Tänä aamuna oli mahtava ravenloft-sumu, hyvä jos nenänsä näki paikoitellen. Kun alkoi kirkastua, maisema oli mahtava ja kamera oli kotona (jossa emme siis olleet itse). Poikasta ihmetytti kovin tuo sankka sumu. Se oli varsin mielenkiintoista. Ensin Poikanen tosin epäili että ulkona on paljon pilviä.
Posti toi minulle taas tänään ihania asioita. (Kuva on sitävastoin kamala, mutta ihanat asiat siitä silti erottuvat....)
Myönnän olevani materialisti enemmän kuin olisi hyväksi. Pyrin tosin hankkimaan vain käytettyä tai tarpeellista. Se on sitten suhteellista kuinka se käytännössä onnistuu. Itselleni harvoin mitään tulee hankittua, samat kuluneet vaatteet ties monettako vuotta. Lapsille ja kotiin löytyy aina kaikkea ihanaa. Onneksi myös kirppareilta.
Vein Poikasen tänään iltapäiväksi mummon iloksi. Oli ystävällisesti nukkunut pitkät päiväunet, joka on kotona ollut viimeaikoina melkoisesti hakusessa. Kirppunenkin otti muutaman tunnin torkut ja sain vihdoinkin aloitettua ompelemaan Kirppuselle haalareita. Unen puute tosin aiheutti pipeniä ongelmia toteutuksessa. Ompelin heti kärkeen lahkeet yhteen. Oli hyvä veto ja ratkojaa ei löytynyt mistään. Olen hyvä aloittamaan, huonompi saamaan loppuun. Melkein loppuun saakka tosin pääsin.
Minussa on muitakin loistopiirteitä, tänään ommellessa taas yksi niistä tuli ilmi. Ystävällinen voisi kutsua sitä hyväksi itsetunnoksi, vähemmän ystävällinen kutsuisi sitä suuruudenhulluudeksi...Kysehän on yksinkertaisesti siitä, että kuvittelen aina osaavani asioita, joita en todellisuudessa ole edes koskaan kokeillut. Nytkin koskaan tuollaista ompelematta, ilman kaavaa ja ohjetta oletin automaattisesti että hyvä tulee. Kärsivällisyys ei ole hyveeni, inhoan nuppineuloja ja olen aivan liian pikkutarkka ommellessa. Onneksi Poikanen oli mummolla, sain kiroilla rauhassa.
Ohjeet ovat amatööreille.
Ihania nauhoja! t. toinen suuruudenhullu ilman kaavoja ompeleva :)
VastaaPoista