Tänään on hyvä päivä....

No en nyt tiedä onko paljon muita parempi, mutta tänään oli äitin luksuspäivä. Ensin mummo tuli nukuttamaan Poikasta ja pääsin Kirppusen kanssa vähän kaupoille, ja se nukkui melko hyvin koko kauppareissun ajan. Lindexiltä löyti aivan ihastuttava pikkulohikäärmeen (tai dinon...) haalari Kirppuselle, otin vähän kasvuvaralla, kun sieluni silmin jo näin Kirppusen konttaavan tuossa haalarissa. Harmitti ettei ollut tarpeeksi suuria kokoja Poikaselle.
Poikanen sai H&M:ltä itselleen yömekon. En käsitä miksi ko kaupan lastenvaatteissa Barbababa on vain tyttöjen vaatteissa. Poikanen on pitkään pyydellyt mekkoa, joten ostin sitten tuollaisen tyttöjen yökkaripaitulin, ja se olikin aivan mahtava.

Kävin kotona pyörähtämassä ja jättämässä Kirppusen isänsä ja Poikasen seuraan ja kävin ostamassa Makuunista suuren karkkipussin. Niitä sitten onnllisena mutustelin kierrellessäni kirpparilla. Oli muuten ihana syödä karkkia, kun ei tarvinnut sitä salaa syödä. Meillä ei Poikanen ole saanut vielä karkkia, joten sitä ei voi kotona syödä päivällä. Mikä on tietysti vain ihan hyvä. Vaikkei aina tunnu ihan sille. (Poikanen tietää karkkihyllyllä kaupassa, että ne ovat herkkuja äitille. Hmm... toisaaltaan hellyyttävää, mutta ehkä tämä kertoo että voisi niitä äiti vähemmänkin syödä.)
Kirpparilta ei muuta tarttunut mukaan kuin yksi loistolöytö. Poikanen sai hiekkalaatikolle kauhakoneen. Eli sellaisen perinteisen Plaston keltaisen muovisen päällä istuttavan kaivurin. Eikä ollut edes hinnalla pilattu, kaupoista koitin keväällä etsiä sellaista kuitenkaan löytämättä.
Poikanen oli niin onnellinen. Ja leikki kaivurilla olohuoneessa koko illan. Saankohan sen huomenna jättämään kauhakoneensa hiekkalaatikolle?

Tällä viikola ollaan oltu lasten kanssa ihan yltiösosiaalisia, melkien joka päivä ollaan tavattu ystäviä. Mikä on piristävää. Paitsi se lähteminen. Mitä enemmän ilmat kylmenevät, sitä enemmän inhoan lähteä mihinkään. Ja vaikka molemmat lapset suhtautuvat pukemiseen vielä kohtuusuosiollisesti.

Pimeä tulee niin kamalan aikaisin. On inhottavaa kun on niin pimeää ettei iltapuolella ehdi enää ulos. Lisäksi pimeä arveluttaa yhä Poikasta. Pitää laittaa pipo aina päähän, ettei pimeä pääse päähän. Ja takki päälle, ettei pimeä pääse massuun.

Lupasin että huomenna kaivetaan valoja ikkunoihin, laitataan meille pimeänkarkoittamisvalot. (Jos vaan muistaisin mihin hyvään talteen ne kevätpuolella laitoin.)

Tänään ei ole kuvia, kamera ei ole osunut mukaan mihinkään sopivaan hetkeen. Kuvattavia hetkeiä taas on osunut kohdalle enemmänkin.