pieni muliseva tiikeli ja pieni pilkullinen leopaati

Viinimarjat on kohta kypsiä, väristä päätellen ainakin. Kamalan aikaiseen.
Mökillä syötiin jo mustikoita, pitäisi lähteä pakkaseen keräämään.Kanttarellejakin voisi lähteä katselemaan, jos jaksaisi. Ne olisivat sitten hyviä.
Otin voiton kahdesta mansikkalaatikosta ja sain ne pakastettua.
Sekä pussilliset tilliä ja persiljaa.
Basilikakin alkoi sitten vihdoin kasvaa, epäilemättä helteiden ansiosta. Ensimmäinen vuosi kun saan basilikan kasvamaan siemenestä asti.
Salaattia ollaan syöty koko kesä jo omista purkeista, retiisit kasvavat vain vartta, maan alla ei ole mitään. Sipulit hävisivät jonnekkin rikkaruohojen sekaan, eikä perunoistakaan näytä tulevan mitään. Kesäkurpitsaa en edes jaksanut enää yrittää, kotilot syövät sen kuitenkin ennätysvauhtia. paprikat kasvavat hitaasti mutta varmasti, tuskin tuottavat mitään, pitää katsoa jos yhden syksyllä pelastaisi sisälle ruukkuun, mitähän siitä tulisi.

Ollaan ulkoiltu edelleen. Poikasen uusi suosikkileikki on että hän on pieni muliseva tiikeli. Poikanen osasi sanoa R- kirjaimen jo kaksivuotiaana, nyt on jättänyt sen kokonaan pois. Ei toivoakaan edes yrityksestä...

Lämmintä on ollut ihan riittämiin. Viimeyönä satoi kaatamalla. Nyt on kamalan kuuma ja kostea.

Ollaan löydetty lähipoluilta metsämansikoita monen monta heinällistä. Ja niin mahdottoman isoja, etten muista sellaisia ennen edes nähneeni. Ja makeita. Ollaan herkuteltu niillä päivittäin. Nyt alkavat kyllä olla kohta kaikki syöty.

Ja se pieni pilkullinen leopaati (Poikasen nimitys Kirppuselle). Kirppuselle nousi kuume, sitten löytyi korvatulehdus (ensimmäinen kummallakaan lapsella) ja antibiootin myötä muuttui Kirppuunen ihan pilkulliseksi. Allergiareaktio siis varmaan. Ollaan käyty moneen otteeseen lääkärissä ja apteekissa. Nyt alkaa jo Kirppunen olla oma itsensä, lähes, näppyjä näyttää tosin kutittavan vielä kovin. Korvaa ei enää valita. Tällä helteellä sairas, sylissä itkevä ja ainoastaan siinä viihtyvä lapsi on kyllä...tuskaa. Muutenkaan kun eivät kumpikaan nuku yöllä, olo on itsellä kun jyrän alle jääneellä.


Mutta keittiö, se on niin valmis, että pääsen pesemään sitä ja laittamaan tavaroita paikoilleen. Vähän vielä puuttuu, muutamia sähköjä, yksi pöytätaso ja muuta pientä, mutta vihdoinkin.

Minutti ja toinenkin

klo 9.02  laitan puhelimen pois

klo 9.03  lapset katsovat telkkarista Tuomas Veturia, Kirppunenkin.

klo 9.04  aurinko paistaa ikkunasta silmiin. ikkuna pitäisi pestä, siitä ei kohta näy ulos. hämähäkin seitit ovat verhoilleet sen kauttaaltaan.

klo 9.05  inhoan hämähäkkejä.

klo 9.06  Kirppunen tulee ja punkee syliin. sillä on ollut korvaulehdus ja se on vielä ihan syliteltävissä.

klo 9.07  kah-kah sanoo Kirppunen ja osoittaa kahvimukiani. aamulla se sanoi harkhhh ja näytti kämmenellä harakka huttua keittää leikkiä.

klo 9.08  meinaakohan pieni käydä jo puhumaan?

klo 9.09  remonttimiehet juttelevat keittiössä. toinen lupasi, että perjantaina kaikki on valmista.

klo 9.10 pitäisi mennä valittamaan kaikista epäkohdista joita on sattunut silmään. ja alkaa miettiä astioiden paikkoja. ja valaisimia. ja mattoja. kohta minulla on taas koko keittiö käytössä. sitä voi olla onnellinen pienistäkin. niinkuin astianpesukoneesta.

klo 9.11 pitäisi lähteä pukemaan pojat, laittamaan aurinkorasvat (vaikka en oikein tiedäkkään siitä) ja painua pihalle leikkimään. hikoilemaan.

klo 9.12 etsin vielä jonkun kuvan tähän loppuun. eipä sen kummempaa tänä aamuna.

klo 9.13 ei löytynyt mitään kivaa kuvaa. pitäisi siis kuvata enemmän. Kirppunen yletti ottamaan itse vesipullonsa ruokapöydältä. tarjosi sitä myös veljelleen. söpöä.


Tähän minut innoitti muutamakin blogi. Anteeksi, kun en muista teitä, mutta kiitos innoituksesta.

Voi aika, pysähdy hetkeksi

Kesä menee kohisten ohi, en edes tänne ehdi.
Keskikesän juhlat vietettiin mökillä itikoiden ruokana. Serkkuja oli leikkikavereina mökillä ja pojat viihtyivät.

Kirppunen, pikkuiseni täytti vuoden. Juhlat pidettiin Mummolla, koska meidän keittiö ei ole vieläkään valmis...Juhlimassa oli vain muutama lähisukulainen. Poikanen oli kamalan kateellinen Kirppusen lahjoista ja yritti omia ne. Vaikka sai omiakin lahjoja. Kirppunen sai aivan liikaa, vaikka olin pyytänyt tuomaan vain jotain pientä. Käytännöllisiä vaatelahjoja tuli onneksi. meillä miehenpuolen sukulaiset eivät voi käsittää, että myös kierrätyslahjat olisivat ihan ok. Eihän nyt käytettyä voi antaa. Miehen isän vaimolla menee muutenkin aina yli. Se on kai sitä karjalaista luonnetta, mutta en voi jaksaa käsittää, kun mikään ei riitä. Jos pyydän tuomaan pinen lahjan, vaikka paidan, on lahjoja viisi kuitenkin.


Surettaa pikkuisen, minulla ei ole enää vauvaa. Vain kaksi hurmaavaa pikkupoikaa.

Ollaan nähty Poikasen riemuksi monta kaivuria ja käyty ystävällä ihailemassa traktoreita, joihin Poikanen sai mennä istuksimaankin. Mahtavaa siis.

Mattoja ollaan pesty urakalla, pojat etenkin ovat olleet hyvin innoissaan. Minä en niinkään. Iso talo, paljon mattoja, vielä muutama pitäisi käydä pesemässä. Mattolaiturilla hirveä vahtiminen, etteivät pojat mene laidalle.  Koita siinä sitten rennosti pestä. Haaveilin, että js pääsisis joskus vaikka yksin, ottamaan aurinkoa, uimaan ja siinä samalla pesemään mattoja. Ehkä ensikesänä sitten.

Leikattiin pojille kesätukat. Kirppusesta, pikkuisesta tuli ihan ison pojan näköinen, kun hapsottava tukka hävisi. Poikasen tukka on niin paksu, että raukalla on aina pää märkänä hatun alla. pitäis leikata varmaan vielä lyhyemmäksi.

Ollaan nautittu helteestä. ja oltu nauttimattakin. Leikitty ulkona ja rannalla. Kaiken aikaa.Lutrattu vedellä ja hiekalla. Syöty pakastemarjoja ja leikitty eväsretkeä.

Poikanen sai uuden kulkupelin. Ja on todella onnellinen siitä. Kirppunen kantelee omaa pyöräilykypäräänsä aina päähän laitettavaksi. haluaisi kanssa ajaa.

Miehen kanssa vietettiin 10-vuotispäivää. Käytiin juhlistamassa sitä uusien "sormusten" merkeissä. Otettiin tatuoinnit sormusten tilalle. Ollut pitkään puhetta siitä, kun molemmilla on vaikea pitää sormusta töissä. Nyt ei tarvitse siitä huolia. Vietettiin muutenkin muutama tunti laatuaikaa käyden syömässä. Pojat olivat mummolla sen aikaa. Pojilla oli ollut hauskaa, Mummo oli ihan väsynyt.
Poikasta jaksoi tatuointi ihmetyttää monta päivää.

Kirppunen on pieni elohopea, ei hetkeäkään paikoillaan, tutkii koko ajan kaikkea ja menee kaikkialle.
Puhua höpöttää omaa kieltään ja on yleensä mahdottoman iloinen.
Poikanen on vakavampi, mutta rohkaistunut tänä kesänä huomattavasti. Uskaltaa jo välillä puhua, jopa viereillekkin ihmisille. Esittää ja pelleilee. Silti meiluiten leikkii omia leikkejään, vaikka muitakin lapsia on paikalla.

Ihana kesä, kunpa se ei loppusi ikinä.

Juhannusta kaikille

...toivottavasti yhtä kaunista ja aurinkoista kun täällä on viimepäivät olleet.

Nyt on kiva lähteä mökille juhannusta viettämään, aurinko paistaa, keittiöremontti edistyy ja Kirppusen ensimmäiset syntymäpäivät ovat juhannuksen jälkeen.

Kun on kesä, aika karkaa johonkin.
Huomaan päivien kuluvan nopeammin kuin ehdin mukaan.
Vaikka sataa vettä, aika kuluu silti nopeaan.

Mies viettää kesälomaa ja koitetaan tarjota lapsille vaihtelua. Ollaan käyty katsomassa eläimiä ja Hevisauruksia.
Mies on leikkinyt paljon lapsten kanssa. Se vaan kun ei tunnu tajuavan, että sillä on kesäloma, mutta milloin minulla on?

Kirppunen on ollut hirvittävän pahantuulinen päiväkausia. Huutaa äänensä käheäksi ja itsensä oksennuksen partaalle.
Kävelee jo huimaa vauhtia, kynnyksetkin selvittää hienosti. Touhuaa vallan mahdottomasti.
Tällä viikolla vien Kirppusen minikesämuskariin.
Poikaselle ei kerrota sitä, koska se haluaisi kanssa (Poikanen on käynyt koko talvikauden muskarissa, nyt on pikkuveljen vuoro....)

Keittiössä on jo puoli lattiaa. Odottelen taas remonttimiehiä tulevaksi, olisi asiaa.
Tapetin tilasin, sen ihanimman josta olen haaveillut.

Ollaan saatu koko kylälle viihdettä, ja etenkin lapsille remontin myötä, hajonneiden vesirunkolinjan osien kautta tuli kaivuri ja autoja miehineen kadun täydeltä. Poikanen oli kaivurista haltioissaan. Minä en niinkään vedettömyydestä, tuskin naapuritkaan.
Kaikki mikä voi mennä vaikeimman kautta tässä remontissa, menee varmasti.

Ehkä se kuitenkin valmistuu vielä tänä kesänä.

Ihana arvonta

(...mutta älkää te osallistuko, niin minulle jää enemmän voitonmahdollisuuksia...)

RuttuNuttu täällä

Se on sitten kesä

Kalenterin mukaan, ja ilmakin tuntuu tajunneen sen.

On ollut niin kiirettä, ettei ole tännekkään paljon ehtinyt pistää ajatuksia. Niitä on kyllä pää täynnä.

Viimeviikko oli tuskaisa, mies oli koko viikon työreissussa. kaikki arvostus yksinhuoltajille, mutta näköjään sitä pärjää, kun tarvitsee pärjätä. Kaiken keittiöremontin keskellä. Ja käsintiskauksen ja puutteellisten kokkausmahdollisuuksieni kanssa.
Mutta siitä selvittiin ja kohta on miehelläkin kesäloma. Eli myös minulla on jotain omaa aikaa.
Vaikka varastin sitä jo sunnuntaina, kun kävin yksin kauppoja ja kirppareita kiertelemässä naapurikaupungissa. Oli varsin mukavaa. Ompelinkin vähän.

 
Männyt levittävät siitepölyä ja kaikki paikat on keltaisenaan.
Itikoita ja mäkäräisiä on pihalla niin paljon, ettei sekaan meinaa mahtua.
Kirppunen raasu on ihan tikattu paukamille, Poikaselle paukamia ei tule, ei ole koskaan tullut, Kirppuselle ja minulle senkin edestä.
Kukat kukkivat.

Tänään käveltiin lähikatuja ja en voinut kuin olla onnellinen. En haluaisi asua missään muualla, tämä on juuri se maailma mihin haluan jäädä. Vanhat puutalot, omenapuut kukkivat. Naapuri ohimennessämme tarjosi Poikaselle polkupyörän. Ihan ilmaisiksi. Se kyllä on vaaleanunainen, mutta ilostuin kovin. Poikanen ilmoitti ettei halua sitä. Eipä se halua mitään nykyään, kaikki on EI. isosti ja kovasti.
Tämä miljöö on kuin Astrid Lindgrenin kirjoista. Taloineen, lapsineen.

Kirppunen pikkuinen kävelee. Kiire kun on niin mennään kontaten, mutta kävely, se vasta on sitten kivaa. Ja itse mukista juominen on toisikis hauskinta. Kaikkein hauskinta on kaataa koko mukillinen vettä pöydälle. Tai lattialle ja läpsytellä siinä.

Keittiö ei näytä edistyvän mihinkään, edelleenkään, vaikka jatkuvasti nuo siellä jotain tekevät. Minulta kysellään ihan ihme asioita ja ollaan närkästyneitä, kun en osaa kertoa vastauksia. Siksihän minä palkkasin firman tekemään tuon, että voin vain sanoa mitä haluan, ja he hoitavat pohtimisen. En malttaisi odottaa, että saan keittiöni takaisin.
Rasittavaa on myös se. että remottimiehet puhuttelevat edelleen, rouvaksi tai emännäksi, ovat kuitenkin kuukauden tuossa pyörineet, joten saisi sitä nimeäkin käyttää. Ainoastaan yksi poruksata kutsuu minua etunimeltä.

Itse olen ruovitteluineen hieman hukassa, itseni kanssa. Olen ollut nyt niin monta vuotta vain äiti, että haluaisin taas olla myös minä. En vain ole varma, kuka se on. Mistä saan sen kaivettua esiin.
Vaaka näytti vihdoin alle 60 kg ja kaivoin omat vanhat vaatteeni esiin. Katsoine peilistä tuttua mutta niin vierasta ihmistä.
Ehkä tämä on joku lähentyvä ikäkriisi.

Ehkä se on se vanha levottomuus, joka nostaa päätään, kun ilmat lämpenevät. Ajatukset kiskovat muualle, Kirppunen roikkuu sylissä ja Poikanen lahkeessa. Molemmat ovat niin kiinni, että välillä jopa ahdistaa, vaikka poikia kamalasti rakastankin. Mutta kun se on vain ja ainoastaan äiti, joka kelpaa.

Matkustelemisestakin haaveilen. Näin ensinä kesällä vain Suomen matkailusta, jouluksi haaveilen meitä Thaimaahan tai sinne suuntaan.
Miehellä oli melkein tilaisuus lähteä vähäksi aikaa Kiinaan. Olisi ollut mahtavaa. Harmi, ettei se onnitunutkaan nyt.Melkein kerkisin jo innostua ajatuksesta.

Värivirhe?