Ja oli kylmä.
Poikanen halusi mummolle, joten lähdettiin samalla hakemaan sieltä omppuja. Nyt niitä odottaa iso määrä tuossa. Kukahan niistä tekisi rinkuloita ja ripustaisi kuivamaan?
Ihania punaisia omppuja oli mummolla, olivat tosi hiemna jäisiä.
Poikanen halusi jäädä mummolle. Kotiin tultuamme mies meni nukkumaan ja minä lähdin Kirppusen kanssa kävelylle. Kirppunen nukkui koko ajan suloisesti vaunuissa. Samoja metsäteitä tallasin kuin kaksi vuotta sitten Poikasen kanssa. Ja silloin niitä teitä tuli käveltyä tuntitolkulla, kun Poikanen ei nukkunut. Nyt vaunuista kuului vain välillä pieniä tuhauksia. Oli aikaa ihailla syksyä.
Tuntuu uskomattomalle kuinka erilaisia nämä kaksi lasta ovat. Siinä missä Poikanen oli huutava ja haastava, Kirppunen viihtyy hyvin katsellen maailmaa ja välillä naureskellen. Nukkumisessa ovat molemmat huonoja, tosin Kirppunen nukkuu meidän mittapuulla hyvin, joinain päivinä saattaa ottaa jopa kolmen tunnin unet. Yöllä ei tosin koskaan.
Tällaista syksyä tarttu mukaan kävelyltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti