Ja ihana lämpö.
Ulkona kukkuu käki. Ja ettei huonommaksi jää toinen ja komaskin. Meidän lähimetsä on joku käkien sukukokouksen paikka aina keväisin.
Ja meidän piha on sitten rätkyjen ja itikoiden kokoontumispaikka. Ja etanoiden, vai mitä kotiloita ovatkaan.
Ulkona on niin kiva ilma, ettei voi edes olla surullinen. Vaikka vähän pitäisi. Tai lähinnä vittuuntunut. Se keittiöremontti senkun laajenee. Tai siis pitkittyy. Kosteutta on paljon enemmän kuin luultiin. Tai siis suorastaan märkää. Ja tämä(kin) ongelma on edellisten aiheuttama. Nyt odotan mielenkiinnolla (ja kauhulla) mitä vakuutusyhtiö sanoo. Oli ainakin niin nuiva rouva puhelimessa että meinasi minulta itku tulla.
Mutta kun nyt kerrankin molemmat lapset nukkuvat päiväunia yhtäaikaa, menen ompelemaan. Ja syömään suklaata, kun ei tarvitse sitä salaa syödä. Meillä ei Poikanen saa vielä suklaata, kuin korkeintaan joissain erityistapauksissa, joten suklaanistinä jodun syömään sitä aina salaa. Kuten autoa ajaessani (on se hyvä, että lasten penkit on selkä menosuuntaan) ja saunassakin tuossa yksi päivä nautiskelin suklaata...
Ja samalla voin nautiskella lintujen konsertista joka kuuluu itskuhälyttimestä taukoamatta.
2 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti