Aamulla oli aivan ihana syksyinen aurinkoilma. Lähdettiin leikkipuistoon, tosin tultiin aika pian takaisin koska Kirppunen halusi vain huutaa vaunuissa. Sitä se sitten jatkoikin melkein viiteen saakka iltapäivällä.
Poikanen kaatui rappusissa ja löi päänsä. Minun sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Meillä on pitkät ja jyrkät raput, itsepäinen Poikanen ei ole koskaan niitä kontallaan kulkenut.
Molemmat lapset halusivat kyydin rappusia alas. Selästäni kuului epämääräinen poksahdus ja nyt se on melko kipeä. Minun pienet eivät siis ole enää niin pieniä. (Kirppunen punnittiin muuten eilen, 7,2 kg ja ikäähän on ensiviikolla jo 3kk :) Poikanen painaa kait jotain 14kg hujakoilla...)
Lasten pappa on sairaalassa, ollut jo vähän aikaa. Tänään tuli todella huonoja uutisia, olen koko päivän pohtinut voiko Poikasen viedä vielä pappaa katsomaan, ja kuinka sitten aikanaan selität 2 vuotiselle ettei pappaa ole?
PAHA PÄIVÄ SIIS -nyt mietinkin uutta sananlaskua, ei neljää ilman viidettä, kai se vielä jotain tulee.
No onneksi päivää piristämään löytyi aivan mahtavaa kangasta oleva tutan body - ihania onnuja sanoo Poikanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti