perjantai 5. maaliskuuta 2010

Ilman kameraa ja ilman aikaa

Kamera on EDELLEEN huoltoreissulla, on ihan outoa kun ei saa kuvia.

Aikaa on vähän, mie tekee taas erikoisia työpäivä ja vaihtaa hetkeksi vuoroon. Kirppunen ei anna hetkenkään rauhaa istua, se on jatkuvasti penkomassa siellä missä ei pitäisi. Tassuttelee ympäri asuntoa innosta hihkuen. Tai kiukusta jos johonkin ei pääse käsiksi, tai jää jumiin. Se on vallan hassu.

Poikanen ei tykkää siitä että Kirppunen konttaa. Ei pääse enää leleuineen karkuun, vaan Kirppunen yltää kaikkeen. Ja kiskoo Poikasta, kuin sanoen leiki kanssani. Välillä ne jopa näyttävät leikkivänkin yhdessä. Poikanen konttaa edellä ja Kirppunen seuraa innoissaan perässä.
Poiksella on niin vaikeaa. On varmaan hankalaa olla tuon ikäinen. En muista itse....Mustasukkaisuus alkaa nostaa päätä ja äitin huomio on edelleen Kirppusessa, etenkin ruokapöydässä on kamalaa nykyisin. Poikanen tekee kaiken mitä ei sais, varmaan kuomionhaussaan, mutta kun minun pitää koittaa saada Kirppusta syömään. Ja olemaan oksentamatta.

Kirppusella oli tänään neuvolalääkäri. Laittaa lähetteen lastenlääkärille. Mainittin se refluxikin, jota en edes halunnut ajatella. En jaksaisi toisenkin kohdalla samaa. Poikasella odotellaan lähetettä mahatähystykseen ja kirppunen menee nyt ensin lääkärille, ja varmaan jos sekin epäilee yhä, on sillä seuraavana edessä ph-mittaus. PLÄÄH. Täytyy sanoa, että minä olen kyllä onnellinen siitä että otettiin vakuutukset molemmille pojille.

Poikanen taantuu minusta, se varmaan liittyy jotenkin Kirppuseen, toivon ainakin niin. Puhe taantuu, jollain tasolla. Käytös taantuu. Eilen piti pitää vaippaa kotona, vaikka on ollut päiväkuiva jo iät ja ajat. Pitää syöttää. Vain äiti kelpaa tekemään monia asioita. asioilla ollessa ilmoittaa yhtäkkiä, ettei osaa kävellä, eikä suostu kävelemään enää. Huoh.

Kaipa tämä tästä.

Ja kaiken vielä jaksaisi ehkä jotenkin, jos joku antaisi minun joskus nukkua. Edes muutaman tunnin.
Poikanen on nukkunut nyt viikon verran omassa huoneessa, isojen poikien sängyssä. Ainakin osan yöstä. Kiltisti menee sinne nukkumaan, mutta jossain vaiheessa yötä kuuluu aina huuto tahtoo äitin. Ja sitten tahtoo kainaloon nukkumaan. Toisaaltaan kaipaan Poikasta nukkumassa vieressä, mutta olen niin väsynyt jatkuvaan heräilyyn, etten kestä enää Poiksen uni-itkeskelyjä, joihin se ei edes itse herää. Nyt kun nukkuu toisessa huoneessa, minä en herää niihin, eikä Poikanen herää niin helposti Kirppusen huutoihin. Ja Kirppunenhan huutaa. Ja heräilee. Ja huutelee vähän lisää. Ja lupsuttaa tissiä läpi yön, kun en väsymykseltäni jaksa muutakaan. Ei auta paljon silittelyt tai käden pitäminen päällä, sylikään ei auta.

2 kommenttia:

  1. Voih, paljon voimia sinulle.
    Kuullostaa tilanteesi väsyttävältä, rankaltakin jopa.

    Onneksi kaikki on ohimenevää ja lasten kasvaessa varmasti helpottaa.
    Laiha lohtuhan se kyllä on.

    Meidän tytöllä epäiltiin refluxia, mutta pulauttelut sun muut oireet loppuivat yhtäkkiä kuin seinään. Nyt viikko sitten oireet palasivat..

    Tyttö myös uni-itkeskelee, paljon. Minkäs ikäinen teidän poikanen nyt onkaan ? Minkälaisia uni-itkut ovat, minkä ikäisenä alkoivat, mihin aikaan yöstä niitä on ? Onko niihin varsinaista syytä ?
    Olisin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan, koska tyttäreni itkeskelee varsinkin aluyöstä jaamuyöstä unissaan paljon, usein rauhoituu vasta syliin ottaessa ja herätettäessä.

    Voimia sinulle kovasti ! Minulla on vain yksi lapsi, joten en osaa edes kuvitella miten voimia vievää voi välillä olla kahden kanssa. Mutta voin vain kuvitella, yksikin konttaava, jokapaikkaan kerkeävä, erittäin itsepäinen ja voimakastahtoinen tyttö vie välillä voimia. Varsinkin kun huolenaiheena vielä ovat tytön sydänvika ja mahdolline keliakia, jota parhaillaan selvitetään.

    Olen hiljainen lukijasi ollut jo kauan, aina niin kiire muka ettei kerkeä kommentoimaan.
    Ihastuttava blogi, kirjoitat todella hyvin.

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kävit ja tule vastakin :D

    Meillä lapset on nyt Poikanen 2,5 vuotta ja Kirppunen 8kk. Poikasella vuoden iässä todettu refluxi, joka lääkityksellä siitä saakka. Poikanen oli hyvin vihainen ja huutava vauva, joka ei nukkunut juuri koskaan 20 min pidempiä jaksoja, nyt reipas poika, mutta kipuilee yhä ilman lääkitystä, ehkä myös jonkin verran sen kanssa, jonka takia lisätutkimusket nyt. Oireita tuon unettomuuden lisäksi oli jatkuva hikka, yskä ja selkeästi kuuluva nieleskely, ulos ei tullut mitään. Meillä myös allergiaa nyt tutkitaan. Öisin itkeskelee, mutta siihen voi olla monia syitä, niinkuin pienemmälläkin, vaikea tietää mikä on se perimmäinen itkusyy, kehitys, mielikuvitus, hampaat, motoriikka jne. (pitäisi olla jonkinlainen valotaulu lapsessa, josta voisi katsoa vianmäärityksen :D )
    Kirppusella on taas juuri päivnvastoin, ulos tulee välillä enemmän kuin mitä sisällä pysyy, itse hyväntuulisuus, mutta nukkuu huonosti, selkeitä refluxioireita kuitenkin on mm. yskä ja käheä ääni, joten pahoin pelkään että sieltäkin sitä löytyy.

    Moninaisia on nämä ongelmat, toivottavasti selviäisivät.

    VastaaPoista

Ihania