mustaa

Ulkona on jo ihan pimeää, hämäräkin alkaa jo aikaisin. Poikasen pitää päästä joka ilta katsomaan pimeetä parvekkeelle. Samalla sitä ihan vähän pelottaa, on pitänyt jättää yöksi vessan valo palamaan, ettei pimeä hirvitä niin paljon. Mutta mikä minä olen siitä syyttämään, en minäkään mökillä kävele pimeässa edes vessalle yksin.

Niin se kesä meni huomaamatta.

Kirppusellekkin puin tänään iltapuolella ensimmäistä kertaa jo toppapuvun päälle, kun mentiin ulos katsomaan kun mies Poikasen avustuksella istutti Kirppusen omenapuuta maahan. Ystävällinen kaupunkimme antaa syntyneille lapsille omenapuut. Poikasen omenapuu on mummon pihalla, kun istutettiin omalle pihalle valkeakuulas jo ennen kuin tiedettiin saatavasta omppupuusta.

Kaunis ele kaupungilta, on varmaan ainoa asia, mistä lapsiperhe voi tässä kaupungissa kiitellä.


Kävin tänään ostamassa hautajaisvaatteet itselleni ja lapsille puuttuvat. Myyjä varmaan ihmetteli, kun itkin sovituskopissa. Vieläkin on niin vaikea edes ymmärtää että isä on poissa. En ole edes uskaltanut ajatella hautajasipäivää. Käytännön asioiden hoitaminen ei ole vaikeaa, siinä voi jotenkin sivuttaa itse kuoleman. Vaikka se siellä takaraivossa muistuttaakin itsestään.

Voi, kumpa en olisi tätä joutunut vielä kokemaan.
Ja harmittaa poikien puolesta, nyt on enää mummo jäljellä ja toiselta puolen vain ukki ja ukin vaimo. Joka ei ole meille mummo.


Ettei nyt ihan suruksi meinisi, jotain kirpparilöytöjä tältä päivältä.


Ihana kukkakuosinen pussilakana. Minulla on paha tapa hamstrata aina kauniita kankaita, mutta aikaa on aina liian vähän ompelemiseen. Siksi kangaslaatikot pursuavat ylitse. Mutta sitten kun minulla on aikaa, teen vaikka mitä. Suunnitelmia ei puutu.

Tämä on peitto, toisella puolella käänteiset värit. Kooltaan näyttäisi olevan sopiva vaikka nojatuolin päälle. Oli pakko ostaa, kun oli niin kaunis. Ja halpa. Vaikka ei meillä sitä nojauolia tosin ole.
Mutta jos joskus on.

Muki. Mukejahan tarvitaan aina. Kun niitä ei ole kun kaappi puolillaan. Mutta koskaan ei voi tietää mistä mukista aamukahvi on juotava, jotta päivä alkaisi hyvin.
Tulipas epätarkka kuva. En nyt jaksa millään mennä ottamaan uuttakaan.

Ja meko varmana huhuna kuulin, että suosikkikirpparini lopettaa. Tai toimita muuttuu toiseksi ilmeisesti vuodenvaihteen tienoilla. Se on mielestäni ainoa hyvä kirpputori tässä kaupungissa.

Pitäisiköhän alkaa kirpputoriyrittäjäksi?