Olen törmännyt monissa blogeissa päivienne kulkuun, ajattelinpa laittaa meidänkin yhden päivän tähän. Kellonaikoja en kyllä jaksa katsella, se ei ole niin olennaista...Vaikka samoihin aikoihin asiat toistuvat päivittäin, kuten syömiset ja nukkumiset noin tunnin marginaalilla.
Aamuyöstä heräsin siihen kun Poikanen itki vieressä.
Äiti pissin taas sänkyyn. Kirosanoja sisäisesti, passitin Poikasen vessaan ottamaan märkää yöpukua pois, koska kuulin miehen olevan siellä. Kello oli siis jotain kuuden pintaan. Mies lähti ja sain sängyn nukuttavaan kuntoon. Poikanen kävi vielä makoilemaan, ja Kirppunen heräsi. Kömpi kainaloon ja koitin saada vielä nukkumaan.
Vähän ajan päästä havahduin siihen, että Kirppunen kiipesi päälleni istumaan hajareisin, ja alkoi laulaa
ihaanaata...
Passitin Poikasen laittamaan valot ja käskin lukea vähän aikaa kirjoja, äiti torkkuu vielä. No en kyllä saanut torkkua, Kirppunen halusi lukea minun kanssa.
Hauva, hauva kuului vaativasti, ja kirjalla silmäkulmaan minua.
Hetken päästä kuuluu
äiti, pissin matolle.
Voihan
piip. Ei voi käsittää mikä Poikaseen on mennyt, ollut kuivana kuitenkin viime keväästä saakka. Joku taantuma...Joku vittuilu johonkin, en tiedä.
Aamupesut (kirppunen juoksee alasti ympäri yläkertaa ja huutaa
kakuu, kaukuu), päivävaatteet, vähän leikkiä jolloin äiti saa pukea ja laittautua ja alas aamupalaa tekemään. Kello oli jotain vajaata 8.
Puuroa keittäessä pyykit koneeseen. Kirppunen auttaa ottamalla niitä pois samaa tahtia, kun niitä koneeseen saan. Poikanen ulvoo vierellä kun ei saa laittaa rumpuun mitään.
Puuron jäähtyessä tiskikoneen tyhjennys. Kirppunen ehtii viedä pari haarukkaa saappaaseensa, josta ne uloslähtiessä löytyvät. Kuten leikkiherkkusieni, viinirypäleet ja muutama leikkiruokailuväline.
Aamupala lapsille, minulle kahvi tippumaan. Kirppunen haluaa syödä itse. Mutta vain jos äiti istuu ihan vieressä.
Aamupalan jälkeen lapset leikkimään ja minä aloitin verkkaisesti kasvisosekeiton teon.
Kirppunen roikkuu lahkeessa ja hokee
maa-maa-maa- Maisaa pitäisi saada katsoa/lukea.
Lapsille Maisa dvd-päälle hetkeksi, ja minulle omaa kahvittluaikaa netissä.
Kahvin kanssa oli tosin hieman epäonnea, olin ottanut kahvimukiin greippimehua ennen kahvia, unohdin sen sitten, ja kaadoin kahvit päälle.
Oli aika pahaa. En jaksanut keittää uutta, joten join sen silti.
Koitin vilasta paikallislehteä samalla kun lisäilin keittoon aineksia. Sipulit, porkkanat, pakastepussista kasviksia, porkkanasosetta liemeksi, mausteita, kermaa, linssejä. Kiehautin, ja jätin hellalle muhimaan.
Lapsille toiset vaatteet, Kirppunen ehti pissiä jo lattialle kahdesti vaipan vaihdon yhteydessä. Sekä minun housuilleni. Poikaselle ei taas kelvanneet mitkään sukat. Housut olivat oikein hyvät, vaikkeivät kestäneet jalassa, koska ovat liian suuret. Ei voinut vaihtaa.
Kesken tämän soi puhelin alhaalla, ryntään vastaamaan. Kirppunen karjuu suoraa huutoa ylhäällä, kun äiti kehtasi jättää hetkeksi sinne.
Keittiön toimittaja soittaa, puuttuva lista on vihdoin tullut ja kerron milloin ollaan kotona, että tulee ne laittamaan.
Kirppusen varavaipat ja vaihtovaatteet kassiin, kurkistus herkkukaappiin ja toteaminen, ettei siellä mitään ole. Nappasin pähkinäpussin mukaan viemisiksi.
Ulkovaatteet. Levittelen ne lattialle, jotta pojat voivat käydä pukemaan, kun haalin loput tavarat kasaan. Kirppunen ehtii niistäkin osan jo raahata muualle. Eikä sen saappaita näy, laitan liian isot talvisaappaat. Ei jaksa lähteä etsimään toisia.
Leivää henkistä kiristystä, jotta saan Poikasen pukemaan. Kestää....Kengät menevät vääriin jalkoihin, vaikka kysyi juuri, meneekö oikeaan jalkaan ja silloin meni.
Pojat pihalle, Poikanen syöksyy hiekkalaatikolle ja ei ole kuulevinaankaan, kun koitan sanoa, että kohta mennään autolle, ollaan lähdössä ystävälle kylään.
Käyn etsimässä Kirppusen kanssa varastosta keittiökaapin valolistan, iltapäivällä ne vihdoin tulevat paikoilleen. Vihdoinkin. Eikä kauaa kestänyt.
Poikien suostuttelu autoon, Kirppunen hokee
mummo, mummo. Koitan selittää, ettei olla menossa mummolle, huuli menee mutruun.
Autossa lelut ovat hukassa tai ainakin vääriä.
Ikkunat ovat märät, ulos ei nää, lapaset ja aurinkolasit jäivät sisään, hakemaan ne.
Pihasta lähtiessä auton hihna ei lopeta ulinaa, näinköhän se hajosi lopullisesti?
Lyhyt matka, pojat ulos ja hissillä kyläilemään. Riitaa kuka painaa mitäkin hissin nappia.
Ihanaa olla kylässä, ihanaa nähdä ystävää, puhua aikuisen kanssa. Ja saada parempaa kahvia. Kirppunen ripustautuu alkuun minuun, mutta menee lopulta leikkimään.
harmi että täytyy lähteä niin aikaisin.
Kotona.
Soppa takaisin kiehumaan, pojat leikkivät leikkikeittiössään melko sovussa. Ruuat pöytään, pojat syömään. Kirppunen haluaa että äiti syöttää ja omasta syömisestä ei tule mitään, koska Kirppunen vaatii ruokaa äitin lautaselta (ja meillä ei karieskammossa lapset syö aikuisten suussa olleen kautta mitään koskaan.)
Keittiöliikkeen mies tulee juuri kun ollaan pöydässä, laittaa listat ja toeteaa, että nehän ovat muuten keskenään eripariset. Juuri siksi niitä odotettiin, kun olivat aluksi eri väriset. Nyt ovat samaa väriä, mutta eri profiililla. Voihan vittu.
No paikallaan ovat. Lupaa palata asiaan, kun saa sellaisen kuin olisi tarkoitus.
Keittiö muuttui heti toisen näköiseksi, tykkään.
Pesut ja puhdas paita Kirppuselle.
Pyykit koneesta rumpuun ja kuivamaan, seuraavat koneeseen.
Kirppuselle vaipanvaihto ja toppis päälle, lähtee vaunuihin nukkumaan ulos.
Poikaselle piirrustustarvikkeet siksi aikaa, kun Kirppusta nukutan.
Kirppunen unille, Takaisin sisään.
Piirrellään vähän aikaa Poikasen kanssa ja sitten lähdetään sänkyyn lukemaan. Poikanen kaivaa hyllystä Peter Pan kirjan, eikä suostu vaihtamaan mihinkään lyhyempään.
Luetaan se ja muistan että vintistä piti hakea kirpparille meneviä laatikoita, jotta saa ne hinnoiteltua. Poikanen tulee tietysti perässä vinttiin, valittaa kylmää lattiaa.
Tavarat rappuun ja Poikanen uudelleen petiin. Laulun jälkeen jää pötköttämään ja minä menen alals laittamaan kirpparitavaraa. Kaikki on hukassa, sakset, neulat, tarralaput, tavaratkin. Siinä vieräshtääkin seuraavat pari tuntia, jonka molemmat pojat, ihme kyllä nukkuvat. Tätä tapahtuu ehkä kerran kahdessa viikossa. Äitini tulee käymään ja auttamaan hinnoittelussa.
Kirppunen herää ja Poikanenkin käydään herättämässä. Pojat auttavat Mummoa, äänistä päätellen erittäin avuliaasti.
Pyykit rummusta ja rumpuun, kuivumaan, uudet koneeseen.
Alkoitan seuraavan ruuan tekemisen. Kanaa, perunaa, kesäkurpitsaa, punajuurta ja salaattia.
Saatuani ruuan melko valmiiksi, Mummo lähtee ja leikitään lasten kanssa. Kirppunen kulkee perässäni Maisakirjan kanssa.
Mies tulee kotiin, syödään ja jätän miehen raivaamaan pöydän ja pakenen itse olohuoneeseen jatkamaan hinnoittelua.
Lapset tulevat siihen leikkimään ja minä alaln etsieä tavaroita ja pyörän avainta lähteekseni marttaryhmämme kokoontumiseen.
Vain noin viisi minuuttia myöhässä saavun Marttalaan ja nautin ajasta, jolloin saan puuhata ilman lapsia. Tehdään kynttilöitä, kahvitellaan, jutellaan ja tutustutaan ituihin.
Pitäisi laittaa ituja, pojat tykkäsitvät niistä kovasti. Kunhan saisi aikaan.
Olen kotona poikien iltapala-aikaan. Kirppunen hokee ilhtuneena
ättää. Poikanen selittää tekemisä niin paljon, ettei ehdi syödä. Olivat käyneet rautakaupassa. Mahtavaa.
Pyyskit taas rummusta ja rumpuun, kuivumaan.
Tiskikoneen täyttö ja se päälle. Pöydän raivaus.
Iltapesut hoidetaan miehen kanssa pojille yhdessä, Poikaselle vaippa yöksi, jota kuitenkin vastustaa.
Luetaan kaikki kirjaa (ah, yllättäen Maisaa...) ja lähden alas, kun mies jää nukuttamaan lapsia.
Avaan tekllarin.
Neulon vähän.
Käyn istumassa ompelukoneella mitään kuitenkaan jaksamatta aloittaa.
Neulominenkaan ei kiinnosta.
Katson boxilta Vastaparit ja Strömsöitä kaksi.
Juon hieman siideriä, syödään miehen kanssa epäterveellistä iltapalaa.
Menen liian myöhään nukkumaan, jäin katosmaan telkkarista jotain turhaa ja torkkumaan sohvalle.
Kun nyt henkilökohtaisuuksiin aletaan mennä, niin vielä omakuvakin tähän.
