keskiviikko 17. helmikuuta 2010

kamera

Kyllä digikamera on sitten ihana.

Vaikka rakastankin mustavalkokuvia ja filmiä, pimiön yököttävää hajua ja haparointia.

Mutta kun niitä kuvia voi ottaa ihan noin vaan. Ja sitten huomata koneelle ladatessa, että ottikin sata, vaikka luuli, että otti vain muutaman. Jännittyneenä käydä selaamaan niitä, löytyykö sieltä täydellisiä kuvia. Usein löytyy, jos ei muuten niin täydellisiä ilmeitä.

Lapsiahan minä kuvaan. Lähes ja usien ja joskus harvoin muuta.

Olen jopa ommellutkin hetken. Sitten hartioita alkoi särkeä liikaa. Ja sormia, kun nepitin vaippaa. Päätin, että keskeneräiset on saatava valmiiksi, kun on taas muutama kangas tulossa. Kuvaan kunhan saan äitiltä kameran lainaan, oma lähti säätöön, tai jonneen...

Mutta tämmöisen tein Poikaselle. Kirpparilta ostettu Marimekko, 2€, kutistunut napapaidaksi. Poikanen sis siitä hienon paidan. Käytin nappilistan ja kaulukset niihin kummemmin kajoamatta. Oikea pikaompelu.



Lopuksi Kirppusen tyylinäyte: Näin minä opettelen konttausasentoa. Ja karhukävelyä. Ja joogaa.

1 kommentti:

Ihania