tiistai 6. lokakuuta 2009

sataa sataa ropisee...

No ropisee, kaatamalla vettä on tullut moneen otteeseen ja tuulee kovasti. Hyvin syksyn tuntuista. Poikanen ihmettelee tuulen huminaa, kova ääni kuuluu. Ja pimeää tuntuu olevan jo jatkuvasti.

Männäpäiviin on mahtunut hautajaisjärjestelyjä, kirpparikamojen hinnoittelua ja epäuskoa takkaproijektiin, josta ei tunnu tulevan mitään. Tänään tuli kuutio JOTAIN savupiipusta vessaan, kun hormia eilen koitettiin saada vetämään. En jaksa enää edes ajatella.

Kirppuselle sain kaikista vastoinkäymisistä huolimatta valmiiksi samettihaalarit hautajaisiin. Mutta miksi on ompelukone, jossa on automaattinen napinreijäntekotoiminto, kun ei se toimi. Eikä mikään käyttöohje kerro kuinka sen voisi tehdä "vanhanaikaisesti".

Poikanen on välilä aivan hurmaava ja halii ja pussailee ja laulelee ja näyttää onnelliselta. Ja samassa palaa hermo ja kaikki menee päin seiniä, tavarat lentävät ja kiukku on mahdoton. Mahtaa olla todella vaikeaa olla kaksivuotias.

Sen sijaan Kirppusen olo näyttää hyvin mukavalle, hymyjä riittää aina vaan. Unta tosin vähän vähemmän.

Kysyin äsken Poikaselta että oletko äitin poika. Poikanen ; EN. Minä; mistäs äiti sitten pojan saa? Poikanen; kaupasta, äiti menee autolla kauppaan ja antaa tätille rahaa.

Hyvä tietää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihania