perjantai 9. heinäkuuta 2010

Voi aika, pysähdy hetkeksi


Kesä menee kohisten ohi, en edes tänne ehdi.
Keskikesän juhlat vietettiin mökillä itikoiden ruokana. Serkkuja oli leikkikavereina mökillä ja pojat viihtyivät.



Kirppunen, pikkuiseni täytti vuoden. Juhlat pidettiin Mummolla, koska meidän keittiö ei ole vieläkään valmis...Juhlimassa oli vain muutama lähisukulainen. Poikanen oli kamalan kateellinen Kirppusen lahjoista ja yritti omia ne. Vaikka sai omiakin lahjoja. Kirppunen sai aivan liikaa, vaikka olin pyytänyt tuomaan vain jotain pientä. Käytännöllisiä vaatelahjoja tuli onneksi. meillä miehenpuolen sukulaiset eivät voi käsittää, että myös kierrätyslahjat olisivat ihan ok. Eihän nyt käytettyä voi antaa. Miehen isän vaimolla menee muutenkin aina yli. Se on kai sitä karjalaista luonnetta, mutta en voi jaksaa käsittää, kun mikään ei riitä. Jos pyydän tuomaan pinen lahjan, vaikka paidan, on lahjoja viisi kuitenkin.


Surettaa pikkuisen, minulla ei ole enää vauvaa. Vain kaksi hurmaavaa pikkupoikaa.



Ollaan nähty Poikasen riemuksi monta kaivuria ja käyty ystävällä ihailemassa traktoreita, joihin Poikanen sai mennä istuksimaankin. Mahtavaa siis.





Mattoja ollaan pesty urakalla, pojat etenkin ovat olleet hyvin innoissaan. Minä en niinkään. Iso talo, paljon mattoja, vielä muutama pitäisi käydä pesemässä. Mattolaiturilla hirveä vahtiminen, etteivät pojat mene laidalle.  Koita siinä sitten rennosti pestä. Haaveilin, että js pääsisis joskus vaikka yksin, ottamaan aurinkoa, uimaan ja siinä samalla pesemään mattoja. Ehkä ensikesänä sitten.




Leikattiin pojille kesätukat. Kirppusesta, pikkuisesta tuli ihan ison pojan näköinen, kun hapsottava tukka hävisi. Poikasen tukka on niin paksu, että raukalla on aina pää märkänä hatun alla. pitäis leikata varmaan vielä lyhyemmäksi.





Ollaan nautittu helteestä. ja oltu nauttimattakin. Leikitty ulkona ja rannalla. Kaiken aikaa.Lutrattu vedellä ja hiekalla. Syöty pakastemarjoja ja leikitty eväsretkeä.

Poikanen sai uuden kulkupelin. Ja on todella onnellinen siitä. Kirppunen kantelee omaa pyöräilykypäräänsä aina päähän laitettavaksi. haluaisi kanssa ajaa.



Miehen kanssa vietettiin 10-vuotispäivää. Käytiin juhlistamassa sitä uusien "sormusten" merkeissä. Otettiin tatuoinnit sormusten tilalle. Ollut pitkään puhetta siitä, kun molemmilla on vaikea pitää sormusta töissä. Nyt ei tarvitse siitä huolia. Vietettiin muutenkin muutama tunti laatuaikaa käyden syömässä. Pojat olivat mummolla sen aikaa. Pojilla oli ollut hauskaa, Mummo oli ihan väsynyt.
Poikasta jaksoi tatuointi ihmetyttää monta päivää.

Kirppunen on pieni elohopea, ei hetkeäkään paikoillaan, tutkii koko ajan kaikkea ja menee kaikkialle.
Puhua höpöttää omaa kieltään ja on yleensä mahdottoman iloinen.
Poikanen on vakavampi, mutta rohkaistunut tänä kesänä huomattavasti. Uskaltaa jo välillä puhua, jopa viereillekkin ihmisille. Esittää ja pelleilee. Silti meiluiten leikkii omia leikkejään, vaikka muitakin lapsia on paikalla.

Ihana kesä, kunpa se ei loppusi ikinä.

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja kuulumisia! Söpöt tukat pojilla. Olen myös miettinyt, että pitäisi jo varmaan pojan tukkaa leikata. Ainakin nuo niskavillat ;)

    VastaaPoista
  2. Meillä tuppasi tuo Kirppusen tukka olemaan niin täynnä ruokaa, että helpommalla päästään kun on lyhyempi. Puhumattakaan hiekasta...
    Poikanen aikoinaan kiskoi itseään samoissa ijissä hiuksista niin kovasti, että oli pakko lyhentää tukka siksi.

    VastaaPoista

Ihania