on kiire tai pitäisi mennä nukkumaan.

Osaa syödä ja kertoa äiti, tänään en pidä parsakaalista. Osaa pyytää herkkuja ja tietää miten äiti saadaan heltymään.

Osaa olla todella kohtelias. Kiitos äiti ja Anteeksi ovat vakiosanastoa.

Osaa kiustata pikkuveljeä, töniä ja laittaa lelut niin korkealle, ettei Kirppunen yllä niihin. Osaa myös olla huolehtiva ja ihana isoveli, joka halailee, lukee kirjoja ja näyttää uusia asioita.

Osaa keskittyä ja näpertää, piirtää ja maalata, lukea loputtomasti kirjoja, rakentaa leegoilla. Laulaa ja tanssia, soittaa ja metelöidä.

Osaa olla maailman rakastettavin ja kamalan uhmakas. Osaa kiukutella kaikesta, ja jos ei aihetta löydy, osaa etsimäälä etsiä jotain, josta voi kiukuta.

Osaa oikeasti auttaa monissa kotiaskareissa ja tahtoo aina koska on iso poika, Kirppunen ei vielä osaa.

On vaikeaa olla niin varovainen . Vaikeaa mennä uusiin tilanteisiin, uusiin paikkoihin ja uusien ihmisten sekaan. On vaikea tutustua. Mutta kun tutustuu, on sydämmellinen ja ihana pikkupoika niille joista tykkää. Helppo on myös osoittaa, jos ei tykkää jostain.


On ihanaa mennä vesisateeseen. ja uimaan. ja aurinkoon. Saunaan ja Mummolaan.

Voi kysellä loputtomasti ja aina ja uudestaan ja vaikeita. Puhua niin, ettei muille jää suunvuoroa. JA että ruuat jäähtyvät lautaselle.
Innostua niin ettei saa sanoja suustaan. Änkyttää ja tuskastua, kun asia ei tahdo suusta ulos.

Olla herkkä ja pieni. Ja raivokas ja niin suuri.

Rakastaa pehmoleluja, ystäviä, huolehtia niistä.
Leikkiä keittiöleikkejä. Ja kotia. Minä olen possun isä. Possun äidillä on korva hieman kipeänä (Tarkoittaen Kirppusta).

Tietää asioita kodista ja vaatteista paremmin kuin isänsä. Huomata kaikki asiat ja taltioida ne mieleensä. Omistaa mahtavan säilömuistin.

Kolmevuotiaana voi saada synttärilahjaksi oikeita työkaluja ja toivomansa traktorikakun. Silloin voi myös päättää ketä kustutaan paikalle kun juhlitaan.

Minun ihana pieni poikani.

Ihania