Se toinen syksy

Ensimmäinen syksy on se kaunis, kuulas, värikäs ja ihana. Se sisältää paljon kauniita asioita ja vähän kuraa.
Toinen syksy on harmaata, vettä ja kuraa kaikkialla. Kylmää ja märkää, pakollisia pihahommia, joista kukaan ei saa tehtyä.

Viikonloppuna käytiin mökillä jättämässä viimeiset hyvästit isälleni. Päivä oli harmaa, niinkuin mielikin. Järvellä soudellessa yläpuolella lensi joutsenpariskunta.



Poikasesta oli ihanaa olla mökillä. Olisi mennyt uimaan. Käytiin kokeilemassa vettä ja Poikanen tuumasi sen olevan sopivaa uimiseen. Rajoittunut äiti kuitenkin kielsi menemästä uimaan. Olisi voinut olla sen jälkeen melko kylmä. Kirppusta mökillä olo ärsytti, olil niin paljon vaatetta ettei käsi suuhun yltänyt.




Kotona oli pakko saada edes vähän väriä elämään, syömällähän ne murheet poistetaan. Ainakin meidän perheessä. Paljon ihanaa ruokaa, siitä värejä ja energiaa.


Viikko mennyt edellisestä kirjoituksesta, mihin se aika karkaa?
Kirppunen täyttää jo 4 kuukautta, vaikka vastahan tuo syntyi. Ja toisaalta näihin kuukausiin mahtuu vuoden tapahtumat.

Olen kovasti koittanut saada jotain aikaiseksi. Valmista on tullut vähän. Ihanat villahousut Novitan puro langasta Kirppuselle ja toiset on piukoilla, ne tosin huopas-hahtuvayhdistelmällä. Jos joskus jaksan otan kuvia.
Poikasen huoneeseen sain vihdoin ommeltua verhot. Äitinin oli löytänyt kirpputorilta todella halvalla kaksi pitkää Marimekon Boo Boo kankaista verhoa. Ne vaan oli ommeltu aivan kamalasti. Ajattelin sitten että äkkiähän nuo tuosta purkaa ja ompelee uudelleen. Unohdin, että ne langanpätkät pitää myös saada kankaasta pois. Äkkiä ei paljon ärsyttävämpää hommaa tule mieleen...
Suunnitelmia on ompelun suhteen paljon, valmista jälkeä vähän.

Olen liian väsynyt saamaan mitään kunnolla aikaan. Poikanen heräilee taas kaiken yötä itkien ja Kirppunen syö tiuhaan. Päiväunia en ehdi ikinä nukkua. Tai jos heetken olisi aikaa että molemmat nukkuvat yhtäaikaa, en raaski käyttää sitä nukkumiseen. Tyhmää.

Kotona on silti ihana olla lasten kanssa. Nähdä uudet asiat jokapäivä, kuinka Poikanen keksii uusia leikkejä ja ihania laulujaan. Ja kuinka Kirppuselle joka päivä on täynnä uusia ihmeitä.


Kahden viikon kirpputorimyynnin saldo oli äidilläni ja minulla yhteensä 550€. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla ostaa jotain ihanaa. Tai säästää ne, jos pääsätiisiin matkustamaan johonkin.

Nimittäin se meidän ihana takkauuni. Sitä ei ole enää. Se purettiin pois. Niin uskomatonta kuin se onkin. Sitä ei sitten keksitty toimimaan.