Harmaa päivä

Käytiin mökillä. Päivä oli harmaa mutta siitä huolimatta oli ihan mukavaa.
Paitsi Kirppusella, joka kirkui lähes koko mökkireissun ajan.
Ehkä miehellä ei myöskään ollut niin mukavaa, Kirppusta kantaessaan. (Kaikki paha mitä miehestäni aina jurputan, pitäisi kyllä kuittautua sillä, kuinka hän on tunnista toiseen, ensin Poikasta ja nyt Kirppusta jaksanut, kantanut huutavaa ja itkevää lasta, hermostumatta, valittamatta. Anteeksi pahat sanani. Mitä sitten jos et siivoa. Minä en kestä tunteja itkevää lasta.)

Mutta Pokasella oli kivaa, minustakin oli ihan hasukaa. Tehtiin tuli ja syötiin eväitä. Pojat saivat pillimehua ja pullaakin tajusin ottaa mukaan. Ehdin kierrellä kameran kanssa. Kiivettiin suurelle kivelle Poikasen kanssa, koska sinne pääsi, kun vesi oli niin älyttömän matalalla.

Ihmeteltiin miehen kanssa, että kuinka silloin ennen, ennen lapsia saatiin aika kulumaan kahdestaan?

Lukihäiriöinen täällä päivää
(nyt vasta huomasin edellisen otsikoinnin oikeinkirjoituksen....Eh, en jaksa useinkaan tarkastella kirjoituksiani ja vaikka kuinka niitä tuijottelen, en niitä virheettömiksi saa....)

Ajattelimpa nyt väläyttää muutamia aikaansaannoksiani, kun olen, ihan oikeastai, saanut jotain aikaankin. Ompeluinto vaan katosi nyt johonkin, kun tuo saumuri ei toimi, ei jaksa pelkällä koneella suhrata....
Mutta pyykkikone toimii. Ja maksoi paljon. Korjaus siis. Mutta toimii. Ei enää käsipyykkiä. Kiitos, ei koskaan mielellään. Kaikki kunnioitus muinaisille kanssasisarille, jotka avannoissa vaatteet pesi, ei olisi minusta siihen. Eikä edes helpompaan käsipyykkiin.

Luulen että noissa kuvan laaduissa olisi vähän toivomisen varaa.
Kuvaajassa ja valossa ainakin olisi, kamerasta en voi valittaa. Kuvien käsittelijästä en edes mene mainitsemaan. Mutta joo, tässä on jotain, mitä sattui käsille, muutakin on tullut tehtyä.

Poikaselle sukellusveneet ja Kirppuselle suursuosikki paitaan, eli KRAAA. Meinas vaan mennä vähän turhan alalaitaan...

Pipoja oon tehny paljon ja monia ja kaikenlaisia ja paksusia ja kaikista jämistä ja....Miehen mielestä niitä on liikaa, Poikanen haluaa pitää aina vain yhtä ja samaa. Tässä on vaan muutama, niitä on oikeesti varmaan kymmenkunta...

Kuvia villahousihin, siilipöksyt omplein kirpparilta ostamastani miesten villatakista, sammakko tuli jo aikaisempiin housuihin ja tuo pupu tuli reijän paikaksi ikivanhoihin hahtuviin. Yhdet uudet huopaspöksytkin sain aikaan neuloa, niihin uupuu vielä joku kuva pyllyyn. Kun meillä housuista pitäs kuulema pystyä näkemään, että kumpi on takapuoli (Eh toi sammakko meni kyllä oikeesti etupuolelle, mutta haitanneeko se, nyt se on taus....)

Sitten metristä viidakkoa tuli molemmille vaatteita, toi on niin ihanaa kangasta, melekin tekisi mieli hommata sitä vähän lisää vielä, jos vaikka vielä jotain tarttis tehdä...No ei, kyllähän nuo riittää oikeesti. Ylimmästä piposta puuttuu vuori vielä, siksi näkyy sauma alareunassa.

Epäonnen paita. Tässä on Kirppuselle hihat ja Poikaselle loput. Ei voi tajuta, mitä oon mennyt säätämään tätä tehdessä, että tuli pieni virhe...Tai siis iso. En tiedä, pitäskö sielle vielä tehdä jotain, vai pitää tollasena, hieman pitkänä Kirppusella. Kun poikanen ei sitä halua pitää, kun hihat on liian lyhyet (ei ne edes ole kamalan lyhyet, se on vaan tottunu, että hihat on liian pitkät....Niinkuin minäkin.)

Palasin tänne, kun homasin että jotain puuttui. Ja kirjoitin jo hienot pätkät.
Ja vipsi, kaikki katosi. Ei vittu?

Ei mene hyvin. Ei sitten mikään, ei tänään ei eilen.
Kaikki, pieni tai suuri tekeminen tuntuu menevän katastroofin alkeiksi.
Kaaos kulkee kannoillani.

No niin. Ne kaksi puuttuvaa kuvaa, koitetaan siis uudelleen.


Löytyi kirpparilta ihana naisten aamutakkiasuste, mikälieneekään, velourin tapaista. Siitä tuoraan hihoista Kirppuselle housut ja taskukohdista Poikaselle taskuhousut (taskuttomat eivät kelpaa nykyisin....)
Kangasta jäi vielä reilusti, siitä vielä saa vaikka mitä. Kun vaan tekee. Joku. Joskus.
Väri on jotain ihan muuta kuin kuvassa, mikähän tuohonkin on iskenyt. Taustan maton pitäisi olla musta. Resorit ovat ihan tavallinen oranssi ja limen hillitty vihreä. Joo, ja tuo kangaskin on kauniin vihreä.
Miksikähän viitisn edes laittaa tämän kuva?

Ajattelin sitten että kun tuo aplikoiminen on niin aikaavievää ja välillä hermoja raastavaa, niin teenpä kangasväreillä välillä. 
Just. Ei pidä kuvitella että osaa.
Molemmille pojille Maisapaidat ja Myyräpaidat. Tossa on värit karannut, ja ottaneet vähän itseensä, kun mies kerkisi senkin työntää jo kuivausrumpuun. Ja Poikasen Maisasta tuli parempi, mutta se on pyykissä.
Myyrät eivät ole edes julkaisukelpoisia.

Taidan kuitenkin pitäytyä aplikoinnissa. Kaikessa vittumaisuudessaankin sillä tulee siistimpää jälkeä.


Pitäsköhän lopettaa keuliminen epäonnistumisilla ja mennä vaan nyyhkimään nurkkaan hiljaan itsekseen.
Tai leikkimään piilosta Poikasen kanssa (kolmevuotiaan kanssa piilosen leikkimisessä on sitä jotain....päivän piristystä, jos ei muuta. )

Kekskellä kaikkea

Tämä näyttää taas toimivan jotakuinkin kuin pitäänkin.
Pesukone ei.

Poikanen piirsi kuvan, jossa oli koko perhe. Tärkein asia oli muistaa piirtää isille pippeli. Sitten Poikanen piirsi sen äitillekkin. Kun sanoin, ettei äitillä ole, Poikanen kertoi piirtäneensä sen varmuuden vuoksi. 

Kirppusella alkaa olla suorastaan raivostuttava minä itse kausi. Harmi vaan että taidot eivät riitä tahdon kanssa samaan. 
 

Tutkin vähän mitä rapuista löytyy muovimaton alta.Ei maalia?
Ja kuinka monta kerrosta maalia voikaan yhteen oveen maalata vuosien saatossa.
Eipä silti, nyt on ehkä kuitenkin kaikki rahaa vaativat remontit jäässä ja haaveillaan ihan muusta rahanmenoerästä.

Kävijälaskurissa on kiva luku. Siltikään en tiedä keitä te olette,. jotka täällä pistäydytte?

Ei minulla aikaa ole nyt, pitää käydä tökkäämässä ruoka uuniin ja lähteä töihin loppupäivää viettämään. Jospa ehtisin kuitenkin kirpparin kautta.

Ja apteekista pitää käydä hakemassa uudet lääkkeet.

MITÄ VITTUA?

Tälle blogille on käyny jotain, ja se näyttäs että oon päivittäny sitä, vaikken ole edes käyny täällä.
Just.

Tekniikka rules.

Pesukonekkin hajos tossa just. Mitenhän kestovaipat pestään käsipelillä?

Voihan vittujen vittu. Ei nyt voi muuta sanoa.

Sillisalaattia

Ensin, kiitos hmmm... tunnustuksesta (miksi tuo ei suostu luovuttamaan tota alleviivausta...?) Tykkään blogistasi, ja etenkin kauniista ompelemistasi vaipoista, katellisena niitä aina katselen. (no hyi, kateus on paha. Ihaillen siis niitä katselen.)

Kuva ei tahdo tulla tähän, mutta se ei nyt yllätä. Kaikki tekninen on ollut tässä lähipäivinä minua vastaan. Niinkuin vesiletkut ja muut sellaiset erittäin tekniset laitteet.
Saumuri sitten vuorostaan teki lakon. Ei voi tajuta mikä sillä on sielussa vikana. Pitää pärjätä vaan omnpelukoneella. (Ja olen ihmetellyt kuinka sitä oikeesti pärjäsi ennen ilman saumuria...) 
Mutta siis Kiitos tunnustuksesta ja haluan näin antaa sen kaikille teille joiden blogeja luen, vaikka ette edes ehkä tiedä sitä. Olkaa silti hyvät.

Kolme rakasta asiaa
Perhe (äitini mukaan lukien)
Koti (vaikka välillä vituttaakin tämä talo aika rankasti)
Ruoka (ja sen kyllä minusta huomaa)

Kuvia tulee myöhemmin, niitä rakkaimpia en kuitenkaan tänne tule laittamaan.

*

Mistä pääsenkin seuraavaan kattilaan. Asiaan.
Satuin tuossa törmäämään päivänä eräänä aiheeseen, toisten blogien arvostelu ja ruotiminen ala-arvoisilla keskustelupalstoilla. Joka on mielestäni naurettavaa. Siihen sen enempää puuttumatta ja kenenkään valintoihin tökkimättä olen vieläkin onnelllinen, että päätin julkaista lapsistani vain ei tunnistettavaa materiaalia. Vaikka ne ovatkin maailman suloisimmat pikkupojat ja haluaisin näyttää ne kaikille, en voi olla pelkäämättä missä törmään vielä kuviin. Tai missä itse törmäävät. Joten tyytyväisenä jatkan näin.
Mutta on se kumma silti, miten nimettömänä on helppo arvostella (ja mitähän minä sitten tässä teen). Eiköhän ole jokaisen oma asia, kuinka paljon haluaa itseään tuoda julki maailmalle. Ja kuinka käyttää rahansa.
Mutta näin on hyvä. Muutama minut tuntee ja loppuja teistä lukijoista en edes osaa kuvitella (Niin, kommentteja saa toki jättää, ilahduttavat aina). Toisaalta näin on hyvä, voin avautua ihan rauhassa juuri niin kuin haluan.
Ja se siitä. Ennekuin sanon jotain rumaa.

*

Lunta tuli ja se jo sulikin.
Poikanen oli innoissaan kuin pieni orava kun näki lumen. Kirppunen vihasi lunta ensihetkestä asti, kun ulos mentiin. Kiva. No onhan tässä aikaa totutella. Toivottavasti vaan huutaa jatkossa vähän vähemmän.

Ehkä noin ainoa puoliminuuttinen, kun Kirppunen ei istunut maassa ja karjunut. (Mennepä kuva suttuiseksi, uskokaa, ihan hyvä se vielä äsken oli...)

Poikanen teki mahtavan lumiukon.
Tässä näkyy myös allekirjoittaneen mahtavat kuvankäsittelytaidot, kun en viitsinyt naapuritaloa jättää taustalle ihan kokonaan näkymään. Ja minä olen siis jopa opiskellut kuvankäsittelyä jonkin aikaa...

Ja sitten tuli ihana aurinko ja sulatti lumet. Päätin sitten alkaa hieman haravoida, näin ajoissa. Ei tuota pihaa jaksa kokonaan haravoida, suurimpia riivin vähän kasaan poikien avustuksella. Kirppunen kaatoi koko ajan kottikärryt, kun koitti kiivetä niihin ja Poikanen levitteli innoissaan kasaamani lehtikasat ympäri pihaa.

Jos vaikka ehtisi vielä vähän tuolle pihalle näyttää ruohonleikkuria.
Ei ole ollut liiemmälti aikaa. Ollaan oltu kamalan kiireisiä, viikonloppuinakin mies on ollut töissä ja minä lauantaisin, ollaan vaan lennosta nähty ovella, kun on vaihdettu vuoroja töistä tullen ja mennen. Mutta pojat ovat saaneet olla kotona, mikä on tärkeintä.
Vieläkin tuntuu pahalle olla "koko"päivä ilman poikia, kuin pala niitten elämää jäisi minultä väliin. Vaikka menen töihin vasta puolen päivän aikaan ja tulen illalla, tuntuu kuin olisi ikuisuus ilman lapsia. Eikä edes koko päivä.
Johtuuko sitten tuosta tai muusta Kirppunen on ihan äitin poika, joka riippuu minussa koko ajan. Ja puree halutessaan huomiota. Tai silloin kun Poikanen on sylissäni tai saa huomiota. Ei kiva. Huutaa kuin palosireeni, jos erehdyn menemään vessaan, ottamatta Kirppusta mukaan. Tunkee koko ajan syliin.

*

Meillä jäi tätä ihanaa tapettia yli 2 täyttä rullaa ja yksi, josta leikkö ainakin yski pituus irtoaa. Olis myynnissä,. tarttisko kukaan (Tapettitaosta ostettua). Kun en halunnutkaan ihan kaikille seinille mihin aiemmin olin ajatellut ja nyt en keksi mitä tolla lopulla tekisin...Että jos kiinnostaa??

*

Jotain muutakin oli, mutta eipä kai sitten. Ai, joo. Tänään pääsen semihienoille illallisille, luksusta. Ja etenkin siis se että pääsee syömään hyvää ruokaa rauhassa. Ei häiriötekijöitä (mitä nyt salillinen mummoja...)
Ruoka, suurin nautinto pienessä elämässä.

Voisin kirjoittaa varmaan viikon ruoka-aiheesta ja kierosta ruokasuhteestani, mutta odotelkoon. Sattuipa kuitenkin tälläinen mielenkiintoinen artikkeli kemikaalicoctailin kommenteista osumaan silmään. Kannattaa lukea, jos ei kaupassa käynti ole vielä vaikeaa (Niinkuin eräille meistä on, tuoteselostusten lukeminen kaikesta vie yllättävän kauna...) Eli siis tämä.


PS. Eikä kannata välittää noista omituisita huomautuksista, hyvinhän tuo bloggeri toimii ilmeisesti niikuin on tarkotuskin, tässä kirjoittaessa vaan näytti muutamat asiat kummalle, mutten jaksa suorittaa enää editointia...Horisenhan muutenkin mitä sattuu.

Puhi arpoo

...Täällä, ihania.

...pipon ja kaulahuivin, ei siis Puhia :D

Kirjat elämässäni

Rakastan kirjoja. Ennen lapsia luin aina, kaikkialla, menossa oli aina muutama erityyppinen kirja, noin niinkuin sen mukaan mikä fiilis oli.
Arvatenkaan en lue enää paljoa. En ehdi, illalla en jaksa enää keskittyä.

Nyt käytän intohimoni lasten kirjojen kanssa. Meillä luetaan lapsille paljon, ja lasten kirjoja on paljon. Osa on minun vanhoja, myös jopa äitini vanhoja ja kirppareilla katson aina ensin lasten kirjat ennen mitään muuta.


Olen nähnyt monissa blogeissa hauskan kirjahyllystä vastaukset tyyppisen ja nappasin sen myös itselleni, näin ajankuluksi kun en nyt muuta jaksa tehdä. Pojat nukkuvat leikittyään kylässä koko aamupäivän, joten voisi kai sitä kahvihteken käyttää huonomminkin.
Täydyn nyt tyytyä vain tämän huoneen kirjahyllyjen kirjoihin, tästä tulisi mahtava varmaan lastenkijojen kautta vastailtuna.
Tämän nappasin vialta, mutta olen monessa muussakin blogissa törmännyt tähän.



Oletko mies vai nainen?
Kanteletar

Kuvaile itseäsi?
Lapsi muiden joukossa

Kuinka voit?
Good Omens

Asuinpaikkasi?
Pieni suklaapuoti

Mihin haluaisit matkustaa?
Ocean city

Paras ystäväsi?
Katarina

Lempivärisi?
Punainen viiva

Millainen sää nyt on?
Taikatalvi

Paras vuorokauden aika?
Ennen päivänlaskua ei voi

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Kuutamolla

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Keskeneräisten tarujen kirja

Päivän mietelause?
Humalan henki

Millainen on parisuhteesi?
Parasta miehelle

Mitä pelkäät?
Kuriton mies nurin

Minkä neuvon antaisit?
Sinun lapsesi eivät ole sinun

Miten tahtoisit kuolla?
käsky.

Mottosi?
Tähtiotsa



PS. Täällä sataa räntää, eikä nuo pojat nukkuneetkaan...