Lukihäiriöinen täällä päivää
(nyt vasta huomasin edellisen otsikoinnin oikeinkirjoituksen....Eh, en jaksa useinkaan tarkastella kirjoituksiani ja vaikka kuinka niitä tuijottelen, en niitä virheettömiksi saa....)

Ajattelimpa nyt väläyttää muutamia aikaansaannoksiani, kun olen, ihan oikeastai, saanut jotain aikaankin. Ompeluinto vaan katosi nyt johonkin, kun tuo saumuri ei toimi, ei jaksa pelkällä koneella suhrata....
Mutta pyykkikone toimii. Ja maksoi paljon. Korjaus siis. Mutta toimii. Ei enää käsipyykkiä. Kiitos, ei koskaan mielellään. Kaikki kunnioitus muinaisille kanssasisarille, jotka avannoissa vaatteet pesi, ei olisi minusta siihen. Eikä edes helpompaan käsipyykkiin.

Luulen että noissa kuvan laaduissa olisi vähän toivomisen varaa.
Kuvaajassa ja valossa ainakin olisi, kamerasta en voi valittaa. Kuvien käsittelijästä en edes mene mainitsemaan. Mutta joo, tässä on jotain, mitä sattui käsille, muutakin on tullut tehtyä.

Poikaselle sukellusveneet ja Kirppuselle suursuosikki paitaan, eli KRAAA. Meinas vaan mennä vähän turhan alalaitaan...

Pipoja oon tehny paljon ja monia ja kaikenlaisia ja paksusia ja kaikista jämistä ja....Miehen mielestä niitä on liikaa, Poikanen haluaa pitää aina vain yhtä ja samaa. Tässä on vaan muutama, niitä on oikeesti varmaan kymmenkunta...

Kuvia villahousihin, siilipöksyt omplein kirpparilta ostamastani miesten villatakista, sammakko tuli jo aikaisempiin housuihin ja tuo pupu tuli reijän paikaksi ikivanhoihin hahtuviin. Yhdet uudet huopaspöksytkin sain aikaan neuloa, niihin uupuu vielä joku kuva pyllyyn. Kun meillä housuista pitäs kuulema pystyä näkemään, että kumpi on takapuoli (Eh toi sammakko meni kyllä oikeesti etupuolelle, mutta haitanneeko se, nyt se on taus....)

Sitten metristä viidakkoa tuli molemmille vaatteita, toi on niin ihanaa kangasta, melekin tekisi mieli hommata sitä vähän lisää vielä, jos vaikka vielä jotain tarttis tehdä...No ei, kyllähän nuo riittää oikeesti. Ylimmästä piposta puuttuu vuori vielä, siksi näkyy sauma alareunassa.

Epäonnen paita. Tässä on Kirppuselle hihat ja Poikaselle loput. Ei voi tajuta, mitä oon mennyt säätämään tätä tehdessä, että tuli pieni virhe...Tai siis iso. En tiedä, pitäskö sielle vielä tehdä jotain, vai pitää tollasena, hieman pitkänä Kirppusella. Kun poikanen ei sitä halua pitää, kun hihat on liian lyhyet (ei ne edes ole kamalan lyhyet, se on vaan tottunu, että hihat on liian pitkät....Niinkuin minäkin.)

Palasin tänne, kun homasin että jotain puuttui. Ja kirjoitin jo hienot pätkät.
Ja vipsi, kaikki katosi. Ei vittu?

Ei mene hyvin. Ei sitten mikään, ei tänään ei eilen.
Kaikki, pieni tai suuri tekeminen tuntuu menevän katastroofin alkeiksi.
Kaaos kulkee kannoillani.

No niin. Ne kaksi puuttuvaa kuvaa, koitetaan siis uudelleen.


Löytyi kirpparilta ihana naisten aamutakkiasuste, mikälieneekään, velourin tapaista. Siitä tuoraan hihoista Kirppuselle housut ja taskukohdista Poikaselle taskuhousut (taskuttomat eivät kelpaa nykyisin....)
Kangasta jäi vielä reilusti, siitä vielä saa vaikka mitä. Kun vaan tekee. Joku. Joskus.
Väri on jotain ihan muuta kuin kuvassa, mikähän tuohonkin on iskenyt. Taustan maton pitäisi olla musta. Resorit ovat ihan tavallinen oranssi ja limen hillitty vihreä. Joo, ja tuo kangaskin on kauniin vihreä.
Miksikähän viitisn edes laittaa tämän kuva?

Ajattelin sitten että kun tuo aplikoiminen on niin aikaavievää ja välillä hermoja raastavaa, niin teenpä kangasväreillä välillä. 
Just. Ei pidä kuvitella että osaa.
Molemmille pojille Maisapaidat ja Myyräpaidat. Tossa on värit karannut, ja ottaneet vähän itseensä, kun mies kerkisi senkin työntää jo kuivausrumpuun. Ja Poikasen Maisasta tuli parempi, mutta se on pyykissä.
Myyrät eivät ole edes julkaisukelpoisia.

Taidan kuitenkin pitäytyä aplikoinnissa. Kaikessa vittumaisuudessaankin sillä tulee siistimpää jälkeä.


Pitäsköhän lopettaa keuliminen epäonnistumisilla ja mennä vaan nyyhkimään nurkkaan hiljaan itsekseen.
Tai leikkimään piilosta Poikasen kanssa (kolmevuotiaan kanssa piilosen leikkimisessä on sitä jotain....päivän piristystä, jos ei muuta. )