Nuoskaa lunta

Vihdoin, voi vihdoin, ei enää pakkasta. No nyt on sitten märkää.
Poikanen halusi ehdottomasti lumiukon. Siitä tuli aika komea.Poikasesta se oli hassu.

Vasta muutama päivä siten Kirppunen oppi kunnolla konttaamaan. Nyt vain vilahdus käy, ja Kirppunen on jo hiippaillut muualle. Kun selän käännän, se on avannut laatikon. Tai räveltää dvd-soitinta. Tai nuoleskelee kenkää. Tai on pujahtanut keittiön pöydän alle mutustelemaan muruja (kyllä, meilä on muruja pöydän alla, imuri ei ole paras ystävämme.)

Mutta tänään. Kirppunen istui muitta mutkitta jaloillaan ja kurkotteli. Koitti jo sohvallekin kurkottaa. Voi sentään. Ei olisi kiirettä, en ole vielä edes sopeutunut liikkuvaan Kirppuseen.

Mihin minun pieni vauvani on kadonnut?

Pitkästä aikaa leivoin. Ei olisi pitänyt, nyt on sormet niin kipeät, ettei meinaa kirjoittamaan psytyä. (On niissä muutakin vikaa, ei pelkkä taikinan vaivaaminen niitä ihan näin kipeäksi saa.)
Ennen lapsia leivoin aina. Etenkin leipää ja sämpylää, meillä harvoin ostettiin leipää kotiin. Pitäisi ostaa taikinakone, niin tulisi taas leivottua kun ei minusta ole taikinan tekijäksi käsin enää. Edes litrasta en saa kunnolla alustettua.

Tuli muuten hyviä sämpylöitä. Bertie Bottin joka maun sämpylöitä. Kaikki pussinpohjat, porkkanan jämät ja muu käteen sattunut (sämpylään sopiva) päätyi taikinaan.

Lopuksi mieleni tekisi vielä hieman narista miesten ja naisten välisistä käsittämättömistä eroista, mutten taida viitisä. Se on vaan välillä niin kumma, ettei mies voi tehdä kuin jotain tarkoin valittua, kun nainen tekee samaan aikaan kolminkertaisesti asioita. Ja ettei sitä voi tajuta, kun sitten vaan valitetaan aina. Hmph.

Rakastan Kirppusen pieniä varpaita.
Se taitaa itsekkin tykätä niistä kovasti.

Kirppunen on ollut hirmuisen kärttyinen monta päivää. En yhtään tiedä mikä sillä on vikana. Tissiäkin hyljeksii, tunnen oloni todella onnettomaksi. Mitään en osaa auttaa.
Kiinteät eivät mene alas, yökkiminen ja oksentaminen alkaa olla sitä luokkaa, että kohta on lähdettävä lääkäriin, ennenkuin neuvolalääkärin aika on.


Tällä viikolla ollaan oltu kiireisä ja aikaansaavia.

Jätettiin Kirppuselle passihakemus, noin niinkuin varmuudeksi. Hieman tässä haaveilen lomamatkasta.

Käytiin loppujen lopuksi omyös hakemassa se sikainfluenssapiikki. Käsi on todella kipeä. Poikanen ei tunnu olleen millänsäkään, Kirppunen on äreä, syystä siitä tai muusta.

Poikasella oli kontrollilääkärikäynti nyt uudella lääkärillä. Päädyimme yhdessä siihen että vatsan tähystys tehdään. Myös allergiaverikokeet otettiin. Noin niinkuin varmuudeksi, kun iho on oireillut koko talven. Poikanen loukkaantui hyvin syvästä tätille joka otti verikokeen. Ja huusi niin, ettei kellekkään jäänyt epäselväksi mielipide. Onneksi unohtui myös nopeasti ja tarrankin sai.
Reippaan suoriutumisen kunniaksi Poikanen sai valita jonkun uuden legolelun itselleen. Valitsi roska-auton. Ja sen hienompaa lelua ei viimepäivinä ole ollutkaan. Aamulla ensimmäisenä ilmoittaa menevänsä alakertaan leikkimään uudella oranssilla roska-autolla.

Kahdesti olen käynyt kirpputorilla, enkä ole löytänyt mitään. Ollut siis huono viikko.
Lindeksillä tosin kävin rahojani sinne jättämässä, ostamassa ihania omppupaitoja molemmille pojille ja Kirppuselle fleecehaalarin.

Kävin tänään äitini kanssa mökillä pudottelemassa lumia katoilta. Olokin on sen mukainen. Sinne ei suinkaan pääse autolla perille, ensin piti hiihtää, sitten rämpiä pitkin pihaa, pudotella mökin ja saunan katolta lunta, jota oli paljon ja lopuksi suoriutua takaisin autolle. Tietää tehneensä jotain.

Tunnelmia mökiltä lumen keskeltä, kännykän kameralla, kun omaa kameraa ei ole vieläkään tullut takaisin. Eivät siis kestä lähempää tarkastelua.

Vattu sentään

Vittu tuota lunta. Piti vaan saada vähän tänne kiroilla. Jos sitä vielä perkele tulee enemmän niin...AARGH.

Ei muuta. Piti vain saada kiroilla vaikka näin kirjallisesti, kun ei voi ääneen kirota. Tein juuri kaksi tuntia lumitöitä, ja piha näyttää edelleen siltä että olisi kolalle työtä.

Vittu.

Tällanen arvonta

....löytyy täältä.

Ei sen sitten muuta.

töpöti-töp

Töp. Töp-töp. Töp-töp.

Kirppunen konttailee ympäriinsä. En malttaisi muuta tehdä kuin katsella, se on niin ihanan näköistä. Pientä töpsyttelyä vielä, käden hillitöntä nostelua ja nenälleen tuiskahduksia. Kamalaa möykkää kun ei onnistu ilmeisesti toivotulla tavalla...Ja ihastunutta hihkumista kun pääsee tavaran luokse, jota on himoinnut. Minä onnistuin, katsokaa kaikki, ihanaa.
Hyvin pääsee kaikkialle jo. (Voi minua.)


Käytiin tänään HopLopissa. Poikasella oli serkku kaverina auttamassa ja vahtimassa (Serkku on jo Eskarilainen). Viihtyivät vallan mainiosti.
Kirppunenkin pääsi pallomereen. Viihtyi myös vallan mainiosti.
Sinne pitää selvästi lähteä uudelleen, vaikka mielestäni olikin melko hintava paikka. Mutta eihän lapsen iloa voi rahassa mitata...Poikanen on sitäpaitsi mielestäni hieman (kuinka sen nyt kauniisti muotoilisin...) kömpelö ja ylivarovainen, tuollaiset paikat tekevät ihmeitä.

Äiti sai käydä siinä sivussa muutamassa vaatekaupassa kahmaisemassa muutaman vaatteen mukaan. Kirppuselle takki kevääksi. Ja molemmille merinovillaiset kaulurit (5€). Poikaselle Barbapapa paita.

Kirppunen kasvaa niin kovaa, ettei perässä kestä. Käytiin eilen ylimääräisessä neuvolassa, kun olen ollut huolissani noista syömisongelmista. No ei ainakaan kasvuun vaikuta 76 cm ja 9600g ja ikää ei ole edes 8kk vielä. Poikaselta on ensimmäisen vuoden mm. kengät ja välikausipuku tallessa, mutta saattaapi olla, että saa ne suoraan laittaa myyntiin. Ohi on jo Kirppunen kasvanut niistä.
Muttei neuvoja paljon sadellut, lääkäri saa katsoa nielun ja sen ettei siellä ole mitään fyysistä estettä. Mutta sekin vasta parin viikon päästä. Sitä odotellessa...

Hyvästi rauha ja istuminen

Kirppunen otti eilen ensimmäiset konttaus"askeleet". Nyt sitä sitten mennään. Konttaus on vielä vähän haparaa, paremmin pääsee eteenpäin puolittaisen ryömimisen ja konttausasennosta masulleen heittäytymisen  välimuodolla, mutta etenemisvauhti osaa yllättää. En muistanutkaan että vauvat jotka eivät varsinaisesti konttaa, menevät noin kovaa. Entäs sitten kun konttauskin on jo hallussa...

Kirppusella on kiire koko ajan. Jos nyt vaikka vähän viihtyisikin paremmin kun pääsee veljen perään halutessaan. Tosin seuraava harmistus tulee olemaan nuo kynnykset, niiden ylittämisessä oli ainakin Poiksella aikoinaan opettelemista.
Selällään sätkii ja potkii minkä ehtii, koittaa kai niinkin liikkua. Ja sukat Kirppunen kiskoo jaloista pois aina, kun vain saa otteen. Myös Poikasen sukkia kiskoo usein. Pomppimista Kirppunen rakastaa. Pitäisiköhän sille hommata hyppykiikku....?

Ja yölläkin kontataan, nukuta ei, ei tietenkään.

Ulkona on yök-kylmä ja tuuli. Ei taaskaan pääse ulos.
Mitattiin eilen keittiön lattian lämpötila. Oli vain 10 astetta. Ei siis ihme, että valitan kylmää. Ja kuljen kaksissa vilasukissa. Kirppunenkin makoili aina vilttikasan ja lampaantaljan päällä. Nyt se vaan ei kestä enää niillä...

Eilen sain minäkin järkevän idean päähäni. Kirppunen ei nuku sisällä ja ulkona on liian kylmä. Laitettiin vaunuihin sisällä tumput ja kypärämyssy ja eteiseen makupussissa vaunuissa, ja kumma, sehän nukkui. Kokonaiset kaksi tuntia. Ja tänään uudestaan. Olin kuullut vauvoista jotka luulevat olevansa ulkona pipo päässä sisällä vaunuissa ollessaan, mutta koska tämä ei hämännyt Poikasta aikoinaan, en tajunnut aikaisemmin koittaa Kirppuselle. Mutta nyt siis sisänukkuminenkin onnistuu tarpeen vaatiessa. Ainakin vähän paremmin.

Tulisi jo silti se kevät.

Voi räkä

Räkää riittää taas tässä perheessä, allekirjoittaneella etenkin. Miksi pitää aina olla kipeä, olisi kiva kyläilläkin joskus jossain...
Pää ei toimi sitten yhtään. Annoin eilen Kirppuselle Poikasen näkkileivän, ehti sitä jo imeskelemään (onneksi ei ollut kuin voita päällä...), laitoin Kirppusen puurohiutaleiden sijaan kahvipuruja sen puurolautaselle. Olen muutenin koomaillut minkä kerkiän, etenkin tietokoneen kanssa. Tää tarttis nyt lomaa.

Tämän postauksen aihe piti olla kuvat noista tehdyistä jutuista, mutten tiedä viittinkö edes laittaa niitä, kun on tuo kamala vanha kamera, sillä ei saa millään kunnon kkuvia (vaikka ennen ne oli niin hienoja, niin sitä tasovaatimukset vaan nousee...) Ainoastaan kirkkaalla ilmalla sillä saa jotain aikaan. No jos laitan ihan pienet kuvat, niin huono kuvanlaatu jää huomaamatta, kun pitää tihrustaa, että mitä siinä kuvassa oikein on...

Tein pienelle ystävän poijalle unirätin, tuossa pesun jäljiltä, täytyy varmaan vähän vielä silittää ennen antamista. Samaiselle pikkupojalle odottelee tuolla yksi pul-vaippa imuineen, josta ei nyt ole kuvaa, sekä muutamat bambuiset tumput.

Kirppuselle ihanaiset pöllöhaalarit, lahkeisiin pitäisi vielä laitta kuminauhat, mutta menee ne melkein jo noinkin, vaikk olin tekevinäni suuret. Seuraavat haalarit tehtävä siis vielä suuremmat...

 

Vaippoja, pääasiassa Kirppusen käyttöön, tosin Poikanen valitis mielestään hienoimmat ja ilmoitti niiden olevan hänelle. Vasemmalla sisätäyttövaippoja ja oikealla pul-taskuja.

  

Tässä vielä lopuksi Poikien huoneen uudet hyllyt. Saatiin tuossa ne seinälle, äitillä oli muita suunnitelmia niiden täyttämiseksi, mutta Poikasella oli erilainen näkymys;  laitetaan oravat hyllylle , no nyt niitä ei saa ottaa sieltä pois. Olin ajatellut sinne tavaroita, joita Poiksen ei tarvitse itse käsitellä, kuten saksia jne. Siksi hylyt laitettiin noin korkealle...No kunhan oravat muuttavat...